perjantai 30. elokuuta 2013

Huumoria päivään!

Ehkä parasta maailmassa on nauru. Hyvä huumori. Huono huumori. Musta huumori. Tyhmille asioille nauraminen. Itselle nauraminen. Nauraminen.

Joskus saa vaan varoa, ettei naura väärässä paikassa...hmmm...ehkä muutaman kerran sattunut pieni lipsahdus ;D. Esimerkiksi, kun joskus ostin mihelle lahjaksi zippoa ja myyjä olisi ilmeisesti halunnut nähdä paperit tai sitten ei ollut mahdollisuuttakaan uskoa mua täysi-ikäiseksi, "kun ei niitä tulivehkeitä alle 18v saa myydä". Olisi ehkä ollut muitakin vaihtoehtoja entä nauraa, että "hyvä vitsi hei", olisi ehkä voinut myös näyttää vaan ne paperit! Myyjällä meni kuitenkin jokseenkin pasmat sekaisin ja kiltisti pakkas zipon pakettiin ja kaiversi vielä erittäin aikuismaisen tekstin "A Ihanalutunen"(muutaman varmistuksen jälkeen) zipon kylkeen :D Sillä nimellä nyt toi ukon numeo on aina 15v asti ollut mun puhelimessa. Ps. olin ehkä ...24 tai 25v. silloin

Tietenkään ei saa nauraa toisille niin, että se loukkaa toista. Siinäpä se raja sitten onkin.

Olipa meilläki tässä eräänä päivänä hieman hauskaa. Lapset hoksas saman leikin, mitä itekki pienenä leikittiin. Voin kertoa...meinasin OIKEESTI KUOLLA NAURUUN :D Jos, ette usko niin tässä todisteita poikien sumopainija leikistä:




Ei tässä muuta :)

torstai 29. elokuuta 2013

Luomuliikuntaa :)

Mietittiin tuossa viikonloppuna, että mentäiskö luontopolulle. Tehdään eväät mukaan ja lähdetään. Päädyttiin sitten kuitenkin lähtemään Porvoon Emäsaloon merenrantaan. Kyllä kannattikin. Päivä oli mitä hienoin ja paikka upea. Lapset nautti, kun saivat hyppiä kiviltä toisille. Mielummin sitä siellä meren rannassa pomppii, entä jossain sisätiloissa. Olis kyllä tehnyt itellekkin hyvää, mutta keskityin sitten enimmäkseen ruokahuoltoon. Itellä oli välillä pientä ressin poikasta, kun nelivuotias yritti pysyä isompien perässä. Ja ääntähän kyllä meidän katraasta lähtee, ihan senkin verran, että rannalle tulikin äkkiä enemmän tilaa ;) Mutta yritäppä saada lapsia hiljaseksi, kun ne on ihan mielissään. Nyt huvittaa, mutta sillon ei juurikaan naurattanut, kun ihan pikkasen hävetti, kun pari muuta seuruetta alkoi pakkailemaan kamojaan ja vaihtoi paikkaa.

Kamera jäi kotia niin ei saatu kännykällä oikeen kunnon tekemisen kuvia. Nuorimmaisesta saatiin hieno kuva. Ja musta ja lapsista, tosin se on tosi epätarkka.


Minä ja murut <3


Sen verran jäi kuitenkin se luontopolku kaivelee, että lähdettiin sinne sitten tiistaina. Mun sisko ja sen poika, ja minä kahden nuorimman kanssa, kun muut olivat koulussa.
Oikeesti, mikä sen parempi paikka, ku metsä! Siellä pitäis käydä hiukkasen useemmin. Kyllä lapsetkin nauttii. Pikkuset tuli selkärepussa...


ja vähän isompi jaksoi ihan ite kävellä...


Pienen kiipeämisen jälkeen löytyi kiva ruokapaikka, ja olihan se jo nälkäkin...


Ruuan jälkeen jaksoi kuitenkin voimistella. Vitsi meillä on habaa, yks kivi nyt paljo mitään paina. Ja yhellä kädellä puita heilutellaan...



Kivaa oli!! 
Täytynee taas lähteä metsään, kunhan tässä väki paranee. Ja kiitos siskoseni seurastanne <3

maanantai 12. elokuuta 2013

Uusi hulluus ;)

Ihminen voi olla jotenkin outo. Sille annetaan käteen valurautanen mötikkä missä on kahva, niin se on ihan mielissään. Siis Wau, 12kg rautaa! Tai kymmenen tai kuusi tai vaikka kaksikymmentä, ihan sama. Ja sitä sitten heilutellan ja ollaan vielä enemmän, että vau.
Myönnetään, oon taas hurahtanut uuteen juttuun, kahvakuulaan. Kävin tuossa kuopuksen odotusaikana parilla kuulatunnilla ja sain joululahjaksi ja synttärilahjaksi kuulat ja olen niitä jopa käyttänytkin. Netissä on ihan kivoja ohjelmia minkä mukaan olen tehnyt itsekseen kahvakuulatreeniä, mutta niistä ei ihan pääse siihen asian ytimeen. Nyt olin perjantaipäivän Tuomo Kilpeläisen vetämässä kahvakuulakoulussa ja voin kertoa, että hän osasi asiansa ja sai minut ja takuulla muutkin kurssilaiset vielä enemmän innostumaan hommasta. Varsinkin ulkona kuulailu oli niin hauskaa, että täytyy heti painua kuulan kanssa pihalle, kunhan nämä lihakset lakkaa kiittämästä :) Olen toki kesällä kuulaillutkin pihalla, mutta että heitelly kuulaa! Huvinsa kullakin, mutta tätä toivoisin kyllä monen muunkin huviksi, kuin itselleni. Mukavuuden lisäksi on vielä todella tehokas laji ja sopii lähes jokaiselle. Joulukuussa menenkin vielä samaisen ohjaajan kahvakuulaohjaaja kurssille.  Siinä onkin sitten odottamista.



Silmäluomet tuntuu painavan enemmän kun tarpeeksi, niin täytynee mennä nukkumaan

perjantai 15. helmikuuta 2013

Remontin katkua

Tässäpä sitä onkin ollut niitä päiviä, jotka heti välittömästi vaihtaisin pois. Vauvan kanssa ollaan oltu osastolla rsv:n takia, mahatautia on ollut kotona lähes kaikilla. Itse olen toistaiseksi säästynyt. Että sellasta mukavaa. Ja kuntoilukin on sitten unohtunut aivan kokonaan... tai no lähes kokonaan. Meinaan mä elän urheilusta. Tuun hulluksi jos en pääse liikkumaan. Ja sitten käy niinku nyt: olen koneella ja syön turkinpippureita ja fazerin sinistä. Enkä oikeastaan vois elää ilman niitäkään. Tietenkään.

Mutta urheilusta puheenollen. Tossa raskausajan loppupuolella, kun miehen olkapääleikkaus läheni, läheni minun paniikki saada meidän n. 60m2 tila käyttöön. Aiemmin se oli ollut vuokrattuna ja oli todella huonossa kunnossa, koska sitä ei ollut remontoitu. Että mahan kanssa sitten rupesin tätä remppaamaan...



... näissä kuvissa on jo osa remontista tehty, seinät purettu ja lattian vinyylilaatat melkeen kokonaan.
Tämä remontti oli tarkoitus tehdä todella pienellä budjetilla. Ja olin suunnitellut sen niin, että mieheni sen tekisi niin että minä vähän auttelisin. No miehenipä ei oikein jaksanut tästä projektista innostua, olihan tuota tehty jo jos jonkinlaista remonttia ja vielä oli kaikenlaista keskenkin. Niinpä sitten tein sen lähes kokonaan ite.
Lattia purettiin lasten ja äitini kanssa. Pölystä hommaa, mutta kaikki lähti.

Kaikki vanhat sähköt piti repiä pois...

Seiniä kun mietin niin hoksasin että siellä levyjen alla on varmasti umpilaudoitus joka paikassa, katossa myös. Niimpä purin katon ja seinät paljaalle puulle ja nypin naulat ja niitit pois. Äiti oli onneksi auttamassa niin ei yksin tarvinut tehdä. Ja kyllä tuntu kivalta, kun ite sai repiä yhtä levyä sorkkaraudan ja vasaran kanssa jonki aikaa ennen ku irtos niin sitten, kun sain armaan mieheni käymään siellä, niin tämäpä tuumas ottaa aina yhden levyn käsien väliin ja "nyppästä" sen irti seinästä. Että reilu homma. Saiki sen jälkeen loput nyppiä pois (harmi kun melkeen kaikki oli jo taisteltu irti).

Miesväki hoiti ikkunoiden ja ovien vaihdot.

Ajattelin tehä oikein homman helpoksi ja otin maaliruiskun ja maalasin seinät ja katon valkoseksi, ihan vaan suoraan siihen karvalaudan päälle. Yksi väliseinä tehtiin ajatellen saunatilaa, mikä joskus tehdään näihin tiloihin. Tämän seinän tekemiseen minun ei onneksi tarvinnut paljoa osallistua. Appiukko teki sen melkeen kokonaan.

Lattialle ajateltiin laittaa veljen talosta purettua kokolattiamattoa ja pienelle osalle, sen oven eteen mistä kuletaan, laminaattia. Lattiamattoa oli jämäpaloissa justiin sen verran että saatiin riittämään. Jos laminaattia ei olisi tullut, niin ei olisi riittänyt. Sai jonki aikaa pyöritellä palasia, että sai koko lattian täyteen. Tässä hommassa mies sai tulla jeesimään.

Halusin sitten välttämättä karvalaudasta mustat jalkalistat ja ikkunanpielet. Niissäpä oliki sitten hommaa tehdä ne, varsinkin ikkunanpielet, mutta onnistuin! Kyllä siinä oli varmasti naapurit ihmeissään kun tehtiin ikkunoiden alusia. Niihin täytyi laittaa kokonaan uudet laudat ja äitin kanssa niitä laiteltiin, toinen sirkkelöi ja toinen laitto naulapyssyllä paikalleen :)

Kaikenkaikkiaan homma meni hienosti ja nyt tila on kuntosalikäytössä. Mutta tältä näytti heti remontin jälkeen. Täytyy käydä ottaa uusi kuva nykyhetkestä



tältä näyttää, eikä rahaa mennyt paljoa. Minä tykkään kun on vähän tollasta karun näköstä. Mieheniki oon sen perusteella valinnu <3 ;)

Ja tässä tämän hetkistä näkymää :)


sunnuntai 3. helmikuuta 2013

HullunHaloo?

Kun en osannut tohon "tietoa minusta" laittaa omaa kuvaa niin laitoin sen sitten tähän :) en sentäs ihan oikeeta kuvaa viittiny laittaa ;)

Täytyy sanoa, että blogin nimi on ehkä hieman outo. Mietin, minkä voisin blogin nimeksi laittaa, kun ei nyt ole mitään tiettyä aihetta mistä kirjoittelis. Jostain syystä tuli tästä omasta elämästä mieleen Hullunmylly ;)
Hullunmylly nyt valitettavasti oli varattu niin tuli mieleen toi HullunHaloo. Nimen merkityshän on tosissaankin aivan eri mitä alkuperäisessä nimivaihtoehdossa, mutta mun mielestä ei paha. Kyllä musta sen verran hullua löytyy :)

No entä miksi sitten ylipäätään laittaa blogia? Eteenkään kun en ole ajatellut ainakaan nyt jakaa tätä, eikä mulla ole hajuakaan mitä kautta kukaan löytäisi lukemaan tätä.
Mutta ei se mitään. Täällä ainaki voin kirjottaa itestäni niin paljon ku sielu sietää ja ehkä vähän helpottaa kavereiden korvia, kun ei sitten tarvii niin paljon paasata omista jutuista kun näkee. Täällä voi hyvinkin olla ihan minäkeskeinen ;) Minä tein, minä olin, minä sain, minä menin... kuin hauskaa ;D

Elämä tosissaan on jonkinlaista hullunmyllyä. Pelkästään arjen pyörittämiseen tarviis jo paljo enemmän mitä on, vois ainakin kuvitella. Mutta niin vain (lähes) kaikki aina hoituu vaikka viiden lapsen, kahden koiran ja miehen kanssa on välillä semmosta soppaa, että huhhuh. Siihen sekoitetaan vielä työt, opiskelut, harrastukset ja ne kun ei päästäkkään harrastamaan niin oijjoi... Tähän väliin kuuluis sanoa: "mutta päivääkään en vaihtais", mutta täytyy kyllä sanoa, että minäpä vaihtasin. Ja montaki. Kaikki sairastelut, turhat tappelut, aamusta-iltaan-huonopäivät, 3vk:n lomareissusta puolet sängyssämakuuta koko porukalla niin, että törkeen kallis, vuokrattu tila-auto seisoo pihassa, superkiukkupäivät ym. ym. Keksin kyllä heti vaikka kuinka paljon vaihtopäiviä, että jos joku tarvii näitä niin vaihdetaan parempaan ;)

Mutta totta on että hyviä päiviä on paljon enemmän kuin huonoja. Todellakin.
Ja mikä parasta niin lapsista saa niin paljon naurua kun niillä on niin hyvät jutut :D Pitäis saada kaikki muistiin, mutta eipä niitä tule koskaan laitettua.

Voisin keräillä vähän remonttikuvia ja laitella tänne, kun kerran tykkään tosta remppaamisesta :)

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Laittelin kuvia koneelle ja löysin jälleen lasten salaa ottamia kuvia. Tästä kyseisestä ovikyltistä, joka roikkuu meidän makkarin ovessa, löytyi useampikin otos. Ja täytyy sanoa että tykkään tästä kyltistä niiiin paljon.
Hauskinta on, kun pojilla käy kavereita, niin ne juoksee tirskuen tämän kyltin ohi, ettei vaan kukaan kerkeis tulla ja rutistaa. Mukamastaan. Oikeesti oikeen kerjäävät kainaloon, pienet isot ihmiset <3

Oliskin kiva jos vois sanoo, että meillä vaan halitaan päivät pitkät ja muutoinkin nauretaan ja hymyillään. Vaikka sitä kyllä meillä tehdäänkin tosi paljon. Mutta lisäksi täällä riidellään, raivotaan, itketään ja potkitaan. Niin joo, ei unohdeta mökötystä :) Mutta kyllä tänne kämppään tunteita mahtuu.
Lasten kanssa ei ainakaan kerkee tylsistyä. Yksi kertoo vitsin, toinen nauraa sille, vitsin kertoja loukkaantuu ku toinen nauraa sen jutuille ja niin poispäin :)
Vaikka mulla näin lyhytpinnasena menee hermot kun täällä tapellaan ja meiskataan niin kuitenki on hyvä, että lapset uskaltaa näyttää sen kinkkisenki puolen kotona :) Eikä meijän tokaluokkalainen tiedä kuinka hyvälle mielelle tuun illalla kun sanon että "äiti rakastaa sua!" ja poika vastaa muka tylsistyneenä, että "joo, tiedetään, tiedetään"...

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Nyt olisi sitten blogi saatu aluilleen :) Täytyy vielä harjoitella miten tämä toimii ja sen sellaista. Pakko tunnustaa, että tarvitsin tähänkin vaiheeseen pääsyyn miespuolista apua, en tosin omalta mieheltä, koska se ymmärtää näitten päälle vielä vähemmän kuin minä ;) Siskon poikaystävä sai kelvata. Tai eihän se mikään poikaystävä ookkaan vaan ihan salainen sellanen.

Ja mitä ajattelin tänne blogiin kirjoitella. Varmaan vähän kaikkea mitä tulee mieleen. En siis tee muoti-, sisustus-, leivonta- tai muutakaan tiettyyn aiheeseen rajattua blogia. Ajattelin kirjoitella vähän sieltä täältä. Mulla on ehkä vähän liikaa aiheita mitkä kiinnostaa. Valitettavasti en voi kaikkea tehdä mitä haluaisin, koska tämä aika on hieman rajallista. Mutta näkyypähän mitä tänne tulee.

Nyt en kuitenkaan ehdi jäädä kirjottelemaan, kun olen kaksin vauvan kanssa kotona ja ajattelin laittaa vauvan rattaisiin ja lähtee lenkille. Voisi kokeilla onnistuuko tuolla juosta rattaitten kanssa :)