Tätä nykyä elämä tuntuu olevan jopa enemmän, kuin hektistä. Tuntuu, että kello pyörii nopeammin, kuin on mahdollista. Elämä tuntuu etenevän pikakelauksella. Nukkumisesta ei voi enempää tinkiä. Omista menoista on tingitty jo, eikä niitä juurikaan ole.
Omat harrastukset suoritan tätä nykyä suurimmaksi osaksi HIIT-treenillä (high intersity interval training) kotona. Ideana on, että treeniin käytetään vähemmän aikaa, mutta tehdään treeni kovalla teholla. Tehokasta ajankäyttöä sekin, eikö?
Eiliselle(kin) päivälle olin suunnitellut lenkkiä, mutta siskon takan maalauksessa meni aikaa enemmän, kuin laskeskelin (kyllä, lasken jatkuvasti aikaa, milloin ehdin tehdä mitäkin ja kuinka kauan missäkin hommassa menee). No, eipä siinä sitten mitään, tein uuden suunnitelman: kun olen kotona ja mies lähtenyt salille, otan juoksumaton ja katson samalla espanja extaa (olen opiskellut espanjaa ja tuolta löytyy hyviä opetus -sarjoja kotiin, löytyy myös englanniksi). Tehokasta sekin, eikö? Juoksumatolla juostessa voi hyödyntää aikaa ja opiskella.
Olin kotona 21:15. Miehen olisi pitänyt lähteä salille jo 21. Laskuvirhe! Olin kyllä pyytänyt lapsenvahdin tuolle välille, mutta niin vain oli hänellekin tullut ylimääräistä puuhaa ja lähtö oli venynyt. Lähti sitten koiran kanssa lenkille.
Ite istuin sohvalle väsyneenä. Mietin kulunutta päivää: Koululaisten aamurumba, lääkäriajan varaamista, aamupalaa, toisen päivähoitolaisen lähtövalmistelut, paikkojen pikajärkkäystä, työpalaveri, lounaan laittaminen, poika lääkäriin (Jamil tippui majasta todella korkealta pää edellä, mutta on, Luojan kiitos, kunnossa), juosten kaupassa, ostokset kotiin, pystykahvit, työmaan kuvausta, kotiin laittamaan ruokaa, ruokailu (jonka jälkeen istuin kyllä pitkään kahvilla), siskolle maalaushomiin, ja viimein kotiin. Että ei siinä sitten muuta kuin asettamaan juoksumatto asemiin...?
Minäpäs teinkin niin, että otin ja menin suihkuun. Suihkun jälkeen kotivaatteet päälle, villasukat jalkaan ja kasa tyynyjä sohvan nurkkaan. Laitoin faceen päivityksen: "Aion kokeilla millasta on olla kotona". Kello oli "vasta" 22:14, ja minä se otin kirjan käteen (ihan oikean kirjan, en e-kirjaa), käperryin sohvan nurkkaan viltti päällä ja nautin olosta! En siivonnut, en juossut, en opiskellut, olin vain.
Aamulla tilanne oli kuitenkin sama, kuin vaikka olisin nuo kaikki tehnytkin. Kämppä sekasin, lihakset jumissa ja pää rullasi aikatauluja. Ainut ero oli se, että väsytti vähän vähemmän. Hyvä minä!
perjantai 24. huhtikuuta 2015
torstai 13. marraskuuta 2014
"Kuolema koirille!"
Ei, en ole tappamassa kenenkään koiraa, saatikka sitten omaani. Ja ei, en ole edes vihamielisenä nousemassa sotajalalle ketään vastaan. Jostain syystä tuo lause on lähipäivinä putkahtanut mieleeni milloin missäkin tilanteessa:
Kaupan kassa kysyy: "haluatko kuitin"?, minä vastaan:"kuol...kuitti joo kiitos", otan kuitin vastaan ja heitän sen lähimpään roskikseen.
Rentouttavan jumpan jälkeen makaamme salin lattialla autuaan rentoutuneina loppurentoutuksessa, kun räväytän silmäni auki: "kuolema koirille!".
Mies kysyy minulta jotain, vastaan: "kuolema koira...rille!".
Sisko vaatii minua kirjoittamaan juttua blogiin, sanon ettei nyt oikeen irtoo jutun aihetta, kunnes mieleeni tulee "kuolema koirille" :) Ja sille kuka ihmettelee: Ei, en ole sekoamassa, tämä on mun huumoria. Täytyy kai jättää nuo Tex Willerit lukematta, kun on näin herkkä vaikutteille ;). Ei siitä sen enempää. Joten tämä oli sulle siskoseni <3 sen siitä saa!
Vakavasti ottaen (jos mua vielä voi ottaa vakavasti) mielessäni on pyörinyt nuo jutut nuorten syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä. Kun tuntuu, että ollaan niin yksin, vaikka ympärillä olisi paljonkin kavereita. Palataanpa ajassa omaan nuoruuteen.
Sinne, kun elettiin sitä omaa elämän loistoaikaa. Kuinka paljon oli mielenkiintoisia juttuja, kuinka paljon piti ehtiä tehdä, että varmasti saa nauttia jokaisesta elämän hetkestä. Kaikki jaettiin kavereiden kanssa, puhuttiin paljon ja tunteella.
Oli jännittävää laittaa viestiä pojille. Harmitti, kun joutui poistamaan viestejä, kun puhelimeen ei niitä kovin montaa mahtunut. Oli jännittävää odottaa kuinka isot raivarit sai porukoissa aikaan, kun puhelinlasku lätkähti laatikkoon. Välillä soitettiin porukalla kaikkien naamat puhelimessa kiinni. Välillä soitettiin myös pilareita. #31# ja numero niin vastaanottaja ei nähnyt numeroa. Olihan se vähän ilkeetä, mutta hauskaa, kunhan ei mennyt liian pitkälle. Sitten kun ei oltu puhelimella niin puhelimet laitettiin taskuun.
Sitten oltiin läsnä. Juteltiin tärkeitä, juteltiin joutavia. Kun kaverilla oli sydänsuruja, tarjottiin suklaata, koska Sinä&Minä lehdessäkin tehtiin niin. Välillä kehitettiin jotain draamaa ihan vaan siksi, että se oli välillä mukavaa. Iloja ja suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia, riitoja ja sovintoja, risuja ja ruusuja. Niistä koostui meidän nuoruus. Kyllä siinä Levikset kerkes jos jonkinmoista (Miten se muuten menikään, kun kerran pappamopolla ajettiin viispäällä ja laulettiin niin kovaa, että naapurit on varmaan maannu sänkyjen alla päät tyynyjen sisässä ja purru sukkaa).
Mites nykyisin. Nuoret on niin paljon puhelimilla, että oikea läsnäolo meinaa vähän unohtu. Ollaan faces ja WhatsAppissa tai muualla. Ollaan siinä yhdessä kyllä, mutta kieltämättä siinä tulee vähän yksinäinen olo, kun aito läsnäolo puuttuu. Ei ole sama asia lähettää whatsapp-viestiä kipeästä asiasta, kuin puhua ja piehtaroida siinä hetki. Se on ihmeen paljon tehokkaampaa. Ja varmasti sitä oikeaa läsnäoloakin on, mutta se ei välttämättä riitä. Itellekin riitti nuorena juuri ja juuri se aika kun nipisti yöunet kolmeen tuntiin.
Huomaahan tuon itsekin, kuinka helposti kotona ollessakin kaivaa puhelimen ja menee esim faceen. Siitä on tullut tapa. Eikä mikään hyvä tapa. Siksi poistinkin itseltä facen puhelimen sovelluksista. Käyn sitten, kun olen koneella. Jos ite oon puhelin kourassa kotona, en kyllä myöskään näytä kovin hyvää esimerkkiä omille lapsille. Ja mitä kaikkea sitä olisikaan ehtinyt tehdä sinä aikana, minkä käytti puhelimen näpräämiseen. Niimpä.
En tiiä, tällasia ajatuksia itellä on herännyt ton yksinäisyyden suhteen.
Tähän loppuun jokainen voi kuvitella ihan omanlaisen kuvan ;)
"Kuolema koirille!" ;)
Kaupan kassa kysyy: "haluatko kuitin"?, minä vastaan:"kuol...kuitti joo kiitos", otan kuitin vastaan ja heitän sen lähimpään roskikseen.
Rentouttavan jumpan jälkeen makaamme salin lattialla autuaan rentoutuneina loppurentoutuksessa, kun räväytän silmäni auki: "kuolema koirille!".
Mies kysyy minulta jotain, vastaan: "kuolema koira...rille!".
Sisko vaatii minua kirjoittamaan juttua blogiin, sanon ettei nyt oikeen irtoo jutun aihetta, kunnes mieleeni tulee "kuolema koirille" :) Ja sille kuka ihmettelee: Ei, en ole sekoamassa, tämä on mun huumoria. Täytyy kai jättää nuo Tex Willerit lukematta, kun on näin herkkä vaikutteille ;). Ei siitä sen enempää. Joten tämä oli sulle siskoseni <3 sen siitä saa!
Vakavasti ottaen (jos mua vielä voi ottaa vakavasti) mielessäni on pyörinyt nuo jutut nuorten syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä. Kun tuntuu, että ollaan niin yksin, vaikka ympärillä olisi paljonkin kavereita. Palataanpa ajassa omaan nuoruuteen.
Sinne, kun elettiin sitä omaa elämän loistoaikaa. Kuinka paljon oli mielenkiintoisia juttuja, kuinka paljon piti ehtiä tehdä, että varmasti saa nauttia jokaisesta elämän hetkestä. Kaikki jaettiin kavereiden kanssa, puhuttiin paljon ja tunteella.
Oli jännittävää laittaa viestiä pojille. Harmitti, kun joutui poistamaan viestejä, kun puhelimeen ei niitä kovin montaa mahtunut. Oli jännittävää odottaa kuinka isot raivarit sai porukoissa aikaan, kun puhelinlasku lätkähti laatikkoon. Välillä soitettiin porukalla kaikkien naamat puhelimessa kiinni. Välillä soitettiin myös pilareita. #31# ja numero niin vastaanottaja ei nähnyt numeroa. Olihan se vähän ilkeetä, mutta hauskaa, kunhan ei mennyt liian pitkälle. Sitten kun ei oltu puhelimella niin puhelimet laitettiin taskuun.
Sitten oltiin läsnä. Juteltiin tärkeitä, juteltiin joutavia. Kun kaverilla oli sydänsuruja, tarjottiin suklaata, koska Sinä&Minä lehdessäkin tehtiin niin. Välillä kehitettiin jotain draamaa ihan vaan siksi, että se oli välillä mukavaa. Iloja ja suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia, riitoja ja sovintoja, risuja ja ruusuja. Niistä koostui meidän nuoruus. Kyllä siinä Levikset kerkes jos jonkinmoista (Miten se muuten menikään, kun kerran pappamopolla ajettiin viispäällä ja laulettiin niin kovaa, että naapurit on varmaan maannu sänkyjen alla päät tyynyjen sisässä ja purru sukkaa).
Mites nykyisin. Nuoret on niin paljon puhelimilla, että oikea läsnäolo meinaa vähän unohtu. Ollaan faces ja WhatsAppissa tai muualla. Ollaan siinä yhdessä kyllä, mutta kieltämättä siinä tulee vähän yksinäinen olo, kun aito läsnäolo puuttuu. Ei ole sama asia lähettää whatsapp-viestiä kipeästä asiasta, kuin puhua ja piehtaroida siinä hetki. Se on ihmeen paljon tehokkaampaa. Ja varmasti sitä oikeaa läsnäoloakin on, mutta se ei välttämättä riitä. Itellekin riitti nuorena juuri ja juuri se aika kun nipisti yöunet kolmeen tuntiin.
Huomaahan tuon itsekin, kuinka helposti kotona ollessakin kaivaa puhelimen ja menee esim faceen. Siitä on tullut tapa. Eikä mikään hyvä tapa. Siksi poistinkin itseltä facen puhelimen sovelluksista. Käyn sitten, kun olen koneella. Jos ite oon puhelin kourassa kotona, en kyllä myöskään näytä kovin hyvää esimerkkiä omille lapsille. Ja mitä kaikkea sitä olisikaan ehtinyt tehdä sinä aikana, minkä käytti puhelimen näpräämiseen. Niimpä.
En tiiä, tällasia ajatuksia itellä on herännyt ton yksinäisyyden suhteen.
Tähän loppuun jokainen voi kuvitella ihan omanlaisen kuvan ;)
"Kuolema koirille!" ;)
tiistai 26. elokuuta 2014
Ikävänkatkuista tekstiä
14 vuotta, neljä kuukautta ja neljä päivää (laskin ihan itse)… niin pitkään ollaan Tuukan kanssa ihan "virallisesti" oltu yhdessä. Ihan teineistä asti. Itse olin vain 15 vuotias, kun tuo nuori herra Jylhä sai sydämeni läpättämään ja vatsani vääntämään. Läpätyksiä tulee vielä näiden päivien jälkeenkin, mutta vatsaväänteitä saan lähinnä vääränlaisesta ruuasta.
Olihan se somaa, tuo teinirakkaus, mikä sitten aikanaan muuttui ihan vakavaksi suhteeksi. Tosissaanhan sitä on oltu alusta alkaen, mutta vakavuudella vain tarkoitan sitä, kun tuo teini-iän tunteet potenssiin sata alkoi väistyä ja tilalle tuli jotain arkista ja ymmärrystä siitä, että tuo arkisuuskin kantaa.
Tuosta yhdessäolon ajasta erossaolon ajat on ollut aika lyhkäsiä. Muutaman kerran vuodessa molemmat ollaan käyty sellaisia viikonloppureissuja omien kavereiden kanssa. Mökkeilemässä, prätkäilemässä tai muuta sellaista. Ja viime syksynä Tuukan viikon reissu lappiin. Mutta nyt! Tuukka on viikon pois. Samanmoisella viikon reissulla lapissa, metsästämässä ja kalastamassa. Ja mä oon niiiiin ikävissään. Kännykällähän ei siellä tee mitään. Verkkoyhteyttä ei vain ole. Sinne meni, niinku tuo meidän kuopus välillä sanoo. Vielä neljä yötä, että saadaan talon isäntä takaisin.
On se vaan niin rakas ja ehkä tämä vähän kertoo siitä, että herraa kaivataan kotiin, kun illalla pitää ottaa itkevä koira sisälle, yksi lapsista ei ikävissään suostu nukkumaan omassa sängyssä, vaan haluaa nukkua poikien huoneen matolla. Kolme kömpii yöllä viereen ja nuorimmaisen vieressä valvot tunnin aamuyöstä. Ei tarvii miettiä miksi.
Tässä kuva viimesyksyn reissusta...
Tässä ikävissään sitä muistaa kaikkia mukavia juttuja suhteen ajalta. Tuntuupa melkeen, että ainahan meillä on ollut vaan hyviä päiviä, huonoja muistakkaan. Vaikka onhan niitä ollut. Kenellä ei olisi. Voin ihan rehellisesti sanoa, että meillä on ollut vaikeuksia parisuhteessa enemmän, kuin monella muulla. Mutta voin myös yhtä rehellisesti sanoa, että vaikeuksia on ollut myös vähemmän, kuin monella muulla. Juttu on siinä, että miten asiat hoidetaan vai jaksaako niitä edes hoitaa. Lähipiirissä pariskuntia eroaa ja se saa aina miettimään omaakin suhdetta, että missä sitä mennään. Parisuhteessa kun aina riittää tekemistä. Juuri, kun tuntuu niin seesteiseltä, sitä tajuaa, että tämän seesteisyyden eteen joutuu kuitenkin tehdä töitä. Rakkaus onkin siitä ihmeellinen, että se ei kulu käyttämällä. Pitää vain muistaa käyttää.
Useinhan ulkopuoliset ei näe sitä, mitä suhteessa tapahtuu silloin, kun muut ei näe. Kyllähän suurin osa ihmisistä osaa pitää jonkinlaista kulissia yllä, kun paikalla on muita. Olishan se hirveetä katsottavaa, jos kaikki toisivat riitansa ja vaikeutensa esille kaikelle kansalle. Niille avautumisille on kyllä aikansa ja paikkansa. Aika usein sitä tulee näitä hetkiä että "miten te muka voitte erota, teillähän menee aina niin hyvin". Tuskinpa kellään menee. Pitää vain muistaa, että suhteessa kuitenkin tarkoituksena on, että hyviä hetkiä olisi enemmän, kuin huonoja hetkiä. Ihan selkeästi.
Mikä sitten on meidän "pitkän" suhteen salaisuus, sitä en ihan tarkkaan tiedä itsekään. Se mikä meillä on aika vahvana, on musta huumori. Jos meillä on vaikka jokin todella todella arka paikka, me kyllä viljellään mustaa huumoria ihan Porvoon mitalla. Eikä se tarkoita, että tilannetta ei otettaisi vakavasti. Sillä tavalla vakavasti, kun se pitää ottaa. Huumorin kautta on toisinaan myös helpompi herättää keskustelua vaikeistakin jutuista. Kaikillehan tämä ei ole ihan luontaista, eikä siihen kannata siinä tapauksessa ryhtyäkkään. Meillä se vaan toimii.
Ja toinen juttu on läheisyys. Me eletään ns. iholla. Sama on lasten kanssa, meillä halaillaan paljon.
Vaikeissa tilanteissa aivot heittää alkukantaisen stressireaktion päälle. Taistele tai pakene, tiikeri on kannoilla. Valitsemme taistelun. Toisinaan sitä yrittää kipittää karkuun sen minkä jaloistaan pääsee, mutta kun kompastuu ja tiikeri saavuttaa, on pakko kuitenkin vielä kokeilla taistella. Minähän en hevillä luovuta!
Sitten meillä on vaan se Juttu… fiilis, tunne, olo, miksi sitä ikinä haluaakaan sanoa. Se on vaan se Juttu.
Onhan se herkkää... Kaikkea se ikävä saakin aikaan ;)
Kun kerran tälle linjalle lähdettiin niin täytyy päättää sanoihin, mitkä valitsin seiskaluokalla mun tunnuslauseeksi:
Tunnustakaa rakkautenne ja tappakaa toisenne ;)
……tulis jo se Tuukka kotiin….
Olihan se somaa, tuo teinirakkaus, mikä sitten aikanaan muuttui ihan vakavaksi suhteeksi. Tosissaanhan sitä on oltu alusta alkaen, mutta vakavuudella vain tarkoitan sitä, kun tuo teini-iän tunteet potenssiin sata alkoi väistyä ja tilalle tuli jotain arkista ja ymmärrystä siitä, että tuo arkisuuskin kantaa.
Tuosta yhdessäolon ajasta erossaolon ajat on ollut aika lyhkäsiä. Muutaman kerran vuodessa molemmat ollaan käyty sellaisia viikonloppureissuja omien kavereiden kanssa. Mökkeilemässä, prätkäilemässä tai muuta sellaista. Ja viime syksynä Tuukan viikon reissu lappiin. Mutta nyt! Tuukka on viikon pois. Samanmoisella viikon reissulla lapissa, metsästämässä ja kalastamassa. Ja mä oon niiiiin ikävissään. Kännykällähän ei siellä tee mitään. Verkkoyhteyttä ei vain ole. Sinne meni, niinku tuo meidän kuopus välillä sanoo. Vielä neljä yötä, että saadaan talon isäntä takaisin.
On se vaan niin rakas ja ehkä tämä vähän kertoo siitä, että herraa kaivataan kotiin, kun illalla pitää ottaa itkevä koira sisälle, yksi lapsista ei ikävissään suostu nukkumaan omassa sängyssä, vaan haluaa nukkua poikien huoneen matolla. Kolme kömpii yöllä viereen ja nuorimmaisen vieressä valvot tunnin aamuyöstä. Ei tarvii miettiä miksi.
Tässä kuva viimesyksyn reissusta...
Tässä ikävissään sitä muistaa kaikkia mukavia juttuja suhteen ajalta. Tuntuupa melkeen, että ainahan meillä on ollut vaan hyviä päiviä, huonoja muistakkaan. Vaikka onhan niitä ollut. Kenellä ei olisi. Voin ihan rehellisesti sanoa, että meillä on ollut vaikeuksia parisuhteessa enemmän, kuin monella muulla. Mutta voin myös yhtä rehellisesti sanoa, että vaikeuksia on ollut myös vähemmän, kuin monella muulla. Juttu on siinä, että miten asiat hoidetaan vai jaksaako niitä edes hoitaa. Lähipiirissä pariskuntia eroaa ja se saa aina miettimään omaakin suhdetta, että missä sitä mennään. Parisuhteessa kun aina riittää tekemistä. Juuri, kun tuntuu niin seesteiseltä, sitä tajuaa, että tämän seesteisyyden eteen joutuu kuitenkin tehdä töitä. Rakkaus onkin siitä ihmeellinen, että se ei kulu käyttämällä. Pitää vain muistaa käyttää.
Useinhan ulkopuoliset ei näe sitä, mitä suhteessa tapahtuu silloin, kun muut ei näe. Kyllähän suurin osa ihmisistä osaa pitää jonkinlaista kulissia yllä, kun paikalla on muita. Olishan se hirveetä katsottavaa, jos kaikki toisivat riitansa ja vaikeutensa esille kaikelle kansalle. Niille avautumisille on kyllä aikansa ja paikkansa. Aika usein sitä tulee näitä hetkiä että "miten te muka voitte erota, teillähän menee aina niin hyvin". Tuskinpa kellään menee. Pitää vain muistaa, että suhteessa kuitenkin tarkoituksena on, että hyviä hetkiä olisi enemmän, kuin huonoja hetkiä. Ihan selkeästi.
Mikä sitten on meidän "pitkän" suhteen salaisuus, sitä en ihan tarkkaan tiedä itsekään. Se mikä meillä on aika vahvana, on musta huumori. Jos meillä on vaikka jokin todella todella arka paikka, me kyllä viljellään mustaa huumoria ihan Porvoon mitalla. Eikä se tarkoita, että tilannetta ei otettaisi vakavasti. Sillä tavalla vakavasti, kun se pitää ottaa. Huumorin kautta on toisinaan myös helpompi herättää keskustelua vaikeistakin jutuista. Kaikillehan tämä ei ole ihan luontaista, eikä siihen kannata siinä tapauksessa ryhtyäkkään. Meillä se vaan toimii.
Ja toinen juttu on läheisyys. Me eletään ns. iholla. Sama on lasten kanssa, meillä halaillaan paljon.
Vaikeissa tilanteissa aivot heittää alkukantaisen stressireaktion päälle. Taistele tai pakene, tiikeri on kannoilla. Valitsemme taistelun. Toisinaan sitä yrittää kipittää karkuun sen minkä jaloistaan pääsee, mutta kun kompastuu ja tiikeri saavuttaa, on pakko kuitenkin vielä kokeilla taistella. Minähän en hevillä luovuta!
Sitten meillä on vaan se Juttu… fiilis, tunne, olo, miksi sitä ikinä haluaakaan sanoa. Se on vaan se Juttu.
Onhan se herkkää... Kaikkea se ikävä saakin aikaan ;)
Kun kerran tälle linjalle lähdettiin niin täytyy päättää sanoihin, mitkä valitsin seiskaluokalla mun tunnuslauseeksi:
Tunnustakaa rakkautenne ja tappakaa toisenne ;)
……tulis jo se Tuukka kotiin….
torstai 14. elokuuta 2014
Pikaremontti
Heipähei! Taas ehtii kirjoittamaan, kun isommat lapset lähtivät kouluun ja pienemmät päiväkotiin.
Tein tuossa viime viikolla pikaisen muutoksen meidän olkkariin. Meillä on ollut yhdellä seinällä vallilan tummansininen kelohonka -tapetti. Se näyttikin ihan kivalta silloin, kun meillä oli valkoinen sohva sillä seinällä.
Nyt olkkarissa on eri järjestys ja kalustelisänä on tullut piano, mikä maalattiin mattamustaksi. Pianon paikka olikin sitten juuri tuolla tapettiseinällä, joten jo muuttui synkäksi koko seinä.
Eihän siinä sitten muuta, kuin tapetinpoistohommiin.
Tapettihan lähtee helposti tapetinpoistoliisterillä. Levitin liisterin telalla koko seinälle, annoin imeytyä 15min (riitti tälle tapetille, suositus 15-60min), nykäisin tapetit alareunasta kokonaisina vuotina irti. Sit vaan nippuun ja roskiin :)
Toista se oli ennen, kun sumupullolla suihkutettiin saippuavettä ja toivottiin, että lähtisi edes 20cmx20cm palaisina irti ;) Huh, onhan se ollut hommaa.
Tässä tytön kuvaamana näkee vähän kuinka helposti tapetti lähtee:
Tapetin alta paljastui mustat raidat, jotka tapetointivaiheessa maalasin tapetin saumakohtiin. Huomaa perimmäisten maalausten mittavirheet, ei tainnut ihan saumaan ensimmäiset mittaukset osua ;)
Sitten uutta maalia seinälle! Rajasin reunat rajaajalla, niin sain siistit valorajat. Mustien raitojen takia yksi kerros maalia ei riittänyt, vaan maalasin seinän kahteen kertaan. Muuten tuo sävy oli sen verran vaalea, että valkoiselle seinälle olisi riittänyt yksi kerros. Meinasi vain tulla ongelmia, kun maali meinasi loppua kesken. Ja liian vähällä maalilla maalaamisesta tulee helposti rumaa jälkeä. Mutta niin vaan siitäkin selvittiin ja viimeisillä pisaroilla vedin loppupätkän.
Olin kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Mitähän sitä sitten keksisi. Remppaaminen koukuttaa ;)
Tein tuossa viime viikolla pikaisen muutoksen meidän olkkariin. Meillä on ollut yhdellä seinällä vallilan tummansininen kelohonka -tapetti. Se näyttikin ihan kivalta silloin, kun meillä oli valkoinen sohva sillä seinällä.
Nyt olkkarissa on eri järjestys ja kalustelisänä on tullut piano, mikä maalattiin mattamustaksi. Pianon paikka olikin sitten juuri tuolla tapettiseinällä, joten jo muuttui synkäksi koko seinä.
Eihän siinä sitten muuta, kuin tapetinpoistohommiin.
Tapettihan lähtee helposti tapetinpoistoliisterillä. Levitin liisterin telalla koko seinälle, annoin imeytyä 15min (riitti tälle tapetille, suositus 15-60min), nykäisin tapetit alareunasta kokonaisina vuotina irti. Sit vaan nippuun ja roskiin :)
Toista se oli ennen, kun sumupullolla suihkutettiin saippuavettä ja toivottiin, että lähtisi edes 20cmx20cm palaisina irti ;) Huh, onhan se ollut hommaa.
Tässä tytön kuvaamana näkee vähän kuinka helposti tapetti lähtee:
Tapetin alta paljastui mustat raidat, jotka tapetointivaiheessa maalasin tapetin saumakohtiin. Huomaa perimmäisten maalausten mittavirheet, ei tainnut ihan saumaan ensimmäiset mittaukset osua ;)
Sitten uutta maalia seinälle! Rajasin reunat rajaajalla, niin sain siistit valorajat. Mustien raitojen takia yksi kerros maalia ei riittänyt, vaan maalasin seinän kahteen kertaan. Muuten tuo sävy oli sen verran vaalea, että valkoiselle seinälle olisi riittänyt yksi kerros. Meinasi vain tulla ongelmia, kun maali meinasi loppua kesken. Ja liian vähällä maalilla maalaamisesta tulee helposti rumaa jälkeä. Mutta niin vaan siitäkin selvittiin ja viimeisillä pisaroilla vedin loppupätkän.
Olin kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Mitähän sitä sitten keksisi. Remppaaminen koukuttaa ;)
maanantai 5. toukokuuta 2014
Myyntistailausta
Pitkästä aikaa. Meinaa myyntistailausta. Meillä on Vantaalla Kulomäessä kaksio, jossa on vuokralainen juhannukseen asti. Päätettiin nyt laittaa asunto myyntiin, niin pitihän se päästä stailaamaankin. Nythän niitä stailauksia alkaa taas tulemaan, kun olen takaisin kiinteistönvälityshommissa. Ja mehän lähes aina stailataan myytävät asunnot.
Ja ettei käy elämä tylsäksi niin siinä sivussa teen Personal Trainerin töitä, joten ei muuta kun puhelimet pirisemään, jos olet myymässä tai ostamassa tahi sitten jos haluat panostaa itseesi ;) Saat ihan itse valita minkä otat :)
Muutama sana myyntistailauksesta...
Myyntistailauksella halutaan tuoda asunnosta parhaat puolet esille. Stailatussa asunnossa tilan tuntua pystyy hahmottamaan huomattavasti paremmin. Esimerkiksi tyhjästä asunnosta saa helposti tunteen, että asunto on liian pieni. Monet, ketkä ovat itse rakentaneet, tietävät varmasti tunteen, kun omakotitaloon on saatu väliseinät pystyyn ja kaikki-näyttää-niin-pieneltä... Keittiönpöydän paikkaa mitataan ja silti epäillään, että pöytä ei mahdu. Niin se vaan menee.
Asutun asunnon stailauksessa huomioidaan myös tietty neutraalius, jotta ostajalla ei tulisi liiaksi tunne, että on toisen kotona. Pyrkimys on saada asiakas hahmoittamaan asunto omana kotinaan.
Tarvittaessa myös tehdään pieniä maalautöitä tms. pieniä korjauksia. Kunnon remontit on sitten erikseen ;)
Joskus stailauksessa joutuu tekemään poikkeavia ratkaisuja, kuten nyt meidän asunnossa, kun laitoimme kaksi 120cm sänkyä vierekkäin, jotta olohuoneesta saatiin sänky pois. Sänky vie siis tilaa makkarista 240cm, mutta tärkeysjärjestyksessä tämä on parempi ratkaisu
Ja ettei käy elämä tylsäksi niin siinä sivussa teen Personal Trainerin töitä, joten ei muuta kun puhelimet pirisemään, jos olet myymässä tai ostamassa tahi sitten jos haluat panostaa itseesi ;) Saat ihan itse valita minkä otat :)
Muutama sana myyntistailauksesta...
Myyntistailauksella halutaan tuoda asunnosta parhaat puolet esille. Stailatussa asunnossa tilan tuntua pystyy hahmottamaan huomattavasti paremmin. Esimerkiksi tyhjästä asunnosta saa helposti tunteen, että asunto on liian pieni. Monet, ketkä ovat itse rakentaneet, tietävät varmasti tunteen, kun omakotitaloon on saatu väliseinät pystyyn ja kaikki-näyttää-niin-pieneltä... Keittiönpöydän paikkaa mitataan ja silti epäillään, että pöytä ei mahdu. Niin se vaan menee.
Asutun asunnon stailauksessa huomioidaan myös tietty neutraalius, jotta ostajalla ei tulisi liiaksi tunne, että on toisen kotona. Pyrkimys on saada asiakas hahmoittamaan asunto omana kotinaan.
Tarvittaessa myös tehdään pieniä maalautöitä tms. pieniä korjauksia. Kunnon remontit on sitten erikseen ;)
Joskus stailauksessa joutuu tekemään poikkeavia ratkaisuja, kuten nyt meidän asunnossa, kun laitoimme kaksi 120cm sänkyä vierekkäin, jotta olohuoneesta saatiin sänky pois. Sänky vie siis tilaa makkarista 240cm, mutta tärkeysjärjestyksessä tämä on parempi ratkaisu
![]() |
Minä jään odottelemaan torstain esittelyä!
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Kuvavinkki :)
Meillä on tietokone siinä pisteessä, että ei tiedä onko se tänään vai huomenna vaiko jopa vasta viikon päästä kun tämä leikkaa kiinni. Joten kiitos vain Macbook näistä, ehkä viidestä vuodesta, mitä olet meidän kaltoin kohtelua kestänyt. On tiputettu, on paiskottu, on kävelty päällä, on painettu kaikkia näppäimiä kerrallaan, suorastaan hakattu. Ja vain kerran huollettu yhden kohtalokkaan tiputtamisen jälkeen. Olet palvellut loistavasti ja voit olla varma, että seuraava kone on kaltaisesi!
Tästä syystä tulin siis pelastamaan koneelta kuvia, vielä kun ehdin. Osan olen jo siirtänyt tikulle, mutta vielä niitä on. Tehän tiedätte kuinka paljon niitä kuvia nykysin kertyy... ei viitsisi teettää kovin montaa tuhatta kuvaa. Niinpä ajattelin, että kun kerran käyn nyt läpi näitä niin teettäisin vaan suoraa niistä muutaman kuvakirjan. Ei jää teettämisen jälkeen kuvat nurkkiin pyörimään. Niinpä menin ifolorin sivuille ja sielläpä olikin sekä kuvakirjat, että digi-kuvat tarjouksessa. Samoin julisteet, joista olen aiemmin maininnut. Joten käykääpä ihmeessä tekin tsekkaamassa tarjoukset ja tehkää kevätsiivous tietokoneen kuva-kansioon! Oli pakko tulla linkittämään tämä vinkki myös tänne :)
Tästä syystä tulin siis pelastamaan koneelta kuvia, vielä kun ehdin. Osan olen jo siirtänyt tikulle, mutta vielä niitä on. Tehän tiedätte kuinka paljon niitä kuvia nykysin kertyy... ei viitsisi teettää kovin montaa tuhatta kuvaa. Niinpä ajattelin, että kun kerran käyn nyt läpi näitä niin teettäisin vaan suoraa niistä muutaman kuvakirjan. Ei jää teettämisen jälkeen kuvat nurkkiin pyörimään. Niinpä menin ifolorin sivuille ja sielläpä olikin sekä kuvakirjat, että digi-kuvat tarjouksessa. Samoin julisteet, joista olen aiemmin maininnut. Joten käykääpä ihmeessä tekin tsekkaamassa tarjoukset ja tehkää kevätsiivous tietokoneen kuva-kansioon! Oli pakko tulla linkittämään tämä vinkki myös tänne :)
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
Kevätsiivousta ja selittelyn makua
Vähän hävettää. Etää kun tätä blogia pitää niin eikö voisi vähän julkaistakin jotain juttuja. Mulla on ollut tuossa jonkun aikaa juttu työn alla. Sain tuossa vähän aikaa sitten Personal Trainig opiskelut loppuun ja olen oikeen virallisesti lisensoitu Personal Trainer. Hyvä minä!! Olihan tuossa opiskeltavaa ja lisää vielä pitäisi opiskella, että saa vähän tätä tiedonnälkää tyydytettyä. Tuntuu tuo nälkä aika suurelta.
Aloitin siis tekemään juttua siitä, minkälainen oli oma tieni varmasti monenkin mielestä yllättävään alavalintaan. Sattui vain tuo juttu menemään niin henkilökohtaiseksi, että se jäi jumittamaan ja mietin, että teenkö sitä juttua sittenkään :) Enkä ole sitten saanut itsestä mitään muutakaan ulos. Että tällaista selittelyä ;)
Tein tässä tällä viikolla kevätsiivousta vähän omalla tavallani, ens viikolla vielä vähän jatkan. Suosittelen muillekin tätä loistavaa siivousvinkkiä. Tässä on meidän kevätsiivousvälineet, telat ja pensselit on toisen purkin sisällä.
Meillä lapset sotkee seiniä ihan hirveesti, joten näillä välineillä saa kyllä huomattavan muutoksen kodin ilmeeseen. Työ ei ole kovinkaan suuri, isompi homma on saada aloitettua se. Keittiöön olisi tosin järkevää laittaa vähän kiiltävämpi maali, niin kestäisi vähän paremmin pesua. Kyllä tuota seiskan kiiltoasteen maaliakin jonkin verran pesee, mutta varsinkin keittiössä meillä on ruokapöytä sen verran ahtaassa paikassa, että seiniin tulee tosi helposti jälkiä. Selvennykseksi niille ketkä eivät noista kiiltoasteista tiedä, niin mitä korkeampi numero, sitä kiiltävämpi maali (2=täyshimmeä < 20 puolihimmeä). Täyshimmeää maalia käytetään lähinnä katoissa.
Rajaajalla kiertää katonrajat ja listan vierustat (ei tarvitse poistaa listoja). Rajaajassa se puoli missä on renkaat, kattoa kohti siten, että katon ja maalin välille jää n. 1cm valoraja. Listat voi rajata sillä puolen missä ei ole renkaita. Tulee siisti jälki, eikä listat sotkeennu. Pensselillä kiertää nurkat ja rasiat (itse poistin pintarasiat maalauksen ajaksi). Pikkutelalla (kun en viitsi kirjoittaa mulkkurissalla, mikä se oikeasti on) patterin taukset (mikäli on pattereita) sekä kapeammat kohdat mihin iso tela ei mahdu. Sitten vaan isoa telaa ämpäriin ja maalia seinälle. Hauskaa hommaa! Jos joku tarvitsee tarkempia maalausohjeita niin ilman muuta neuvon. Tulee vähän ikävä maalaustöihin ;)
Suosittelen ehdottomasti tätä hommaa kaikille, kenen seinissä on piirustusjälkiä tai muita mukavia sinne kuulumattomia länttejä. Pienellä vaivalla saa niin paljon pirteämmän ilmeen.
Ei muuta kuin tela kouraan ja maalia seinille :)
Aloitin siis tekemään juttua siitä, minkälainen oli oma tieni varmasti monenkin mielestä yllättävään alavalintaan. Sattui vain tuo juttu menemään niin henkilökohtaiseksi, että se jäi jumittamaan ja mietin, että teenkö sitä juttua sittenkään :) Enkä ole sitten saanut itsestä mitään muutakaan ulos. Että tällaista selittelyä ;)
Tein tässä tällä viikolla kevätsiivousta vähän omalla tavallani, ens viikolla vielä vähän jatkan. Suosittelen muillekin tätä loistavaa siivousvinkkiä. Tässä on meidän kevätsiivousvälineet, telat ja pensselit on toisen purkin sisällä.
Meillä lapset sotkee seiniä ihan hirveesti, joten näillä välineillä saa kyllä huomattavan muutoksen kodin ilmeeseen. Työ ei ole kovinkaan suuri, isompi homma on saada aloitettua se. Keittiöön olisi tosin järkevää laittaa vähän kiiltävämpi maali, niin kestäisi vähän paremmin pesua. Kyllä tuota seiskan kiiltoasteen maaliakin jonkin verran pesee, mutta varsinkin keittiössä meillä on ruokapöytä sen verran ahtaassa paikassa, että seiniin tulee tosi helposti jälkiä. Selvennykseksi niille ketkä eivät noista kiiltoasteista tiedä, niin mitä korkeampi numero, sitä kiiltävämpi maali (2=täyshimmeä < 20 puolihimmeä). Täyshimmeää maalia käytetään lähinnä katoissa.
Rajaajalla kiertää katonrajat ja listan vierustat (ei tarvitse poistaa listoja). Rajaajassa se puoli missä on renkaat, kattoa kohti siten, että katon ja maalin välille jää n. 1cm valoraja. Listat voi rajata sillä puolen missä ei ole renkaita. Tulee siisti jälki, eikä listat sotkeennu. Pensselillä kiertää nurkat ja rasiat (itse poistin pintarasiat maalauksen ajaksi). Pikkutelalla (kun en viitsi kirjoittaa mulkkurissalla, mikä se oikeasti on) patterin taukset (mikäli on pattereita) sekä kapeammat kohdat mihin iso tela ei mahdu. Sitten vaan isoa telaa ämpäriin ja maalia seinälle. Hauskaa hommaa! Jos joku tarvitsee tarkempia maalausohjeita niin ilman muuta neuvon. Tulee vähän ikävä maalaustöihin ;)
Suosittelen ehdottomasti tätä hommaa kaikille, kenen seinissä on piirustusjälkiä tai muita mukavia sinne kuulumattomia länttejä. Pienellä vaivalla saa niin paljon pirteämmän ilmeen.
Ei muuta kuin tela kouraan ja maalia seinille :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



