perjantai 24. huhtikuuta 2015

Elämä pikakelauksella

Tätä nykyä elämä tuntuu olevan jopa enemmän, kuin hektistä. Tuntuu, että kello pyörii nopeammin, kuin on mahdollista. Elämä tuntuu etenevän pikakelauksella. Nukkumisesta ei voi enempää tinkiä. Omista menoista on tingitty jo, eikä niitä juurikaan ole.
Omat harrastukset suoritan tätä nykyä suurimmaksi osaksi HIIT-treenillä (high intersity interval training) kotona. Ideana on, että treeniin käytetään vähemmän aikaa, mutta tehdään treeni kovalla teholla. Tehokasta ajankäyttöä sekin, eikö?

Eiliselle(kin) päivälle olin suunnitellut lenkkiä, mutta siskon takan maalauksessa meni aikaa enemmän, kuin laskeskelin (kyllä, lasken jatkuvasti aikaa, milloin ehdin tehdä mitäkin ja kuinka kauan missäkin hommassa menee). No, eipä siinä sitten mitään, tein uuden suunnitelman: kun olen kotona ja mies lähtenyt salille, otan juoksumaton ja katson samalla espanja extaa (olen opiskellut espanjaa ja tuolta löytyy hyviä opetus -sarjoja kotiin, löytyy myös englanniksi). Tehokasta sekin, eikö? Juoksumatolla juostessa voi hyödyntää aikaa ja opiskella.

Olin kotona 21:15. Miehen olisi pitänyt lähteä salille jo 21. Laskuvirhe! Olin kyllä pyytänyt lapsenvahdin tuolle välille, mutta niin vain oli hänellekin tullut ylimääräistä puuhaa ja lähtö oli venynyt. Lähti sitten koiran kanssa lenkille.
Ite istuin sohvalle väsyneenä. Mietin kulunutta päivää: Koululaisten aamurumba, lääkäriajan varaamista, aamupalaa, toisen päivähoitolaisen lähtövalmistelut, paikkojen pikajärkkäystä, työpalaveri, lounaan laittaminen, poika lääkäriin (Jamil tippui majasta todella korkealta pää edellä, mutta on, Luojan kiitos, kunnossa), juosten kaupassa, ostokset kotiin, pystykahvit, työmaan kuvausta, kotiin laittamaan ruokaa, ruokailu (jonka jälkeen istuin kyllä pitkään kahvilla), siskolle maalaushomiin, ja viimein kotiin. Että ei siinä sitten muuta kuin asettamaan juoksumatto asemiin...?

Minäpäs teinkin niin, että otin ja menin suihkuun. Suihkun jälkeen kotivaatteet päälle, villasukat jalkaan ja kasa tyynyjä sohvan nurkkaan. Laitoin faceen päivityksen: "Aion kokeilla millasta on olla kotona". Kello oli "vasta" 22:14, ja minä se otin kirjan käteen (ihan oikean kirjan, en e-kirjaa), käperryin sohvan nurkkaan viltti päällä ja nautin olosta! En siivonnut, en juossut, en opiskellut, olin vain.




Aamulla tilanne oli kuitenkin sama, kuin vaikka olisin nuo kaikki tehnytkin. Kämppä sekasin, lihakset jumissa ja pää rullasi aikatauluja. Ainut ero oli se, että väsytti vähän vähemmän. Hyvä minä!