Ei, en ole tappamassa kenenkään koiraa, saatikka sitten omaani. Ja ei, en ole edes vihamielisenä nousemassa sotajalalle ketään vastaan. Jostain syystä tuo lause on lähipäivinä putkahtanut mieleeni milloin missäkin tilanteessa:
Kaupan kassa kysyy: "haluatko kuitin"?, minä vastaan:"kuol...kuitti joo kiitos", otan kuitin vastaan ja heitän sen lähimpään roskikseen.
Rentouttavan jumpan jälkeen makaamme salin lattialla autuaan rentoutuneina loppurentoutuksessa, kun räväytän silmäni auki: "kuolema koirille!".
Mies kysyy minulta jotain, vastaan: "kuolema koira...rille!".
Sisko vaatii minua kirjoittamaan juttua blogiin, sanon ettei nyt oikeen irtoo jutun aihetta, kunnes mieleeni tulee "kuolema koirille" :) Ja sille kuka ihmettelee: Ei, en ole sekoamassa, tämä on mun huumoria. Täytyy kai jättää nuo Tex Willerit lukematta, kun on näin herkkä vaikutteille ;). Ei siitä sen enempää. Joten tämä oli sulle siskoseni <3 sen siitä saa!
Vakavasti ottaen (jos mua vielä voi ottaa vakavasti) mielessäni on pyörinyt nuo jutut nuorten syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä. Kun tuntuu, että ollaan niin yksin, vaikka ympärillä olisi paljonkin kavereita. Palataanpa ajassa omaan nuoruuteen.
Sinne, kun elettiin sitä omaa elämän loistoaikaa. Kuinka paljon oli mielenkiintoisia juttuja, kuinka paljon piti ehtiä tehdä, että varmasti saa nauttia jokaisesta elämän hetkestä. Kaikki jaettiin kavereiden kanssa, puhuttiin paljon ja tunteella.
Oli jännittävää laittaa viestiä pojille. Harmitti, kun joutui poistamaan viestejä, kun puhelimeen ei niitä kovin montaa mahtunut. Oli jännittävää odottaa kuinka isot raivarit sai porukoissa aikaan, kun puhelinlasku lätkähti laatikkoon. Välillä soitettiin porukalla kaikkien naamat puhelimessa kiinni. Välillä soitettiin myös pilareita. #31# ja numero niin vastaanottaja ei nähnyt numeroa. Olihan se vähän ilkeetä, mutta hauskaa, kunhan ei mennyt liian pitkälle. Sitten kun ei oltu puhelimella niin puhelimet laitettiin taskuun.
Sitten oltiin läsnä. Juteltiin tärkeitä, juteltiin joutavia. Kun kaverilla oli sydänsuruja, tarjottiin suklaata, koska Sinä&Minä lehdessäkin tehtiin niin. Välillä kehitettiin jotain draamaa ihan vaan siksi, että se oli välillä mukavaa. Iloja ja suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia, riitoja ja sovintoja, risuja ja ruusuja. Niistä koostui meidän nuoruus. Kyllä siinä Levikset kerkes jos jonkinmoista (Miten se muuten menikään, kun kerran pappamopolla ajettiin viispäällä ja laulettiin niin kovaa, että naapurit on varmaan maannu sänkyjen alla päät tyynyjen sisässä ja purru sukkaa).
Mites nykyisin. Nuoret on niin paljon puhelimilla, että oikea läsnäolo meinaa vähän unohtu. Ollaan faces ja WhatsAppissa tai muualla. Ollaan siinä yhdessä kyllä, mutta kieltämättä siinä tulee vähän yksinäinen olo, kun aito läsnäolo puuttuu. Ei ole sama asia lähettää whatsapp-viestiä kipeästä asiasta, kuin puhua ja piehtaroida siinä hetki. Se on ihmeen paljon tehokkaampaa. Ja varmasti sitä oikeaa läsnäoloakin on, mutta se ei välttämättä riitä. Itellekin riitti nuorena juuri ja juuri se aika kun nipisti yöunet kolmeen tuntiin.
Huomaahan tuon itsekin, kuinka helposti kotona ollessakin kaivaa puhelimen ja menee esim faceen. Siitä on tullut tapa. Eikä mikään hyvä tapa. Siksi poistinkin itseltä facen puhelimen sovelluksista. Käyn sitten, kun olen koneella. Jos ite oon puhelin kourassa kotona, en kyllä myöskään näytä kovin hyvää esimerkkiä omille lapsille. Ja mitä kaikkea sitä olisikaan ehtinyt tehdä sinä aikana, minkä käytti puhelimen näpräämiseen. Niimpä.
En tiiä, tällasia ajatuksia itellä on herännyt ton yksinäisyyden suhteen.
Tähän loppuun jokainen voi kuvitella ihan omanlaisen kuvan ;)
"Kuolema koirille!" ;)
torstai 13. marraskuuta 2014
tiistai 26. elokuuta 2014
Ikävänkatkuista tekstiä
14 vuotta, neljä kuukautta ja neljä päivää (laskin ihan itse)… niin pitkään ollaan Tuukan kanssa ihan "virallisesti" oltu yhdessä. Ihan teineistä asti. Itse olin vain 15 vuotias, kun tuo nuori herra Jylhä sai sydämeni läpättämään ja vatsani vääntämään. Läpätyksiä tulee vielä näiden päivien jälkeenkin, mutta vatsaväänteitä saan lähinnä vääränlaisesta ruuasta.
Olihan se somaa, tuo teinirakkaus, mikä sitten aikanaan muuttui ihan vakavaksi suhteeksi. Tosissaanhan sitä on oltu alusta alkaen, mutta vakavuudella vain tarkoitan sitä, kun tuo teini-iän tunteet potenssiin sata alkoi väistyä ja tilalle tuli jotain arkista ja ymmärrystä siitä, että tuo arkisuuskin kantaa.
Tuosta yhdessäolon ajasta erossaolon ajat on ollut aika lyhkäsiä. Muutaman kerran vuodessa molemmat ollaan käyty sellaisia viikonloppureissuja omien kavereiden kanssa. Mökkeilemässä, prätkäilemässä tai muuta sellaista. Ja viime syksynä Tuukan viikon reissu lappiin. Mutta nyt! Tuukka on viikon pois. Samanmoisella viikon reissulla lapissa, metsästämässä ja kalastamassa. Ja mä oon niiiiin ikävissään. Kännykällähän ei siellä tee mitään. Verkkoyhteyttä ei vain ole. Sinne meni, niinku tuo meidän kuopus välillä sanoo. Vielä neljä yötä, että saadaan talon isäntä takaisin.
On se vaan niin rakas ja ehkä tämä vähän kertoo siitä, että herraa kaivataan kotiin, kun illalla pitää ottaa itkevä koira sisälle, yksi lapsista ei ikävissään suostu nukkumaan omassa sängyssä, vaan haluaa nukkua poikien huoneen matolla. Kolme kömpii yöllä viereen ja nuorimmaisen vieressä valvot tunnin aamuyöstä. Ei tarvii miettiä miksi.
Tässä kuva viimesyksyn reissusta...
Tässä ikävissään sitä muistaa kaikkia mukavia juttuja suhteen ajalta. Tuntuupa melkeen, että ainahan meillä on ollut vaan hyviä päiviä, huonoja muistakkaan. Vaikka onhan niitä ollut. Kenellä ei olisi. Voin ihan rehellisesti sanoa, että meillä on ollut vaikeuksia parisuhteessa enemmän, kuin monella muulla. Mutta voin myös yhtä rehellisesti sanoa, että vaikeuksia on ollut myös vähemmän, kuin monella muulla. Juttu on siinä, että miten asiat hoidetaan vai jaksaako niitä edes hoitaa. Lähipiirissä pariskuntia eroaa ja se saa aina miettimään omaakin suhdetta, että missä sitä mennään. Parisuhteessa kun aina riittää tekemistä. Juuri, kun tuntuu niin seesteiseltä, sitä tajuaa, että tämän seesteisyyden eteen joutuu kuitenkin tehdä töitä. Rakkaus onkin siitä ihmeellinen, että se ei kulu käyttämällä. Pitää vain muistaa käyttää.
Useinhan ulkopuoliset ei näe sitä, mitä suhteessa tapahtuu silloin, kun muut ei näe. Kyllähän suurin osa ihmisistä osaa pitää jonkinlaista kulissia yllä, kun paikalla on muita. Olishan se hirveetä katsottavaa, jos kaikki toisivat riitansa ja vaikeutensa esille kaikelle kansalle. Niille avautumisille on kyllä aikansa ja paikkansa. Aika usein sitä tulee näitä hetkiä että "miten te muka voitte erota, teillähän menee aina niin hyvin". Tuskinpa kellään menee. Pitää vain muistaa, että suhteessa kuitenkin tarkoituksena on, että hyviä hetkiä olisi enemmän, kuin huonoja hetkiä. Ihan selkeästi.
Mikä sitten on meidän "pitkän" suhteen salaisuus, sitä en ihan tarkkaan tiedä itsekään. Se mikä meillä on aika vahvana, on musta huumori. Jos meillä on vaikka jokin todella todella arka paikka, me kyllä viljellään mustaa huumoria ihan Porvoon mitalla. Eikä se tarkoita, että tilannetta ei otettaisi vakavasti. Sillä tavalla vakavasti, kun se pitää ottaa. Huumorin kautta on toisinaan myös helpompi herättää keskustelua vaikeistakin jutuista. Kaikillehan tämä ei ole ihan luontaista, eikä siihen kannata siinä tapauksessa ryhtyäkkään. Meillä se vaan toimii.
Ja toinen juttu on läheisyys. Me eletään ns. iholla. Sama on lasten kanssa, meillä halaillaan paljon.
Vaikeissa tilanteissa aivot heittää alkukantaisen stressireaktion päälle. Taistele tai pakene, tiikeri on kannoilla. Valitsemme taistelun. Toisinaan sitä yrittää kipittää karkuun sen minkä jaloistaan pääsee, mutta kun kompastuu ja tiikeri saavuttaa, on pakko kuitenkin vielä kokeilla taistella. Minähän en hevillä luovuta!
Sitten meillä on vaan se Juttu… fiilis, tunne, olo, miksi sitä ikinä haluaakaan sanoa. Se on vaan se Juttu.
Onhan se herkkää... Kaikkea se ikävä saakin aikaan ;)
Kun kerran tälle linjalle lähdettiin niin täytyy päättää sanoihin, mitkä valitsin seiskaluokalla mun tunnuslauseeksi:
Tunnustakaa rakkautenne ja tappakaa toisenne ;)
……tulis jo se Tuukka kotiin….
Olihan se somaa, tuo teinirakkaus, mikä sitten aikanaan muuttui ihan vakavaksi suhteeksi. Tosissaanhan sitä on oltu alusta alkaen, mutta vakavuudella vain tarkoitan sitä, kun tuo teini-iän tunteet potenssiin sata alkoi väistyä ja tilalle tuli jotain arkista ja ymmärrystä siitä, että tuo arkisuuskin kantaa.
Tuosta yhdessäolon ajasta erossaolon ajat on ollut aika lyhkäsiä. Muutaman kerran vuodessa molemmat ollaan käyty sellaisia viikonloppureissuja omien kavereiden kanssa. Mökkeilemässä, prätkäilemässä tai muuta sellaista. Ja viime syksynä Tuukan viikon reissu lappiin. Mutta nyt! Tuukka on viikon pois. Samanmoisella viikon reissulla lapissa, metsästämässä ja kalastamassa. Ja mä oon niiiiin ikävissään. Kännykällähän ei siellä tee mitään. Verkkoyhteyttä ei vain ole. Sinne meni, niinku tuo meidän kuopus välillä sanoo. Vielä neljä yötä, että saadaan talon isäntä takaisin.
On se vaan niin rakas ja ehkä tämä vähän kertoo siitä, että herraa kaivataan kotiin, kun illalla pitää ottaa itkevä koira sisälle, yksi lapsista ei ikävissään suostu nukkumaan omassa sängyssä, vaan haluaa nukkua poikien huoneen matolla. Kolme kömpii yöllä viereen ja nuorimmaisen vieressä valvot tunnin aamuyöstä. Ei tarvii miettiä miksi.
Tässä kuva viimesyksyn reissusta...
Tässä ikävissään sitä muistaa kaikkia mukavia juttuja suhteen ajalta. Tuntuupa melkeen, että ainahan meillä on ollut vaan hyviä päiviä, huonoja muistakkaan. Vaikka onhan niitä ollut. Kenellä ei olisi. Voin ihan rehellisesti sanoa, että meillä on ollut vaikeuksia parisuhteessa enemmän, kuin monella muulla. Mutta voin myös yhtä rehellisesti sanoa, että vaikeuksia on ollut myös vähemmän, kuin monella muulla. Juttu on siinä, että miten asiat hoidetaan vai jaksaako niitä edes hoitaa. Lähipiirissä pariskuntia eroaa ja se saa aina miettimään omaakin suhdetta, että missä sitä mennään. Parisuhteessa kun aina riittää tekemistä. Juuri, kun tuntuu niin seesteiseltä, sitä tajuaa, että tämän seesteisyyden eteen joutuu kuitenkin tehdä töitä. Rakkaus onkin siitä ihmeellinen, että se ei kulu käyttämällä. Pitää vain muistaa käyttää.
Useinhan ulkopuoliset ei näe sitä, mitä suhteessa tapahtuu silloin, kun muut ei näe. Kyllähän suurin osa ihmisistä osaa pitää jonkinlaista kulissia yllä, kun paikalla on muita. Olishan se hirveetä katsottavaa, jos kaikki toisivat riitansa ja vaikeutensa esille kaikelle kansalle. Niille avautumisille on kyllä aikansa ja paikkansa. Aika usein sitä tulee näitä hetkiä että "miten te muka voitte erota, teillähän menee aina niin hyvin". Tuskinpa kellään menee. Pitää vain muistaa, että suhteessa kuitenkin tarkoituksena on, että hyviä hetkiä olisi enemmän, kuin huonoja hetkiä. Ihan selkeästi.
Mikä sitten on meidän "pitkän" suhteen salaisuus, sitä en ihan tarkkaan tiedä itsekään. Se mikä meillä on aika vahvana, on musta huumori. Jos meillä on vaikka jokin todella todella arka paikka, me kyllä viljellään mustaa huumoria ihan Porvoon mitalla. Eikä se tarkoita, että tilannetta ei otettaisi vakavasti. Sillä tavalla vakavasti, kun se pitää ottaa. Huumorin kautta on toisinaan myös helpompi herättää keskustelua vaikeistakin jutuista. Kaikillehan tämä ei ole ihan luontaista, eikä siihen kannata siinä tapauksessa ryhtyäkkään. Meillä se vaan toimii.
Ja toinen juttu on läheisyys. Me eletään ns. iholla. Sama on lasten kanssa, meillä halaillaan paljon.
Vaikeissa tilanteissa aivot heittää alkukantaisen stressireaktion päälle. Taistele tai pakene, tiikeri on kannoilla. Valitsemme taistelun. Toisinaan sitä yrittää kipittää karkuun sen minkä jaloistaan pääsee, mutta kun kompastuu ja tiikeri saavuttaa, on pakko kuitenkin vielä kokeilla taistella. Minähän en hevillä luovuta!
Sitten meillä on vaan se Juttu… fiilis, tunne, olo, miksi sitä ikinä haluaakaan sanoa. Se on vaan se Juttu.
Onhan se herkkää... Kaikkea se ikävä saakin aikaan ;)
Kun kerran tälle linjalle lähdettiin niin täytyy päättää sanoihin, mitkä valitsin seiskaluokalla mun tunnuslauseeksi:
Tunnustakaa rakkautenne ja tappakaa toisenne ;)
……tulis jo se Tuukka kotiin….
torstai 14. elokuuta 2014
Pikaremontti
Heipähei! Taas ehtii kirjoittamaan, kun isommat lapset lähtivät kouluun ja pienemmät päiväkotiin.
Tein tuossa viime viikolla pikaisen muutoksen meidän olkkariin. Meillä on ollut yhdellä seinällä vallilan tummansininen kelohonka -tapetti. Se näyttikin ihan kivalta silloin, kun meillä oli valkoinen sohva sillä seinällä.
Nyt olkkarissa on eri järjestys ja kalustelisänä on tullut piano, mikä maalattiin mattamustaksi. Pianon paikka olikin sitten juuri tuolla tapettiseinällä, joten jo muuttui synkäksi koko seinä.
Eihän siinä sitten muuta, kuin tapetinpoistohommiin.
Tapettihan lähtee helposti tapetinpoistoliisterillä. Levitin liisterin telalla koko seinälle, annoin imeytyä 15min (riitti tälle tapetille, suositus 15-60min), nykäisin tapetit alareunasta kokonaisina vuotina irti. Sit vaan nippuun ja roskiin :)
Toista se oli ennen, kun sumupullolla suihkutettiin saippuavettä ja toivottiin, että lähtisi edes 20cmx20cm palaisina irti ;) Huh, onhan se ollut hommaa.
Tässä tytön kuvaamana näkee vähän kuinka helposti tapetti lähtee:
Tapetin alta paljastui mustat raidat, jotka tapetointivaiheessa maalasin tapetin saumakohtiin. Huomaa perimmäisten maalausten mittavirheet, ei tainnut ihan saumaan ensimmäiset mittaukset osua ;)
Sitten uutta maalia seinälle! Rajasin reunat rajaajalla, niin sain siistit valorajat. Mustien raitojen takia yksi kerros maalia ei riittänyt, vaan maalasin seinän kahteen kertaan. Muuten tuo sävy oli sen verran vaalea, että valkoiselle seinälle olisi riittänyt yksi kerros. Meinasi vain tulla ongelmia, kun maali meinasi loppua kesken. Ja liian vähällä maalilla maalaamisesta tulee helposti rumaa jälkeä. Mutta niin vaan siitäkin selvittiin ja viimeisillä pisaroilla vedin loppupätkän.
Olin kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Mitähän sitä sitten keksisi. Remppaaminen koukuttaa ;)
Tein tuossa viime viikolla pikaisen muutoksen meidän olkkariin. Meillä on ollut yhdellä seinällä vallilan tummansininen kelohonka -tapetti. Se näyttikin ihan kivalta silloin, kun meillä oli valkoinen sohva sillä seinällä.
Nyt olkkarissa on eri järjestys ja kalustelisänä on tullut piano, mikä maalattiin mattamustaksi. Pianon paikka olikin sitten juuri tuolla tapettiseinällä, joten jo muuttui synkäksi koko seinä.
Eihän siinä sitten muuta, kuin tapetinpoistohommiin.
Tapettihan lähtee helposti tapetinpoistoliisterillä. Levitin liisterin telalla koko seinälle, annoin imeytyä 15min (riitti tälle tapetille, suositus 15-60min), nykäisin tapetit alareunasta kokonaisina vuotina irti. Sit vaan nippuun ja roskiin :)
Toista se oli ennen, kun sumupullolla suihkutettiin saippuavettä ja toivottiin, että lähtisi edes 20cmx20cm palaisina irti ;) Huh, onhan se ollut hommaa.
Tässä tytön kuvaamana näkee vähän kuinka helposti tapetti lähtee:
Tapetin alta paljastui mustat raidat, jotka tapetointivaiheessa maalasin tapetin saumakohtiin. Huomaa perimmäisten maalausten mittavirheet, ei tainnut ihan saumaan ensimmäiset mittaukset osua ;)
Sitten uutta maalia seinälle! Rajasin reunat rajaajalla, niin sain siistit valorajat. Mustien raitojen takia yksi kerros maalia ei riittänyt, vaan maalasin seinän kahteen kertaan. Muuten tuo sävy oli sen verran vaalea, että valkoiselle seinälle olisi riittänyt yksi kerros. Meinasi vain tulla ongelmia, kun maali meinasi loppua kesken. Ja liian vähällä maalilla maalaamisesta tulee helposti rumaa jälkeä. Mutta niin vaan siitäkin selvittiin ja viimeisillä pisaroilla vedin loppupätkän.
Olin kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Mitähän sitä sitten keksisi. Remppaaminen koukuttaa ;)
maanantai 5. toukokuuta 2014
Myyntistailausta
Pitkästä aikaa. Meinaa myyntistailausta. Meillä on Vantaalla Kulomäessä kaksio, jossa on vuokralainen juhannukseen asti. Päätettiin nyt laittaa asunto myyntiin, niin pitihän se päästä stailaamaankin. Nythän niitä stailauksia alkaa taas tulemaan, kun olen takaisin kiinteistönvälityshommissa. Ja mehän lähes aina stailataan myytävät asunnot.
Ja ettei käy elämä tylsäksi niin siinä sivussa teen Personal Trainerin töitä, joten ei muuta kun puhelimet pirisemään, jos olet myymässä tai ostamassa tahi sitten jos haluat panostaa itseesi ;) Saat ihan itse valita minkä otat :)
Muutama sana myyntistailauksesta...
Myyntistailauksella halutaan tuoda asunnosta parhaat puolet esille. Stailatussa asunnossa tilan tuntua pystyy hahmottamaan huomattavasti paremmin. Esimerkiksi tyhjästä asunnosta saa helposti tunteen, että asunto on liian pieni. Monet, ketkä ovat itse rakentaneet, tietävät varmasti tunteen, kun omakotitaloon on saatu väliseinät pystyyn ja kaikki-näyttää-niin-pieneltä... Keittiönpöydän paikkaa mitataan ja silti epäillään, että pöytä ei mahdu. Niin se vaan menee.
Asutun asunnon stailauksessa huomioidaan myös tietty neutraalius, jotta ostajalla ei tulisi liiaksi tunne, että on toisen kotona. Pyrkimys on saada asiakas hahmoittamaan asunto omana kotinaan.
Tarvittaessa myös tehdään pieniä maalautöitä tms. pieniä korjauksia. Kunnon remontit on sitten erikseen ;)
Joskus stailauksessa joutuu tekemään poikkeavia ratkaisuja, kuten nyt meidän asunnossa, kun laitoimme kaksi 120cm sänkyä vierekkäin, jotta olohuoneesta saatiin sänky pois. Sänky vie siis tilaa makkarista 240cm, mutta tärkeysjärjestyksessä tämä on parempi ratkaisu
Ja ettei käy elämä tylsäksi niin siinä sivussa teen Personal Trainerin töitä, joten ei muuta kun puhelimet pirisemään, jos olet myymässä tai ostamassa tahi sitten jos haluat panostaa itseesi ;) Saat ihan itse valita minkä otat :)
Muutama sana myyntistailauksesta...
Myyntistailauksella halutaan tuoda asunnosta parhaat puolet esille. Stailatussa asunnossa tilan tuntua pystyy hahmottamaan huomattavasti paremmin. Esimerkiksi tyhjästä asunnosta saa helposti tunteen, että asunto on liian pieni. Monet, ketkä ovat itse rakentaneet, tietävät varmasti tunteen, kun omakotitaloon on saatu väliseinät pystyyn ja kaikki-näyttää-niin-pieneltä... Keittiönpöydän paikkaa mitataan ja silti epäillään, että pöytä ei mahdu. Niin se vaan menee.
Asutun asunnon stailauksessa huomioidaan myös tietty neutraalius, jotta ostajalla ei tulisi liiaksi tunne, että on toisen kotona. Pyrkimys on saada asiakas hahmoittamaan asunto omana kotinaan.
Tarvittaessa myös tehdään pieniä maalautöitä tms. pieniä korjauksia. Kunnon remontit on sitten erikseen ;)
Joskus stailauksessa joutuu tekemään poikkeavia ratkaisuja, kuten nyt meidän asunnossa, kun laitoimme kaksi 120cm sänkyä vierekkäin, jotta olohuoneesta saatiin sänky pois. Sänky vie siis tilaa makkarista 240cm, mutta tärkeysjärjestyksessä tämä on parempi ratkaisu
 |
Minä jään odottelemaan torstain esittelyä!
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Kuvavinkki :)
Meillä on tietokone siinä pisteessä, että ei tiedä onko se tänään vai huomenna vaiko jopa vasta viikon päästä kun tämä leikkaa kiinni. Joten kiitos vain Macbook näistä, ehkä viidestä vuodesta, mitä olet meidän kaltoin kohtelua kestänyt. On tiputettu, on paiskottu, on kävelty päällä, on painettu kaikkia näppäimiä kerrallaan, suorastaan hakattu. Ja vain kerran huollettu yhden kohtalokkaan tiputtamisen jälkeen. Olet palvellut loistavasti ja voit olla varma, että seuraava kone on kaltaisesi!
Tästä syystä tulin siis pelastamaan koneelta kuvia, vielä kun ehdin. Osan olen jo siirtänyt tikulle, mutta vielä niitä on. Tehän tiedätte kuinka paljon niitä kuvia nykysin kertyy... ei viitsisi teettää kovin montaa tuhatta kuvaa. Niinpä ajattelin, että kun kerran käyn nyt läpi näitä niin teettäisin vaan suoraa niistä muutaman kuvakirjan. Ei jää teettämisen jälkeen kuvat nurkkiin pyörimään. Niinpä menin ifolorin sivuille ja sielläpä olikin sekä kuvakirjat, että digi-kuvat tarjouksessa. Samoin julisteet, joista olen aiemmin maininnut. Joten käykääpä ihmeessä tekin tsekkaamassa tarjoukset ja tehkää kevätsiivous tietokoneen kuva-kansioon! Oli pakko tulla linkittämään tämä vinkki myös tänne :)
Tästä syystä tulin siis pelastamaan koneelta kuvia, vielä kun ehdin. Osan olen jo siirtänyt tikulle, mutta vielä niitä on. Tehän tiedätte kuinka paljon niitä kuvia nykysin kertyy... ei viitsisi teettää kovin montaa tuhatta kuvaa. Niinpä ajattelin, että kun kerran käyn nyt läpi näitä niin teettäisin vaan suoraa niistä muutaman kuvakirjan. Ei jää teettämisen jälkeen kuvat nurkkiin pyörimään. Niinpä menin ifolorin sivuille ja sielläpä olikin sekä kuvakirjat, että digi-kuvat tarjouksessa. Samoin julisteet, joista olen aiemmin maininnut. Joten käykääpä ihmeessä tekin tsekkaamassa tarjoukset ja tehkää kevätsiivous tietokoneen kuva-kansioon! Oli pakko tulla linkittämään tämä vinkki myös tänne :)
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
Kevätsiivousta ja selittelyn makua
Vähän hävettää. Etää kun tätä blogia pitää niin eikö voisi vähän julkaistakin jotain juttuja. Mulla on ollut tuossa jonkun aikaa juttu työn alla. Sain tuossa vähän aikaa sitten Personal Trainig opiskelut loppuun ja olen oikeen virallisesti lisensoitu Personal Trainer. Hyvä minä!! Olihan tuossa opiskeltavaa ja lisää vielä pitäisi opiskella, että saa vähän tätä tiedonnälkää tyydytettyä. Tuntuu tuo nälkä aika suurelta.
Aloitin siis tekemään juttua siitä, minkälainen oli oma tieni varmasti monenkin mielestä yllättävään alavalintaan. Sattui vain tuo juttu menemään niin henkilökohtaiseksi, että se jäi jumittamaan ja mietin, että teenkö sitä juttua sittenkään :) Enkä ole sitten saanut itsestä mitään muutakaan ulos. Että tällaista selittelyä ;)
Tein tässä tällä viikolla kevätsiivousta vähän omalla tavallani, ens viikolla vielä vähän jatkan. Suosittelen muillekin tätä loistavaa siivousvinkkiä. Tässä on meidän kevätsiivousvälineet, telat ja pensselit on toisen purkin sisällä.
Meillä lapset sotkee seiniä ihan hirveesti, joten näillä välineillä saa kyllä huomattavan muutoksen kodin ilmeeseen. Työ ei ole kovinkaan suuri, isompi homma on saada aloitettua se. Keittiöön olisi tosin järkevää laittaa vähän kiiltävämpi maali, niin kestäisi vähän paremmin pesua. Kyllä tuota seiskan kiiltoasteen maaliakin jonkin verran pesee, mutta varsinkin keittiössä meillä on ruokapöytä sen verran ahtaassa paikassa, että seiniin tulee tosi helposti jälkiä. Selvennykseksi niille ketkä eivät noista kiiltoasteista tiedä, niin mitä korkeampi numero, sitä kiiltävämpi maali (2=täyshimmeä < 20 puolihimmeä). Täyshimmeää maalia käytetään lähinnä katoissa.
Rajaajalla kiertää katonrajat ja listan vierustat (ei tarvitse poistaa listoja). Rajaajassa se puoli missä on renkaat, kattoa kohti siten, että katon ja maalin välille jää n. 1cm valoraja. Listat voi rajata sillä puolen missä ei ole renkaita. Tulee siisti jälki, eikä listat sotkeennu. Pensselillä kiertää nurkat ja rasiat (itse poistin pintarasiat maalauksen ajaksi). Pikkutelalla (kun en viitsi kirjoittaa mulkkurissalla, mikä se oikeasti on) patterin taukset (mikäli on pattereita) sekä kapeammat kohdat mihin iso tela ei mahdu. Sitten vaan isoa telaa ämpäriin ja maalia seinälle. Hauskaa hommaa! Jos joku tarvitsee tarkempia maalausohjeita niin ilman muuta neuvon. Tulee vähän ikävä maalaustöihin ;)
Suosittelen ehdottomasti tätä hommaa kaikille, kenen seinissä on piirustusjälkiä tai muita mukavia sinne kuulumattomia länttejä. Pienellä vaivalla saa niin paljon pirteämmän ilmeen.
Ei muuta kuin tela kouraan ja maalia seinille :)
Aloitin siis tekemään juttua siitä, minkälainen oli oma tieni varmasti monenkin mielestä yllättävään alavalintaan. Sattui vain tuo juttu menemään niin henkilökohtaiseksi, että se jäi jumittamaan ja mietin, että teenkö sitä juttua sittenkään :) Enkä ole sitten saanut itsestä mitään muutakaan ulos. Että tällaista selittelyä ;)
Tein tässä tällä viikolla kevätsiivousta vähän omalla tavallani, ens viikolla vielä vähän jatkan. Suosittelen muillekin tätä loistavaa siivousvinkkiä. Tässä on meidän kevätsiivousvälineet, telat ja pensselit on toisen purkin sisällä.
Meillä lapset sotkee seiniä ihan hirveesti, joten näillä välineillä saa kyllä huomattavan muutoksen kodin ilmeeseen. Työ ei ole kovinkaan suuri, isompi homma on saada aloitettua se. Keittiöön olisi tosin järkevää laittaa vähän kiiltävämpi maali, niin kestäisi vähän paremmin pesua. Kyllä tuota seiskan kiiltoasteen maaliakin jonkin verran pesee, mutta varsinkin keittiössä meillä on ruokapöytä sen verran ahtaassa paikassa, että seiniin tulee tosi helposti jälkiä. Selvennykseksi niille ketkä eivät noista kiiltoasteista tiedä, niin mitä korkeampi numero, sitä kiiltävämpi maali (2=täyshimmeä < 20 puolihimmeä). Täyshimmeää maalia käytetään lähinnä katoissa.
Rajaajalla kiertää katonrajat ja listan vierustat (ei tarvitse poistaa listoja). Rajaajassa se puoli missä on renkaat, kattoa kohti siten, että katon ja maalin välille jää n. 1cm valoraja. Listat voi rajata sillä puolen missä ei ole renkaita. Tulee siisti jälki, eikä listat sotkeennu. Pensselillä kiertää nurkat ja rasiat (itse poistin pintarasiat maalauksen ajaksi). Pikkutelalla (kun en viitsi kirjoittaa mulkkurissalla, mikä se oikeasti on) patterin taukset (mikäli on pattereita) sekä kapeammat kohdat mihin iso tela ei mahdu. Sitten vaan isoa telaa ämpäriin ja maalia seinälle. Hauskaa hommaa! Jos joku tarvitsee tarkempia maalausohjeita niin ilman muuta neuvon. Tulee vähän ikävä maalaustöihin ;)
Suosittelen ehdottomasti tätä hommaa kaikille, kenen seinissä on piirustusjälkiä tai muita mukavia sinne kuulumattomia länttejä. Pienellä vaivalla saa niin paljon pirteämmän ilmeen.
Ei muuta kuin tela kouraan ja maalia seinille :)
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Noloja tilanteita
En nyt varsinaisesti ole mikään nolojen tilanteiden nainen, mutta kerrankos sitä mutkin nolattiin oikein huolella. On ihan parasta kuulla toisten noloja juttuja, mutta kas, kun sattuu omalle kohdalle niin mua ei naurata, ei sitten yhtään.
Olen nyt ollut toista kuukautta väliaikaisduunissa varastolla, jotta saan opiskelut hoidettua loppuun. Ne työt ei kyllä tule kotia mukaan :)
Olin siinä varmaan toista viikkoa töissä, kun armas mieheni nolas mut ihan (kai?) tietämättään.
Tein töitä ja puhelin oli siinä mun vieressä pöydällä. Katoin, että Tuukka oli laittanu WhatsAppiin mulle kuvan. Painoin siinä samalla sitten kuvan auki, mutta se ei auennut heti vaan jäi lataamaan. Tein siinä samalla kokoajan töitä, enkä kummemmin miettinyt sitä viestiä.
Tuli sitten siinä nokkamies käymään ja ite olin vähä kauempana puhelimesta, kun yhtäkkiä alkoi hirveä mökä kuulumaan mun puhelimesta. Nokkamies kyllä näki, kun video lähti pyörimään, minä yritin niin äkkiä, kuin pystyin, peittää puhelimen ja sammuttaa videon. Äänestä (jotain miehen ähinää, huom. ei mun miehen) kyllä ymmärsin, että kyseessä oli kyllä todellakin joku todella härö video.
Ei siinä. Sain videon kiinni, nokkamies katto mua vähän pitkään, ei sanonut mitään, minä jatkoin töitä, ja nokkamies lähti pois.
Kyllä siinä oli sitten pitkä aika odottaa, että työt loppuu. Heti kun pääsin autoon, niin katoin, että mitä p***aa se mies oli mulle lähettänyt.
Aluksi videolla näkyy miehen jalat ja sen edessä naisen jalat ja tottakai liikehdintää sen mukaan. Mies siinä ähisee niin, että video kyllä antaa tässä vaiheessa tietynlaisen mielikuvan. Sitten kuva nousee ylemmäs ja paljastaa isohkon äijän, jolla on käsissään naisten saappaat ja niitten kanssa heiluu siinä. Sitten hirvee nauru päälle. Ja kas. Mua ei sitten naurattanut yhtään. Ei sitten senttiäkään. Tuli vaan sellanen totaalijäätyminen. Soitin miehelle, että mitä sen päässä liikkuu. Sai kuulemma viestin yhdeltä meidän kaverilta, joten kiitos sinä nimeltä mainitsematon kaveri!
Illalla menin siskon kanssa syömään ja näytin videon. Ja mitä sisko tekee. Nauraa. Mua ei edelleenkään naurattanut.
Siinä viikon päästä näytin videon työkavereille ja silloin irtos itellekin hymy ja lopulta nauru. Joten rakkaat Tuukka ja ystävä, saatte anteeksi! :D
Arvoitukseksi jää, kuinka paljon nokkamies ehti nähdä videota ja mitä hän kuvittelee minun töiden oheessa katselevan :D :D :D
Kuka uskaltaa paljastaa omat nolot hetket?
Olen nyt ollut toista kuukautta väliaikaisduunissa varastolla, jotta saan opiskelut hoidettua loppuun. Ne työt ei kyllä tule kotia mukaan :)
Olin siinä varmaan toista viikkoa töissä, kun armas mieheni nolas mut ihan (kai?) tietämättään.
Tein töitä ja puhelin oli siinä mun vieressä pöydällä. Katoin, että Tuukka oli laittanu WhatsAppiin mulle kuvan. Painoin siinä samalla sitten kuvan auki, mutta se ei auennut heti vaan jäi lataamaan. Tein siinä samalla kokoajan töitä, enkä kummemmin miettinyt sitä viestiä.
Tuli sitten siinä nokkamies käymään ja ite olin vähä kauempana puhelimesta, kun yhtäkkiä alkoi hirveä mökä kuulumaan mun puhelimesta. Nokkamies kyllä näki, kun video lähti pyörimään, minä yritin niin äkkiä, kuin pystyin, peittää puhelimen ja sammuttaa videon. Äänestä (jotain miehen ähinää, huom. ei mun miehen) kyllä ymmärsin, että kyseessä oli kyllä todellakin joku todella härö video.
Ei siinä. Sain videon kiinni, nokkamies katto mua vähän pitkään, ei sanonut mitään, minä jatkoin töitä, ja nokkamies lähti pois.
 |
| Näin kuljin loppupäivän ja tunsin oloni juurikin näin näkymättömäksi ;D |
Kyllä siinä oli sitten pitkä aika odottaa, että työt loppuu. Heti kun pääsin autoon, niin katoin, että mitä p***aa se mies oli mulle lähettänyt.
Aluksi videolla näkyy miehen jalat ja sen edessä naisen jalat ja tottakai liikehdintää sen mukaan. Mies siinä ähisee niin, että video kyllä antaa tässä vaiheessa tietynlaisen mielikuvan. Sitten kuva nousee ylemmäs ja paljastaa isohkon äijän, jolla on käsissään naisten saappaat ja niitten kanssa heiluu siinä. Sitten hirvee nauru päälle. Ja kas. Mua ei sitten naurattanut yhtään. Ei sitten senttiäkään. Tuli vaan sellanen totaalijäätyminen. Soitin miehelle, että mitä sen päässä liikkuu. Sai kuulemma viestin yhdeltä meidän kaverilta, joten kiitos sinä nimeltä mainitsematon kaveri!
Illalla menin siskon kanssa syömään ja näytin videon. Ja mitä sisko tekee. Nauraa. Mua ei edelleenkään naurattanut.
Siinä viikon päästä näytin videon työkavereille ja silloin irtos itellekin hymy ja lopulta nauru. Joten rakkaat Tuukka ja ystävä, saatte anteeksi! :D
Arvoitukseksi jää, kuinka paljon nokkamies ehti nähdä videota ja mitä hän kuvittelee minun töiden oheessa katselevan :D :D :D
Kuka uskaltaa paljastaa omat nolot hetket?
maanantai 24. helmikuuta 2014
Rakas päiväkirja
Ensimmäinen päiväkirjani alkoi varmasti jo noilla isosiskoilta opituilla sanoilla: Rakas päiväkirja. Sitten perään ainakin kahden sivun pituinen tarkka kuvaus päivästäni. Muistaakseni en ole vessakäyntejä sinne kirjoittanut, mutta varmasti kaiken muun. Taisin olla kolmannella luokalla, kun tuon ensimmäisen heppakantisen kirjani sain. Se on mulla vieläkin tallessa. Sinne uskalsin kirjoittaa kaiken... kenestä tykkäsin minäkin päivänä, haukuin isosiskoni ja vielä kiroilinkin, kun oli oikein huono päivä. Sitten kun lepyin, niin peittelin rumia juttuja no smoking -tarroilla :)
Siitä vähän vanhempana, kun tulin teini-ikään niin kirjoittelin vieläkin. Kirjoitin ja sitten revin sivut ja poltin. Kirjoitin ja leikkasin sivut silpuksi ja vedin vessanpöntöstä alas. Arvasin, että muuten mun veli lukee ne. Tein kerran oikein salapoliisiansan. Kirjoitin päiväkirjaan oikein mehukkaan jutun jostain pojasta, ketä en ollut edes nähnyt, mutta kenen nimen tiesin. Tais olla parhaan kaverini luokalla. Laitoin päiväkirjan lipastoon ja hiuksen päiväkirjan päälle. Sitten odottelin päivän ja menin tarkistamaan. Ei ollut hiusta enää päiväkirjan päällä. Kiinni jäit veliseni!! Se oli mun viimenen päiväkirjakirjotus. Saatan vieläkin joskus kirjoittaa koneella ja pyyhkiä heti pois. Muuten piirtelen vaan mieleeni ;)
Mutta tämä on ihan loistava idea: Kiitollisuuspäiväkirja. Sain tämän idean koulusta. Varsinkin jos päivät näyttää harmaalta ja tuntuu, että elämä ottaa enemmän ku antaa. Ottaa itselleen päiväkirjan, johon illalla kirjoittaa kuluneelta päivältä kolme asiaa mistä on kiitollinen. Kolme. Se voi olla paljon, jos elämäntilanne on sellainen. Tai sitten se voi olla helppo, jos tuntuu, että kaikki sujuu. Mutta kuitenkin. Ei riitä, että kirjoittaa ne kolme asiaa, vaan asioilta vaaditaan vielä perustelut.
Itse olin aiemmin käyttänyt vähän vastaavanlaista ideaa siten, että illalla kun lapset meni nukkumaan niin kysyin, mikä oli sinä päivänä ollut kivoin asia.
Itse olin aiemmin käyttänyt vähän vastaavanlaista ideaa siten, että illalla kun lapset meni nukkumaan niin kysyin, mikä oli sinä päivänä ollut kivoin asia.
Jaanpa nyt sitten itseltäni kolme asiaa, näin esimerkiksi:
1. Heräsin pirteänä todella väsyttävän viikon jälkeen jo puoli kahdeksalta. Ei ole niin itsestäänselvää, että heräisin pirteänä. Koko viikon olin herännyt 4:45 ja illalla en ollut päässyt ajoissa nukkumaan. Eilen menin kuitenkin 22:30 nukkumaan (nukahdin kirja kädessä) ja aamulla 7:20 olin pirteä kun heräsin. Vaikka nousin vasta tunnin päästä tuosta sain syödä rauhassa aamupalan ja mua ei väsyttänyt. Kiitos siitä!
2. Sain tehtyä (pientä hiontaa vaille valmiiksi) kouluun harjoitusasiakkuuden loppuraportin. Olin antanut itselle aikaa tämän viikon tehdä sitä, eikä ollut yhtään itsestäänselvää, että saisin tehtyä sen. Nyt kuitenkin homma on aikaslailla purkissa ja mulla on yks ressi vähemmän seuraavan kahden viikon ressiputkelta. Hyvä minä!!
3. Viimeisenä ja tärkeimpänä: Päästiin perheen kanssa yhdessä syömään lasten valitsemaan ravintolaan hiihtoloman päätteeksi. Saatiin meidänkin perheelle jotain hiihtolomatunnelmaa, kun muuta ei olla ehditty. Lapset käyttäytyi hyvin, nuorimmainen jätettiin siskon hoiviin, kun olisi vain heitellyt pizzoja pitkin seiniä. Tilalla oli sitten yksi lainalapsi :) Nyt on mahat täynnä, ei nyt ruokaa, mutta jotain sen tapaista. Syödään sitten huomenna taas porkkanaa. Minä ja mun rakkaat <3
Tänään oli helppo päivä kirjoittaa, onneksi kun näin julkisesti kiitän ;)
Loppuun vielä yksi kiitollisuuden aihe: Teetin isoja julisteita (70*50cm) 3kpl. Yhden Milonista, kaksi minusta ja tuosta, kenestä olen joka päivä kiitollinen... tai no, ainakin keskimäärin jokatoinen päivä. Hienoja tuli ja ifolorilla ne tuli maksamaan jotain 58,80e postikuluineen. Ei paha kolmesta isosta taulusta. Kehyksinä Ikean Saxnäs kehys, hinta 3,99e/kpl
Tällanen löytyy siis olohuoneen hyllyltä:
lauantai 22. helmikuuta 2014
Miksi?
Viime viikonloppuna koulussa tuli mainituksi muutaman kerran kysymyksen miksi merkitys. Siitä tulikin itselle mieleen omia ajatuksia, kun toisinaan olen miettinyt tämän saman pienen sanan merkitystä.
Uskallan väittää, että useimmiten, kun kysymme joltain tuon "miks?", niin vastaus on "siksi".
Ja kysymys kuuluu:
Itse olen kiinnittänyt aikanaan huomiota siihen, että kun lapselle tulee siinä jossain 4-5v (riippunee lapsesta) ikäisenä se kamala kyselyikä, niin vanhemmat puhuvat siitä tyyliin "Nyt sillä meidän mussulla on se järkyttävä kyselyikä. Ihan sama mitä sanoo, niin mussu kysyy: miksi". Muutaman kerran yritetään vastata asiallisesti, mutta sitten monesti tullaan siiheen, että vastaus on "no siksi vaan, älä kokoajan jaksa kysellä".
Itse olen tykännyt kauheesti näistä kyselyvaiheista. Varsinkin meidän Emilio on aina ollut sellainen pohtija ja kysyy edelleenkin eskari-iässä vielä useinkin, että "miksi"? Kun itse selviää ensimmäisestä miksistä niin sitä seuraa taas seuraava. Yritän aina vastata niin hyvin, kuin vaan osaan, aina niin pitkälle asti, kuin lisäselvityksiä vaaditaan. Ei se lapsi sitä kysy vain kysymisen ilosta. Lapsella nyt vain herää jossain vaiheessa suurempi tarve ja mielenkiinto selvittää asioita. Ajattele nyt jos itse haluaisit esim. töissä tietää miksi jokin asia tehdään niin kuin se tehdään. Pomo siihen tokaisee tärkeän näköisenä, että "siksi, älä nyt jaksa kokoajan kysellä". Siinä sitten kertoo kahvitauollaan muille pampuille, kuinka taas sillä meidän Tytti-työläisellä on tuo rasittava kyselyikä.
Itsekin kysyn aina "miksi", ja usein joudun (hieman ärsyyntyneenä) kysymään perään myös "miksisiksi". On vaan kivempi tehdä asioita siksi, että asialla on jokin merkitys, jonka ymmärtää, kuin että tehdä asioita vain koska asioita nyt vaan pitää tehdä.
Ehkäpä meidänkin olisi hyvä ihan itsemmekin kanssa pysähtyä joskus miksin äärelle. Selvittää vähän itselle miksi me teemme joitain tiettyjä asioita ja miksi me haluamme jotain tiettyjä juttuja. Eihän sitä tiedä vaikka sitä oppisi jotain uusia asioita niinkin vanhasta asiasta, kuin itsestään.
Uskallan väittää, että useimmiten, kun kysymme joltain tuon "miks?", niin vastaus on "siksi".
Ja kysymys kuuluu:
Itse olen kiinnittänyt aikanaan huomiota siihen, että kun lapselle tulee siinä jossain 4-5v (riippunee lapsesta) ikäisenä se kamala kyselyikä, niin vanhemmat puhuvat siitä tyyliin "Nyt sillä meidän mussulla on se järkyttävä kyselyikä. Ihan sama mitä sanoo, niin mussu kysyy: miksi". Muutaman kerran yritetään vastata asiallisesti, mutta sitten monesti tullaan siiheen, että vastaus on "no siksi vaan, älä kokoajan jaksa kysellä".
Itse olen tykännyt kauheesti näistä kyselyvaiheista. Varsinkin meidän Emilio on aina ollut sellainen pohtija ja kysyy edelleenkin eskari-iässä vielä useinkin, että "miksi"? Kun itse selviää ensimmäisestä miksistä niin sitä seuraa taas seuraava. Yritän aina vastata niin hyvin, kuin vaan osaan, aina niin pitkälle asti, kuin lisäselvityksiä vaaditaan. Ei se lapsi sitä kysy vain kysymisen ilosta. Lapsella nyt vain herää jossain vaiheessa suurempi tarve ja mielenkiinto selvittää asioita. Ajattele nyt jos itse haluaisit esim. töissä tietää miksi jokin asia tehdään niin kuin se tehdään. Pomo siihen tokaisee tärkeän näköisenä, että "siksi, älä nyt jaksa kokoajan kysellä". Siinä sitten kertoo kahvitauollaan muille pampuille, kuinka taas sillä meidän Tytti-työläisellä on tuo rasittava kyselyikä.
Itsekin kysyn aina "miksi", ja usein joudun (hieman ärsyyntyneenä) kysymään perään myös "miksisiksi". On vaan kivempi tehdä asioita siksi, että asialla on jokin merkitys, jonka ymmärtää, kuin että tehdä asioita vain koska asioita nyt vaan pitää tehdä.
Ehkäpä meidänkin olisi hyvä ihan itsemmekin kanssa pysähtyä joskus miksin äärelle. Selvittää vähän itselle miksi me teemme joitain tiettyjä asioita ja miksi me haluamme jotain tiettyjä juttuja. Eihän sitä tiedä vaikka sitä oppisi jotain uusia asioita niinkin vanhasta asiasta, kuin itsestään.
tiistai 4. helmikuuta 2014
Sairastelua ikä kaikki
Tässä on yks syy, miksi ei oo ollut aikaa eikä kiinnostusta kirjoitella....sairastelu. Tuntuu tosin, että meillä lapset on sairastellut vuodesta 2004, siitä asti, kun esikoinen syntyi. Nyt tässä on taas ollut ollut sellanen sairasteluputki, ettei mitään järkeä. Joulun jälkeen on ollut kurkunpäätulehduksia, märkärupia, flunssaa, kuumetta... eikä tällä kertaa pelkästään lapsilla. Oli tuo ukkokultakin niin heikossa hapessa, että joutui olla osastollakin monta päivää. Loppujen lopuksi, kaikkien testien jälkeen, sille todettiin astma. Ihan kiva. Mies ei tuumannut juuri mitään (ylläri), mutta mä olin ihan helisemässä. Meinasin jo, että samantie lahtaan kaikki eläimet, olin varma, että minä joudun tehä remontit loppuun, Tuukka joutuu vaihtaa ammattia ja on varmaan allerginen mullekin !"€#€%!
Mutta ei, mies pysy tyynenä. Kielsin siltä remontit toistaiseksi, kunnes on paremmassa kunnossa. Tuukka kuitenkin uhkasi kaatavansa vanhan vaatehuoneen seinän. Olin ehdoton, että sitä sä et tee. Vien pienet päiväkotiin, ja kun tulen takaisin n. 15 min päästä, on mies haalarit päällä ja maski naamalla sahannut puukkosahalla seinän pois. Ja sitä virnettä naamalla, sitä ei varmaan tarvii selittää. Siinäpä se mun vaikutusvalta taas nähtiin.
No elukat on edelleen hengissä, Tuukka käynyt jo töissäkin, remontti melkeen valmis ja mieski on uskaltautunut mun lähelle ilman siihen kuulumattomia hengenahdistuksia ;)
Tällä hetkellä tilanne on se, että täällä makaa vielä pari kuumeista ja yskivää lasta. Ite sain kahden viikon flunssataudin jälkeen nauttia melkeen viikon melkeen terveenä olosta, ja taas on vähän flunssan elkeitä. Eiköhän tämä tästä. Jos saadaan porukka kuntoon, niin päästään ukkokullan kans viikonloppuna kahdestaan reissuun, tiiä mitä siitäkin tulloo ;D <3
Tänään sitten soitin miehelle töihin pienen "vihjauksen": "Mä haluun tuliaisia ja tuot mulle tänään, kun et eilen tajunnut tuoda, vaikka yhtä nätisti vihjasin. Mä niin tarviin tuliaisia!"
Mä kato ymmärrän sen verran miesten päälle, että niille on ihan turha vihjailla, paljon parempi "vihjailla" ;D
Sain muuten tänään yllärinä tulppaaneja ja suklaata <3 Mä niin rakastan tota miestä ku se jaksaa vieläkin yllättää :D
 |
| Ajalta jolloin mies vielä oli kunnossa ;) |
Mutta ei, mies pysy tyynenä. Kielsin siltä remontit toistaiseksi, kunnes on paremmassa kunnossa. Tuukka kuitenkin uhkasi kaatavansa vanhan vaatehuoneen seinän. Olin ehdoton, että sitä sä et tee. Vien pienet päiväkotiin, ja kun tulen takaisin n. 15 min päästä, on mies haalarit päällä ja maski naamalla sahannut puukkosahalla seinän pois. Ja sitä virnettä naamalla, sitä ei varmaan tarvii selittää. Siinäpä se mun vaikutusvalta taas nähtiin.
No elukat on edelleen hengissä, Tuukka käynyt jo töissäkin, remontti melkeen valmis ja mieski on uskaltautunut mun lähelle ilman siihen kuulumattomia hengenahdistuksia ;)
Tällä hetkellä tilanne on se, että täällä makaa vielä pari kuumeista ja yskivää lasta. Ite sain kahden viikon flunssataudin jälkeen nauttia melkeen viikon melkeen terveenä olosta, ja taas on vähän flunssan elkeitä. Eiköhän tämä tästä. Jos saadaan porukka kuntoon, niin päästään ukkokullan kans viikonloppuna kahdestaan reissuun, tiiä mitä siitäkin tulloo ;D <3
 |
| Sairastelua...äitin ja iskän sänky on sillon paras paikka |
Tänään sitten soitin miehelle töihin pienen "vihjauksen": "Mä haluun tuliaisia ja tuot mulle tänään, kun et eilen tajunnut tuoda, vaikka yhtä nätisti vihjasin. Mä niin tarviin tuliaisia!"
Mä kato ymmärrän sen verran miesten päälle, että niille on ihan turha vihjailla, paljon parempi "vihjailla" ;D
Sain muuten tänään yllärinä tulppaaneja ja suklaata <3 Mä niin rakastan tota miestä ku se jaksaa vieläkin yllättää :D
maanantai 3. helmikuuta 2014
Kolomekymppiset
Nyt on kyllä mennyt ihan luvattoman paljon aikaa edellisestä kirjoituksesta.
On ollut joulun jälkeen niin paljon kaikenlaista, että en ole viihtynyt koneella muuta kuin pakolliset koulujutut ym. mitä ei ole voinut jättää tekemättä.
Joulukuussa meillä oli ihan mielettömän kivat synttärit. Mies täytti 30v (viimeinki mäki sain miehen!) ja pitihän niitä sitten juhlia kunnolla, kun raasu ei ole juurikaan synttäreitään juhlinut. Olisi kannattanut miettiä tarkemmin kun päätti änkeä itsensä maailmaan joulupäivänä. Silloin kun ihmisillä on jonkun toisenkin tyypin synttärit mielessä, niin saattaa tämän talon herran synttärit jäädä vähän taka-alalle.
No jokatapauksessa vuokrasin tuosta ihan meidän läheltä sellasen seuraintalon ja kutsuttiin sellanen 60 aikuista paikanpäälle. Osalla oli myös lapset mukana. Kaikki ei luonnollisesti päässyt, vaikka siirrettiin juhlintapäivää 27. päiväksi, mutta tosi paljon porukkaa oli kuitenkin paikalla.
En ressannut turhaan tarjottavista ja tarjottavat riittikin hyvin koko illaksi.
Ihan mielettömän kiva synttäriohjelma oli sumopaini. Vuokrattiin sumopuvut ja pistettiin kisat pystyyn. Kaikilla oli hauskaa! Minäkin pääsin ottamaan matsin appiukon kanssa, eikä se ookkaan mikään ihan-mikä-tahansa-appiukko :) Voitin kuitenkin yhden kolmesta erästä ja se on pääasia, etten kaikkia hävinny :D Synttäreiltä mulla ei oikeen ole kuvia, kun kamera ei ollutkaan ladannut vaikka oli laturissa ollutkin. Sumoilusta olis ollu kiva laittaa pari kuvaa :)
Synttärilahja kavereilta sitten olisi voinut olla oikee jymy-yllätys, jos en sattuneesta syystä olisi osannut pelätä pahinta ;). Kaveriporukasta kun on aina kolmekymppinen mies saanut jonkun lemmikkieläimen.
Mutta olihan se leuan venäyttämisen paikka, kun Tuukalle raahattiin kaks kanaa ja kukko koppeineen/häkkeineen kaikkineen :D :D Pääsi tän talon isäntä heti kotona rakentamaan kanalaa ja kohta pitäis alkaa saada jo muniakin :)
Se niistä synttäreistä sitten, seuraavat juhlitaan sitten 40v ;)
Meillä on myös ollut tässä remonttihommia, kun ollaan laajennettu tätä meidän huikean 86m2 lukaalia 60m2 isommaksi. Vielä ei ole ihan valmista, kun tässä on ollut kaikenlaisia mutkia matkassa, mutta teenpä remontista ihan oman postauksen, vähän pienemmällä välillä mitä tässä on edellisestä ollut.
On ollut joulun jälkeen niin paljon kaikenlaista, että en ole viihtynyt koneella muuta kuin pakolliset koulujutut ym. mitä ei ole voinut jättää tekemättä.
Joulukuussa meillä oli ihan mielettömän kivat synttärit. Mies täytti 30v (viimeinki mäki sain miehen!) ja pitihän niitä sitten juhlia kunnolla, kun raasu ei ole juurikaan synttäreitään juhlinut. Olisi kannattanut miettiä tarkemmin kun päätti änkeä itsensä maailmaan joulupäivänä. Silloin kun ihmisillä on jonkun toisenkin tyypin synttärit mielessä, niin saattaa tämän talon herran synttärit jäädä vähän taka-alalle.
No jokatapauksessa vuokrasin tuosta ihan meidän läheltä sellasen seuraintalon ja kutsuttiin sellanen 60 aikuista paikanpäälle. Osalla oli myös lapset mukana. Kaikki ei luonnollisesti päässyt, vaikka siirrettiin juhlintapäivää 27. päiväksi, mutta tosi paljon porukkaa oli kuitenkin paikalla.
En ressannut turhaan tarjottavista ja tarjottavat riittikin hyvin koko illaksi.
Ihan mielettömän kiva synttäriohjelma oli sumopaini. Vuokrattiin sumopuvut ja pistettiin kisat pystyyn. Kaikilla oli hauskaa! Minäkin pääsin ottamaan matsin appiukon kanssa, eikä se ookkaan mikään ihan-mikä-tahansa-appiukko :) Voitin kuitenkin yhden kolmesta erästä ja se on pääasia, etten kaikkia hävinny :D Synttäreiltä mulla ei oikeen ole kuvia, kun kamera ei ollutkaan ladannut vaikka oli laturissa ollutkin. Sumoilusta olis ollu kiva laittaa pari kuvaa :)
Synttärilahja kavereilta sitten olisi voinut olla oikee jymy-yllätys, jos en sattuneesta syystä olisi osannut pelätä pahinta ;). Kaveriporukasta kun on aina kolmekymppinen mies saanut jonkun lemmikkieläimen.
Mutta olihan se leuan venäyttämisen paikka, kun Tuukalle raahattiin kaks kanaa ja kukko koppeineen/häkkeineen kaikkineen :D :D Pääsi tän talon isäntä heti kotona rakentamaan kanalaa ja kohta pitäis alkaa saada jo muniakin :)
 |
| meidän uudet tipuset: Luke, Alma ja Lyyli |
Meillä on myös ollut tässä remonttihommia, kun ollaan laajennettu tätä meidän huikean 86m2 lukaalia 60m2 isommaksi. Vielä ei ole ihan valmista, kun tässä on ollut kaikenlaisia mutkia matkassa, mutta teenpä remontista ihan oman postauksen, vähän pienemmällä välillä mitä tässä on edellisestä ollut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)