Retkiä Espanjassa

Täällä on lapsilla tänään koulupäivä. Timi ja Jemina pääsi Bioparciin, eläintarhaan, Emilio tutustumaan maatilaan, minne koulun biojätteetkin menevät ja Jamililla on koulukummipäivä lukion tiloissa. Eli mukava päivä heillä kaikilla. Me ajateltiinkin sitten viettää kotipäivä, pitkästä aikaa. On siis vähän aikaa kirjoittaakin. Ajattelin kirjoittaa paikoista, missä täällä ollessa kannattaa käydä. Kaikkia paikkoja me ei tietenkään olla ehditty koluamaan, mutta jääpähän jotain uutta sitten seuraavaan kertaan ;)

BIOPARC FUENGIROLA

Bioparcissa käytiinkin jo aika alkureissusta, kun Tuukan vanhemmat ja kaksi pikkusiskoa oli käymässä. Bioparcin sijainti on aika hassu, se sijaitsee Fuengirolan keskustan alueella, eikä päällepäin todellakaan uskoisi siellä olevan yhtäkään eläintä.
Fuengirola.fi lehteä lainatakseni, Bioparc Fuengirola on uhanalaisten, harvinaisten ja suojelua kaipaavien eläinten koti, missä niille tarjotaan luonnollista elinympäristöä vastaavat odosuhteet.
Muista eläintarhoista poiketen, Bioparcissa ei ole häkkejä, eikä kaltereita. Sen sijaan eläimet ja vierailijat on erotettu toisistaan mm. kivien, puunrunkojen ja tekobambujen avulla. Näköyhteys on siis huomattavasti parempi, kuin monissa muissa eläintarhoissa. Lisäksi luonnossakin hyvin toimeentulevat lajit voivat elää myös eläintarhassa yhdessä.

Miinuksena täytyy sanoa, että eläintarha oli todella kallis. Olisko ollut 18,5€ aikuiselta ja 13,5€ lapselta. En nyt muista mikä oli lasten ikäraja, mutta muistelen, että ainakin Timistä oltaisiin maksettu korkeampi hinta.

Tässä muutama kuva eläintarhasta:

Illalla oli vielä Afrikka -näytös

JUZCAR

Yhtenä viikonloppuna käytiin kauniissa Rondan kaupungissa ja samalla reissulla päästiin käymään smurffikylässä Juzcarissa, se kun ei poikennut matkasta paljoakaan. 10-15km sivuun Rondaan menevältä tieltä. Ihanan kapeita vuoristoteitä, todella kauniin näköistä.

Juzcar on pieni n.250 asukkaan kylä, minkä kaikki talot maalattiin siniseksi Smurffit 3D -elokuvan kuvauksia varten. Kylän maalaukseen palkattiin kaksi miestä ja maalaukseen muistelen menneen vain 21 päivää. Kylä oli tarkoitaus maalata takaisin valkoiseksi, mutta turistien kiinnostuksen vuoksi se päätettiin jättää siniseksi. Pakkohan sitä kylää oli päästä katsomaan. Silloin, kun me käytiin siellä, kylässä oli todella hiljaista. Jemina sanoi, että "jos vaikka kotona on ihan hiljaista, niin silti kuuluu jotain ääniä. Smurffikylässä ei kuulunut, oli vain ihan hiljaista". Ihmisiä ei juurikaan näkynyt. Ravintola oli kyllä auki ja siellä muutama tyyppi. Meidän poislähtiessä sinne tuli lisää turisteja. Koulubussikin kaarsi kylään, joten eiköhän sitä elämää sinnekin kylään tullut. Tässä kuvia kylästä:

Matkalta

RONDA

Tuolta me sitten hurruuteltiin Rondaan. Ajateltiin, että lapsilla oli ehkä vähän tylsää, kun kylässä oli todellakin ihan mielettömän hiljaista. Siksi ei hirveän kauaa viivytty. Autossa lapset sitten sanoivan, kun oltiin jo kaukana menossa, että oltiin ihan liian vähän aikaa. Aikuisten totaalinen virhearvio. Näemmä lapsetkin viihtyy ilman järjestettyjä viihdykkeitä tai sen kummempaa tekemistä. Täytynee sitten käydä uusi reissu, kun tulemme seuraavan kerran.

Rondaan täältä Fuengirolasta on pyöreesti sata kilometriä, siitä tosin heitettiin tuo Juzcarin mutka. Rondan kaupunki on todella kaunis. Olimme käyneet tuolla jo aiemmin, paluumatkalla tekojärviltä. Tuolloin ajeltiin kaupunkia ympäri, pakon edestä tosin, kun parkkipaikkaa ei löytynyt. Lisäksi meillä oli auto täynä äkäisiä lapsia ja yhtä äkäisiä aikuisia, joten kaarroimme silloin auton nokan kotia kohti nousematta edes autosta. Tällä uudella reissulla keskityimme lähinnä Rondan nähtävyyteen, 120m syvään El Tajo -rotkoon, joka halkaisee kaupungin. Rotko jakaa kaupungin uuteen ja vanhaan puoleen. Sen yli on 1700 -luvulla rakennettu Puento Nuevo -silta. Mielettömän upea!
Jos Aurinkorannikolle tulee, niin tuolla on ehdottomasti käytävä. Aivan mielettömän kaunis kaupunki. Vaatetta kannattaa kyllä laittaa vähän enemmän, kuin täällä rannassa, siellä oli meinaan aika kylmä. Todistusaineistoa:

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... :)

Silta

Siellä se joki menee

Elävää musiikkia. Tuukka ja Jemina veti pari pyörähdystä ;)

Kotimatkalla korvamerkatut vuohet kulkivat vapaasti vuorilla.

Jano yllätti

En saanut lauantaina tätä kirjoitettua loppuun. Jäi vielä Gibraltarin reissu kirjoittamatta, mutta kirjoitan siitä myöhemmin.

Kelpaisi(n)ko tänään

Oli tuossa naisten kanssa yksi ilta keskusteluntynkä siitä, kun yhdeltä oli kerran kysytty, ottaisiko samaa miestä, jos nyt saisi valita uudestaan. Joutui sitä tiesti vähän miettimään.

Mä en kyllä miettisi. En ottaisi. Jos vaikka nyt joku kysyisi. Sitä miestä, kuka istui tuossa tunnin odottamassa, että padel -vuoro (espanjalainen, tenniksen tapainen peli) alkaa. Vaatteet oli vimosen päälle. Verkkarit ja muutaman kilometrin juossut lenkkipaita. Tuubihuivi, joka oli kiristetty toisesta päästä pipoksi. Monennenko kerran jälkeen tämä uljas uros kuulikaan, kun mainitsin keittiön altaan olevan tukossa. Puhelimessa oli vissiin jotain mielenkiintosempaa. Sitten sen vähintään viidennen maininnan jälkeen nostaa innoissaan pään ja väläyttää silmät kirkkaana sellasen tekohymyn, että "mitä, allasko tukossa", lompsii keittiöön, avaa roskiskaapin ja paukauttaa nyrkillä pari kertaa altaan pohjaan ja "Noooooiin, taas vetää!!". Että ooppas siinä sitten.
Tai miten olisi eilisen päivän mies, joka on ärsyttävä, kuin mikä. Heittää "hyvää" läppää, mitä ei sitten muut ymmärräkään. Vaikka yrität vain keskustella asioista. Paidassa oli varmasti Milonin räkää. Ajaa oksennuksen mun kurkkuun. Siis oikeesti se autolla mutkittelu...huvikseen. "Ohittaisko tästä vasemmalta...ei ku oikealta...kato ku mä hiillostan"
Itseasiassa juuri nyt Milon päästi unissaan hirveen pierun tossa vieressä. Jotenkin niin tutun kuuloista (ja hajuista).
Toissapäiväinen mies... jos nyt olis sitä, ni vois tehdä tätä ja jos tuota ei olisi, niin ei tätäkään tarvisi. Aurinko paistaa, mutta liian korkealta. Kun se laskee, niin häikäsee.
Ja että valitsisinko tämän miehen, jos valitsisin uudestaan
Ps. Viikkotakaperinmies oli ihan ookoo.

Entä tää nainen sitten. Ottaiskohan tuo mieskään tätä tämän päivän naista. Juuri tuossa tiskejä tehdessä motkotti kokoajan jostain tukkiutuneesta altaasta. Aukasis ite. Ei voi olla kovin vaikeaa. Ja pitääkö kokoajan kysellä, että teitkö sitä ja teitkö tätä. Ei oo emäntäkään pitsihepeneissä keittiössä. Taisi vetäistä jumppatrikoiden päälle väljähtäneet collarit. Hajusta päätelleen paita on vielä jumpan jäljiltä. Mitä sitä suotta kiirehtimään suihkuun, käy sitten illan päälle, kun lapset nukkuu. Mutisee tuon tuostakin rättiä heiluttaen: "mä en kestä tätä sotkua". Niinku se olisi elämässä ainut asia, mitä pitäisi kestää.
Eilisen emäntä sanoi, että "nyt lähdetään puistoon". Ja kun riitti, niin "nyt lähdetään puistosta pois". "Nyt haetaan lapsille hampurilaisia. Vain lapsille, me ei oteta. Syödään sitten kotona jotain vihreää". "Ai lenkillekkö menet? Kestääkö kauan?" Soitteli vielä perään, että "missä olet tulossa".
Toissapäivän emäntä pukeutui somasti. Legginsit ja pari paitaa. Kerrospukeutuminen on in. Villasukat polviin asti. Ja polviin asti roikkuvan neuleen päälle on vielä hyvä vetäistä miehen kulahtanut huppari. "Oonko mä söpö?", se pakottaa valehtelemaan. "Näytänkö suloiselta", jatkaa vaan. Yöksi sentään vähentää vähän vaatetta. Mutta vaan vähän. Pitää olla batman housut ja tietenkin univillasukat polviin asti. Paitoja sentään vaan yksi. Että valitsisko tuo mieheni tämän naisen tänään?

Ps. Viikkotakaperinnainen patisti lenkille. Kysyi oliko mukavaa. Oli ihan ookoonainen.

Pps. Tämä on vitsi...osittain.

Mietin vaan, että voiko tollasta ollenkaan miettiä. Että ottaisko samaa puolisoa uudestaan, jos nyt saisi valita. Tai vaikka tapaisi ensimmäisen kerran.
Ei kai sitä kukaan hullu ottaisi sellasta tyyppiä, kenestä tietää kaikki huonot puolet. Hyviin puoliin tahtoo tottua, mutta huonot ne vaan jaksaa ärsyttää. Päivästä toiseen. Eiköhän se oo kuitenkin parasta näissä parisuhteissa, kun voi olla sellasena, kun miltä minäkin päivänä tuntuu. On se vaan niin sulosta kun toiselle tuntuu kelpaavan, päivästä toiseen. Emmyymillään enkävaihapois.

Ainii.. munhan piti kirjoittaa jotain hempeetä, mutta jotenkin tää juttu vähän karkas.

Caminito del Rey - Kuninkaanpolku

Kyllä reissussa on mukavaa! Tällaisessa pidemmän ajan reissussa on ehtii nähdä vähän muutakin, kuin rantaa ja aurinkoa. Ollaan käyty muutamina päivinä tutustumassa lähikaupunkien/kylien nähtävyyksiin. Tällä viikolla käytiin ihan aikuisten kesken paljon puhutulla Caminito del Reyn vaellusreitillä. 

Caminito del Rey, eli Kuninkaanpolku sijaitsee El Chorrossa, täältä Fuengirolasta n. 80km päässä. Reitti rakennettiin v. 1901-1905 tavaran ja ihmisten kuljettamiseksi rotkon molemmilla puolilla sijaitseville voimalaitoksille. Kerrotaan, että polun rakensivat kuolemaan tuomitut vangit, työn vaarallisuuden vuoksi. Vanhaa reittiä katsoessa uskon sen tarinan pitävän paikkaansa. Polku on tehty kallion seinämiin, n. 100m korkeuteen. Vanha polku on betonia ja tuettu rautatolpilla kallion seinään. Ajan saatossa polku on kulunut ja vaurioitunut. Sitä pidettiinkin pitkään maailman vaarallisimpana vaellusreittinä. Polku suljettiinkin v. 2000 siellä sattuneiden kuolemantapauksien takia. Tosin se ei ole estänyt seikkailunhaluisia kokeilemaan onneaan reitillä omatoimisesti.

Tänä vuonna pääsiäisen jälkeen reitti on avattu uudestaan turisteille kunnostustöiden jälkeen. Lippuja tuntui olevan hankala saada, mutta saatiin sitten kuitenkin, ja lopulta vielä isommalle porukalle, kuin aluksi näytti olevan mahdollista. Espanjalaiset...

Espanjalaisuutta saatiin myös maistaa, kun reissupäivänä saavuimme lähtöpaikalle. Tosin meille selvisi pian, että se olikin oikeasti meidän loppupää. Olisimme halunneet lähteä mieluummin reitille eteläpäästä, mistä reitti olisi ollut enemmän nousua, mutta sieltä ei päässytkään lähtemään. Ainakin tuona päivänä kaikki kulki reitin toisesta suunnasta. Infosta meitä neuvottiin menemään bussilla reitin toiseen päähän, mistä meidän lähtö sitten oikeasti oli. Se sopi hyvin, niin ei tullessa tarvitsisi odotella bussia, vaan päästäisiin suoraan lähtemään omalla autolla.

Bussia sitten odoteltiin ja tulihan se sitten kuitenkin. Pieni bussi ja paljon väkeä. Eihän me tietenkään mahduttu kyytiin. Kuski sanoi seuraavan bussin tulevan 20 min päästä. Mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa, vaan aikaa meni ainkain tuplaten. Joten enää ei oltu aikataulussa.

Bussimatkalla meitä ilahdutti kapealla tiellä vastaantulevat kaksi bussia. Eihän se toki olisi haitannut, jos tie ei olisi ollut niin kapea, ettei siitä olisi henkilöautokaan mahtunut vastaan. Ja jos ei siinä oman penkin vieressä olisi ollut mukavaa, muutaman metrin pudotusta veteen. Eipä siinä muuta, kuin ohi oli mentävä. Kuski katsoi tarkkaan, että renkaat kärsii olla puoliksi asfaltin reunan yli. Mahduttiin sitten kuitenkin, eikä peilitkään kolisseet yhteen ohituksessa :D :D Pikkasen bussi keikku siinä asfaltin reunalla. Muakaan ei naurattanut siinä kohtaan. ;)

Siellä kans yksi bussin ohitus menossa. Tosin tuossa toinen bussi ymmärsi peruuttaa takaisin mutkan taakse leveämmälle tielle.

Käytännössä sinne on rakennettu kokonaan uusi polku mukaillen vanhaa reittiä.

Kaikkinensa matkaa taisi olla reilu 7km. Alkuun käveltiin 2,8km metsäpolkua, ennen kuin tultiin varsinaisen reitin alkuun. Tai me puoliksi juostiin, koska oltiin myöhässä, eikä tuolla välillä paljoa maisemia vilkuiltu. Oltiin puoli tuntia myöhässä meidän lähdöstä, mutta sillä ei näyttänyt olevan mitään merkitystä. Espanjalaiset kun on tottuneet, että kaikki on aina myöhässä.

Itse kallion seinämään tehdyn reitin pituus on n. 3km. Käytännössä sinne on rakennettu kokonaan uusi polku mukaillen vanhaa reittiä.

Vanhaan verrattuna tosin tämä uusi reitti on turvallinen, kuin mikä, kaiteineen kaikkineen. Jopa niinkin turvallinen, että en voinut olla tuntematta pientä pettymystä sen jälkeen, mitä reitistä olin kuullut. Siitä huolimatta suosittelen reittiä kaikille. Voisin jopa käydä siellä uudestaan ja ottaa osan lapsista mukaan. Ikäraja reitille on 8v. Sekin kertoo siitä, että mitään huikeaa extremeä ei ole tiedossa ;)

Maisemat siellä olivat uskomattomat. Niitä olisi voinut katsella ikuisuuden kyllästymättä. Reitin jälkeen käveltiin vielä reilu kilometrin matkan autolle. Kyllä meillä oli sitten mukavaa!

Tässä kuvia reissusta.

Vanha reitti alla, uusi päällä

Välillä lautojen välistä näkyi suoraan alas, kun vanhaa reittiä ei ollut alla

Yhdessä kohdassa pääsi lasin päälle seisomaan :)

Minä ihan ite

Noin niinku omasta mielestä

Kuten aiemmin jo taisin mainita, en täällä reissussa ole ehtinyt "tuhlata" aikaa mitäminäoikeastielämältähaluan -juttujen miettimiseen. Siitä tulikin mieleen, että voisin pohtia tässä mikäminäoikeastiolen -juttuja. Siis noin niinku omasta mielestä. Olen minä muista kirjoittanut, kuten vaikka siskoistani. Kun ei kerran siskot kostaneet, niin teen sen sitten itse. Tiesti tätä olisi voinut pohjustaa jotenkin ajatustasolla, mutta vedetään nyt ihan lonkalta.

Ensimmäisenä tulee mieleen, että mulla on huumorintajua. Siis ihan mielettömän hyvä huumorintaju suorastaan. Noin niinku omasta mielestä. Parhaiten ymmärrän omia vitsejä, ja niille myös nauran parhaiten. Välillä myös itsekseen. Musta oli esimerkiksi tosi hyvää huumoria laittaa mun uusista farkuista kuva tänään yhteen muutaman kaverin WhatsApp -ryhmään. Takapuolestahan ne farkut näkee parhaiten. Oli muuten hyvät farkut. Noin niinku omasta mielestä.
Tykkän kyllä myös nauraa muiden jutuille. Esimerkiksi vahingonilo on... jotenkin luontaista meille ihmisille, siis myös minulle. En siis mielestäni ole erityisen poikkeava. Rakastan hauskoja ihmisiä. Esimerkiksi yhdelle mun siskolle sattuu aina kaikkea, sille on ihan kiva nauraa. Siis sille, kuka asuu meidän kanssa täällä, jos ei joku jo heti arvannut (<3 niin mäkin sua).

Nauran myös itselleni...siis silloin, kun en itke. Osaan mä siis myös itkeä. Se taas tarkoittaa, että on mulla myös tunteita. Tottapuhuen olen mielettömän herkkä. Ja itkunpidätyksen maailmanmestari. Koska herkistyn aika vähästä, enkä viitsisi aina vollottaa. Kerran pari vuodessa varmasti riittää, kysykää vaikka Tuukalta. Ei takuulla kestäisi enempää.

Kestämisestä tulikin mieleen, että olen myös aika vahva ihminen. Terveyteni on ollut aika surkee nyt jo jonkin aikaa, ja muutama vuosi takaperin myös, mutta olen kestänyt sen. Ja paljon muutakin. Jos en ole kestänyt, niin sitten olen romahtanut. Noustakseni.
Kooltani olen pieni, mutta ehkä ei kannata kimppuun käydä, sillä voin pistää nippuun isommankin kaverin. Sitkeä kun olen. Noin niinku omasta mielestä.

En pelkää seistä heikompien puolella. Ja jos pitää valita hyvä tai paha puoli, tai oikea tai väärä, olen aina hyvän ja oikean puolella. Noin niinku omasta mielestä. Riidallahan on esimerkiksi kaksi puolta. Toisen hyvä on toisen paha. Oikea ja väärä. Ja kun minä riitelen, olen takuulla oikeassa.
En myöskään siedä itseään ylempiarvoisina pitäviä. Ylemmyys on heikkoutta, huonoa heikkoutta.

Heikkoudesta tulikin mieleen, että olen itsekin heikko ihminen. Tarvitsen miestäni, perhettäni ja ystäviäni. Yksin en pärjäisi. Tärkeimmistä en luopuisi. Vaikka mitä nyt tuossa aiemmin mainitsemani riidan aikana saattaisin kyllä pariksi tunniksi luopuakin.

Luopumisesta tulikin mieleen vanha mottoni. Elän liikkuakseni ja liikun elääkseni. Olen siis kuollut. Kerran pari ainakin. Rakastan liikkumista, kaikessa määrin. Terveyteni vei sen ilon toistaiseksi. Olen kuitenkin taas liikkunut jonkin verran. En tiedä onko se nyt sitten kuolemaksi vai elämäksi. Katsotaan kuinka käy. Elin ja elän siis jokatapauksessa. Täytynee keksiä uusi motto. Liikun niin varovasti, ettei se olisi kuitenkaan "liikun kuollakseni".

Mistä mä nyt taas puhuinkaan. Muistamattomuudesta tulikin mieleen, että olin myös aika viisas. Noin niinku omasta mielestä. Kiitos terveyteni, tyhmyys taisi kuitenkin tulla jäädäkseen. Ei ole helppoa olla tyhmä, kun muistaa sen kaiken viisauden. Siis taistelen. Olen taistelijaluonne. Kuitenkin. Voisiko siitäkin sanoa, kiitos terveyteni.
Kiitollisuudesta tulikin mieleen, että kaiken tämän huumorin, välillä kovinkin mustan, naurun ja kyynelten, hyvän ja pahan, oikean ja väärän, vahvuuden ja heikkouden, viisauden ja tyhmyyden keskellä olen kiitollinen. Kaikesta näistä.

Ps. Olisin voinut kertoa, että olen myös ärsyttävä, mutta sitä olenkin vain muiden mielestä. Tämä tuli mieleen noin niinku omasta mielestä.

Pps. Se oli viuhahdus......