Retkiä Espanjassa

Täällä on lapsilla tänään koulupäivä. Timi ja Jemina pääsi Bioparciin, eläintarhaan, Emilio tutustumaan maatilaan, minne koulun biojätteetkin menevät ja Jamililla on koulukummipäivä lukion tiloissa. Eli mukava päivä heillä kaikilla. Me ajateltiinkin sitten viettää kotipäivä, pitkästä aikaa. On siis vähän aikaa kirjoittaakin. Ajattelin kirjoittaa paikoista, missä täällä ollessa kannattaa käydä. Kaikkia paikkoja me ei tietenkään olla ehditty koluamaan, mutta jääpähän jotain uutta sitten seuraavaan kertaan ;)

BIOPARC FUENGIROLA

Bioparcissa käytiinkin jo aika alkureissusta, kun Tuukan vanhemmat ja kaksi pikkusiskoa oli käymässä. Bioparcin sijainti on aika hassu, se sijaitsee Fuengirolan keskustan alueella, eikä päällepäin todellakaan uskoisi siellä olevan yhtäkään eläintä.
Fuengirola.fi lehteä lainatakseni, Bioparc Fuengirola on uhanalaisten, harvinaisten ja suojelua kaipaavien eläinten koti, missä niille tarjotaan luonnollista elinympäristöä vastaavat odosuhteet.
Muista eläintarhoista poiketen, Bioparcissa ei ole häkkejä, eikä kaltereita. Sen sijaan eläimet ja vierailijat on erotettu toisistaan mm. kivien, puunrunkojen ja tekobambujen avulla. Näköyhteys on siis huomattavasti parempi, kuin monissa muissa eläintarhoissa. Lisäksi luonnossakin hyvin toimeentulevat lajit voivat elää myös eläintarhassa yhdessä.

Miinuksena täytyy sanoa, että eläintarha oli todella kallis. Olisko ollut 18,5€ aikuiselta ja 13,5€ lapselta. En nyt muista mikä oli lasten ikäraja, mutta muistelen, että ainakin Timistä oltaisiin maksettu korkeampi hinta.

Tässä muutama kuva eläintarhasta:

Illalla oli vielä Afrikka -näytös

JUZCAR

Yhtenä viikonloppuna käytiin kauniissa Rondan kaupungissa ja samalla reissulla päästiin käymään smurffikylässä Juzcarissa, se kun ei poikennut matkasta paljoakaan. 10-15km sivuun Rondaan menevältä tieltä. Ihanan kapeita vuoristoteitä, todella kauniin näköistä.

Juzcar on pieni n.250 asukkaan kylä, minkä kaikki talot maalattiin siniseksi Smurffit 3D -elokuvan kuvauksia varten. Kylän maalaukseen palkattiin kaksi miestä ja maalaukseen muistelen menneen vain 21 päivää. Kylä oli tarkoitaus maalata takaisin valkoiseksi, mutta turistien kiinnostuksen vuoksi se päätettiin jättää siniseksi. Pakkohan sitä kylää oli päästä katsomaan. Silloin, kun me käytiin siellä, kylässä oli todella hiljaista. Jemina sanoi, että "jos vaikka kotona on ihan hiljaista, niin silti kuuluu jotain ääniä. Smurffikylässä ei kuulunut, oli vain ihan hiljaista". Ihmisiä ei juurikaan näkynyt. Ravintola oli kyllä auki ja siellä muutama tyyppi. Meidän poislähtiessä sinne tuli lisää turisteja. Koulubussikin kaarsi kylään, joten eiköhän sitä elämää sinnekin kylään tullut. Tässä kuvia kylästä:

Matkalta

RONDA

Tuolta me sitten hurruuteltiin Rondaan. Ajateltiin, että lapsilla oli ehkä vähän tylsää, kun kylässä oli todellakin ihan mielettömän hiljaista. Siksi ei hirveän kauaa viivytty. Autossa lapset sitten sanoivan, kun oltiin jo kaukana menossa, että oltiin ihan liian vähän aikaa. Aikuisten totaalinen virhearvio. Näemmä lapsetkin viihtyy ilman järjestettyjä viihdykkeitä tai sen kummempaa tekemistä. Täytynee sitten käydä uusi reissu, kun tulemme seuraavan kerran.

Rondaan täältä Fuengirolasta on pyöreesti sata kilometriä, siitä tosin heitettiin tuo Juzcarin mutka. Rondan kaupunki on todella kaunis. Olimme käyneet tuolla jo aiemmin, paluumatkalla tekojärviltä. Tuolloin ajeltiin kaupunkia ympäri, pakon edestä tosin, kun parkkipaikkaa ei löytynyt. Lisäksi meillä oli auto täynä äkäisiä lapsia ja yhtä äkäisiä aikuisia, joten kaarroimme silloin auton nokan kotia kohti nousematta edes autosta. Tällä uudella reissulla keskityimme lähinnä Rondan nähtävyyteen, 120m syvään El Tajo -rotkoon, joka halkaisee kaupungin. Rotko jakaa kaupungin uuteen ja vanhaan puoleen. Sen yli on 1700 -luvulla rakennettu Puento Nuevo -silta. Mielettömän upea!
Jos Aurinkorannikolle tulee, niin tuolla on ehdottomasti käytävä. Aivan mielettömän kaunis kaupunki. Vaatetta kannattaa kyllä laittaa vähän enemmän, kuin täällä rannassa, siellä oli meinaan aika kylmä. Todistusaineistoa:

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... :)

Silta

Siellä se joki menee

Elävää musiikkia. Tuukka ja Jemina veti pari pyörähdystä ;)

Kotimatkalla korvamerkatut vuohet kulkivat vapaasti vuorilla.

Jano yllätti

En saanut lauantaina tätä kirjoitettua loppuun. Jäi vielä Gibraltarin reissu kirjoittamatta, mutta kirjoitan siitä myöhemmin.

Kelpaisi(n)ko tänään

Oli tuossa naisten kanssa yksi ilta keskusteluntynkä siitä, kun yhdeltä oli kerran kysytty, ottaisiko samaa miestä, jos nyt saisi valita uudestaan. Joutui sitä tiesti vähän miettimään.

Mä en kyllä miettisi. En ottaisi. Jos vaikka nyt joku kysyisi. Sitä miestä, kuka istui tuossa tunnin odottamassa, että padel -vuoro (espanjalainen, tenniksen tapainen peli) alkaa. Vaatteet oli vimosen päälle. Verkkarit ja muutaman kilometrin juossut lenkkipaita. Tuubihuivi, joka oli kiristetty toisesta päästä pipoksi. Monennenko kerran jälkeen tämä uljas uros kuulikaan, kun mainitsin keittiön altaan olevan tukossa. Puhelimessa oli vissiin jotain mielenkiintosempaa. Sitten sen vähintään viidennen maininnan jälkeen nostaa innoissaan pään ja väläyttää silmät kirkkaana sellasen tekohymyn, että "mitä, allasko tukossa", lompsii keittiöön, avaa roskiskaapin ja paukauttaa nyrkillä pari kertaa altaan pohjaan ja "Noooooiin, taas vetää!!". Että ooppas siinä sitten.
Tai miten olisi eilisen päivän mies, joka on ärsyttävä, kuin mikä. Heittää "hyvää" läppää, mitä ei sitten muut ymmärräkään. Vaikka yrität vain keskustella asioista. Paidassa oli varmasti Milonin räkää. Ajaa oksennuksen mun kurkkuun. Siis oikeesti se autolla mutkittelu...huvikseen. "Ohittaisko tästä vasemmalta...ei ku oikealta...kato ku mä hiillostan"
Itseasiassa juuri nyt Milon päästi unissaan hirveen pierun tossa vieressä. Jotenkin niin tutun kuuloista (ja hajuista).
Toissapäiväinen mies... jos nyt olis sitä, ni vois tehdä tätä ja jos tuota ei olisi, niin ei tätäkään tarvisi. Aurinko paistaa, mutta liian korkealta. Kun se laskee, niin häikäsee.
Ja että valitsisinko tämän miehen, jos valitsisin uudestaan
Ps. Viikkotakaperinmies oli ihan ookoo.

Entä tää nainen sitten. Ottaiskohan tuo mieskään tätä tämän päivän naista. Juuri tuossa tiskejä tehdessä motkotti kokoajan jostain tukkiutuneesta altaasta. Aukasis ite. Ei voi olla kovin vaikeaa. Ja pitääkö kokoajan kysellä, että teitkö sitä ja teitkö tätä. Ei oo emäntäkään pitsihepeneissä keittiössä. Taisi vetäistä jumppatrikoiden päälle väljähtäneet collarit. Hajusta päätelleen paita on vielä jumpan jäljiltä. Mitä sitä suotta kiirehtimään suihkuun, käy sitten illan päälle, kun lapset nukkuu. Mutisee tuon tuostakin rättiä heiluttaen: "mä en kestä tätä sotkua". Niinku se olisi elämässä ainut asia, mitä pitäisi kestää.
Eilisen emäntä sanoi, että "nyt lähdetään puistoon". Ja kun riitti, niin "nyt lähdetään puistosta pois". "Nyt haetaan lapsille hampurilaisia. Vain lapsille, me ei oteta. Syödään sitten kotona jotain vihreää". "Ai lenkillekkö menet? Kestääkö kauan?" Soitteli vielä perään, että "missä olet tulossa".
Toissapäivän emäntä pukeutui somasti. Legginsit ja pari paitaa. Kerrospukeutuminen on in. Villasukat polviin asti. Ja polviin asti roikkuvan neuleen päälle on vielä hyvä vetäistä miehen kulahtanut huppari. "Oonko mä söpö?", se pakottaa valehtelemaan. "Näytänkö suloiselta", jatkaa vaan. Yöksi sentään vähentää vähän vaatetta. Mutta vaan vähän. Pitää olla batman housut ja tietenkin univillasukat polviin asti. Paitoja sentään vaan yksi. Että valitsisko tuo mieheni tämän naisen tänään?

Ps. Viikkotakaperinnainen patisti lenkille. Kysyi oliko mukavaa. Oli ihan ookoonainen.

Pps. Tämä on vitsi...osittain.

Mietin vaan, että voiko tollasta ollenkaan miettiä. Että ottaisko samaa puolisoa uudestaan, jos nyt saisi valita. Tai vaikka tapaisi ensimmäisen kerran.
Ei kai sitä kukaan hullu ottaisi sellasta tyyppiä, kenestä tietää kaikki huonot puolet. Hyviin puoliin tahtoo tottua, mutta huonot ne vaan jaksaa ärsyttää. Päivästä toiseen. Eiköhän se oo kuitenkin parasta näissä parisuhteissa, kun voi olla sellasena, kun miltä minäkin päivänä tuntuu. On se vaan niin sulosta kun toiselle tuntuu kelpaavan, päivästä toiseen. Emmyymillään enkävaihapois.

Ainii.. munhan piti kirjoittaa jotain hempeetä, mutta jotenkin tää juttu vähän karkas.

Caminito del Rey - Kuninkaanpolku

Kyllä reissussa on mukavaa! Tällaisessa pidemmän ajan reissussa on ehtii nähdä vähän muutakin, kuin rantaa ja aurinkoa. Ollaan käyty muutamina päivinä tutustumassa lähikaupunkien/kylien nähtävyyksiin. Tällä viikolla käytiin ihan aikuisten kesken paljon puhutulla Caminito del Reyn vaellusreitillä. 

Caminito del Rey, eli Kuninkaanpolku sijaitsee El Chorrossa, täältä Fuengirolasta n. 80km päässä. Reitti rakennettiin v. 1901-1905 tavaran ja ihmisten kuljettamiseksi rotkon molemmilla puolilla sijaitseville voimalaitoksille. Kerrotaan, että polun rakensivat kuolemaan tuomitut vangit, työn vaarallisuuden vuoksi. Vanhaa reittiä katsoessa uskon sen tarinan pitävän paikkaansa. Polku on tehty kallion seinämiin, n. 100m korkeuteen. Vanha polku on betonia ja tuettu rautatolpilla kallion seinään. Ajan saatossa polku on kulunut ja vaurioitunut. Sitä pidettiinkin pitkään maailman vaarallisimpana vaellusreittinä. Polku suljettiinkin v. 2000 siellä sattuneiden kuolemantapauksien takia. Tosin se ei ole estänyt seikkailunhaluisia kokeilemaan onneaan reitillä omatoimisesti.

Tänä vuonna pääsiäisen jälkeen reitti on avattu uudestaan turisteille kunnostustöiden jälkeen. Lippuja tuntui olevan hankala saada, mutta saatiin sitten kuitenkin, ja lopulta vielä isommalle porukalle, kuin aluksi näytti olevan mahdollista. Espanjalaiset...

Espanjalaisuutta saatiin myös maistaa, kun reissupäivänä saavuimme lähtöpaikalle. Tosin meille selvisi pian, että se olikin oikeasti meidän loppupää. Olisimme halunneet lähteä mieluummin reitille eteläpäästä, mistä reitti olisi ollut enemmän nousua, mutta sieltä ei päässytkään lähtemään. Ainakin tuona päivänä kaikki kulki reitin toisesta suunnasta. Infosta meitä neuvottiin menemään bussilla reitin toiseen päähän, mistä meidän lähtö sitten oikeasti oli. Se sopi hyvin, niin ei tullessa tarvitsisi odotella bussia, vaan päästäisiin suoraan lähtemään omalla autolla.

Bussia sitten odoteltiin ja tulihan se sitten kuitenkin. Pieni bussi ja paljon väkeä. Eihän me tietenkään mahduttu kyytiin. Kuski sanoi seuraavan bussin tulevan 20 min päästä. Mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa, vaan aikaa meni ainkain tuplaten. Joten enää ei oltu aikataulussa.

Bussimatkalla meitä ilahdutti kapealla tiellä vastaantulevat kaksi bussia. Eihän se toki olisi haitannut, jos tie ei olisi ollut niin kapea, ettei siitä olisi henkilöautokaan mahtunut vastaan. Ja jos ei siinä oman penkin vieressä olisi ollut mukavaa, muutaman metrin pudotusta veteen. Eipä siinä muuta, kuin ohi oli mentävä. Kuski katsoi tarkkaan, että renkaat kärsii olla puoliksi asfaltin reunan yli. Mahduttiin sitten kuitenkin, eikä peilitkään kolisseet yhteen ohituksessa :D :D Pikkasen bussi keikku siinä asfaltin reunalla. Muakaan ei naurattanut siinä kohtaan. ;)

Siellä kans yksi bussin ohitus menossa. Tosin tuossa toinen bussi ymmärsi peruuttaa takaisin mutkan taakse leveämmälle tielle.

Käytännössä sinne on rakennettu kokonaan uusi polku mukaillen vanhaa reittiä.

Kaikkinensa matkaa taisi olla reilu 7km. Alkuun käveltiin 2,8km metsäpolkua, ennen kuin tultiin varsinaisen reitin alkuun. Tai me puoliksi juostiin, koska oltiin myöhässä, eikä tuolla välillä paljoa maisemia vilkuiltu. Oltiin puoli tuntia myöhässä meidän lähdöstä, mutta sillä ei näyttänyt olevan mitään merkitystä. Espanjalaiset kun on tottuneet, että kaikki on aina myöhässä.

Itse kallion seinämään tehdyn reitin pituus on n. 3km. Käytännössä sinne on rakennettu kokonaan uusi polku mukaillen vanhaa reittiä.

Vanhaan verrattuna tosin tämä uusi reitti on turvallinen, kuin mikä, kaiteineen kaikkineen. Jopa niinkin turvallinen, että en voinut olla tuntematta pientä pettymystä sen jälkeen, mitä reitistä olin kuullut. Siitä huolimatta suosittelen reittiä kaikille. Voisin jopa käydä siellä uudestaan ja ottaa osan lapsista mukaan. Ikäraja reitille on 8v. Sekin kertoo siitä, että mitään huikeaa extremeä ei ole tiedossa ;)

Maisemat siellä olivat uskomattomat. Niitä olisi voinut katsella ikuisuuden kyllästymättä. Reitin jälkeen käveltiin vielä reilu kilometrin matkan autolle. Kyllä meillä oli sitten mukavaa!

Tässä kuvia reissusta.

Vanha reitti alla, uusi päällä

Välillä lautojen välistä näkyi suoraan alas, kun vanhaa reittiä ei ollut alla

Yhdessä kohdassa pääsi lasin päälle seisomaan :)

Minä ihan ite

Noin niinku omasta mielestä

Kuten aiemmin jo taisin mainita, en täällä reissussa ole ehtinyt "tuhlata" aikaa mitäminäoikeastielämältähaluan -juttujen miettimiseen. Siitä tulikin mieleen, että voisin pohtia tässä mikäminäoikeastiolen -juttuja. Siis noin niinku omasta mielestä. Olen minä muista kirjoittanut, kuten vaikka siskoistani. Kun ei kerran siskot kostaneet, niin teen sen sitten itse. Tiesti tätä olisi voinut pohjustaa jotenkin ajatustasolla, mutta vedetään nyt ihan lonkalta.

Ensimmäisenä tulee mieleen, että mulla on huumorintajua. Siis ihan mielettömän hyvä huumorintaju suorastaan. Noin niinku omasta mielestä. Parhaiten ymmärrän omia vitsejä, ja niille myös nauran parhaiten. Välillä myös itsekseen. Musta oli esimerkiksi tosi hyvää huumoria laittaa mun uusista farkuista kuva tänään yhteen muutaman kaverin WhatsApp -ryhmään. Takapuolestahan ne farkut näkee parhaiten. Oli muuten hyvät farkut. Noin niinku omasta mielestä.
Tykkän kyllä myös nauraa muiden jutuille. Esimerkiksi vahingonilo on... jotenkin luontaista meille ihmisille, siis myös minulle. En siis mielestäni ole erityisen poikkeava. Rakastan hauskoja ihmisiä. Esimerkiksi yhdelle mun siskolle sattuu aina kaikkea, sille on ihan kiva nauraa. Siis sille, kuka asuu meidän kanssa täällä, jos ei joku jo heti arvannut (<3 niin mäkin sua).

Nauran myös itselleni...siis silloin, kun en itke. Osaan mä siis myös itkeä. Se taas tarkoittaa, että on mulla myös tunteita. Tottapuhuen olen mielettömän herkkä. Ja itkunpidätyksen maailmanmestari. Koska herkistyn aika vähästä, enkä viitsisi aina vollottaa. Kerran pari vuodessa varmasti riittää, kysykää vaikka Tuukalta. Ei takuulla kestäisi enempää.

Kestämisestä tulikin mieleen, että olen myös aika vahva ihminen. Terveyteni on ollut aika surkee nyt jo jonkin aikaa, ja muutama vuosi takaperin myös, mutta olen kestänyt sen. Ja paljon muutakin. Jos en ole kestänyt, niin sitten olen romahtanut. Noustakseni.
Kooltani olen pieni, mutta ehkä ei kannata kimppuun käydä, sillä voin pistää nippuun isommankin kaverin. Sitkeä kun olen. Noin niinku omasta mielestä.

En pelkää seistä heikompien puolella. Ja jos pitää valita hyvä tai paha puoli, tai oikea tai väärä, olen aina hyvän ja oikean puolella. Noin niinku omasta mielestä. Riidallahan on esimerkiksi kaksi puolta. Toisen hyvä on toisen paha. Oikea ja väärä. Ja kun minä riitelen, olen takuulla oikeassa.
En myöskään siedä itseään ylempiarvoisina pitäviä. Ylemmyys on heikkoutta, huonoa heikkoutta.

Heikkoudesta tulikin mieleen, että olen itsekin heikko ihminen. Tarvitsen miestäni, perhettäni ja ystäviäni. Yksin en pärjäisi. Tärkeimmistä en luopuisi. Vaikka mitä nyt tuossa aiemmin mainitsemani riidan aikana saattaisin kyllä pariksi tunniksi luopuakin.

Luopumisesta tulikin mieleen vanha mottoni. Elän liikkuakseni ja liikun elääkseni. Olen siis kuollut. Kerran pari ainakin. Rakastan liikkumista, kaikessa määrin. Terveyteni vei sen ilon toistaiseksi. Olen kuitenkin taas liikkunut jonkin verran. En tiedä onko se nyt sitten kuolemaksi vai elämäksi. Katsotaan kuinka käy. Elin ja elän siis jokatapauksessa. Täytynee keksiä uusi motto. Liikun niin varovasti, ettei se olisi kuitenkaan "liikun kuollakseni".

Mistä mä nyt taas puhuinkaan. Muistamattomuudesta tulikin mieleen, että olin myös aika viisas. Noin niinku omasta mielestä. Kiitos terveyteni, tyhmyys taisi kuitenkin tulla jäädäkseen. Ei ole helppoa olla tyhmä, kun muistaa sen kaiken viisauden. Siis taistelen. Olen taistelijaluonne. Kuitenkin. Voisiko siitäkin sanoa, kiitos terveyteni.
Kiitollisuudesta tulikin mieleen, että kaiken tämän huumorin, välillä kovinkin mustan, naurun ja kyynelten, hyvän ja pahan, oikean ja väärän, vahvuuden ja heikkouden, viisauden ja tyhmyyden keskellä olen kiitollinen. Kaikesta näistä.

Ps. Olisin voinut kertoa, että olen myös ärsyttävä, mutta sitä olenkin vain muiden mielestä. Tämä tuli mieleen noin niinku omasta mielestä.

Pps. Se oli viuhahdus......

Hengissä ollaan :)

Kirjoittamiset on jäänyt kokonaan täällä touhutessa. Oikeastaan kävi niin, että kirjoittamista tuntui kertyvän parissa viikossa niin paljon, että tuntui liian työläältä alkaa kirjoittamaan  ja miettimään mitä tekstiä tänne laittaisi. Mutta tosiaan, hengissä ollaan, ja omalta osalta en kyllä näin hengissä ole sitten vähään aikaan ollutkaan! Unohdankin nyt ne kaikki, mitä olen aikonut kirjoittaa ja kirjoitan mitä nyt on mielessä.

Tännekin on saapunut syksy ja muutaman päivän on sadellut. Olisiko pari viikkoa ollut sateisia päiviä, kuitenkin niin, että väliin on mahtunut myös aurinkoistakin. Jotenkin hassua, että itsellä on kuitenkin ihan syksyinen tunnelma näissä keleissä, vaikka lämpötila on nyt yölläkin yli parikymmentä. Tottahan mulla piti kaivaa villasukatkin jalkaan ;) Sitten kun katsoo kuvia sieltä Suomesta, niin tuntuu niin erilaiselta ja kaukaiselta se elämä siellä. Toppatakkeja ja kuuraa... Miten sitä sinne osaa sitten tulla takaisin...

Voisi kuvitella, että täällä ollessa haluaisi rauhoittua ja miettiä niitä mitäsitähaluaaelämältäjuttuja. Mutta ei. Täälläkin elämä on kuitenkin aika hektistä. Ja eletään tässä hetkessä. Päivät kuluvat nopeasti ja tekemistä piisaa. Mutta. Se mihin täällä aikaa käyttää, onkin toinen asia. Täällä vietetään aikaa perheen kanssa. Meille se on todella iso asia, koska ennen tänne tuloa tuntui, että tunnit ei riitä kellossa kaikkeen siihen, mitä pitäisi tehdä. Työpäivät oli pitkiä ja vapaa-aika väsynyttä.
Samat pyykit ja tiskit ne on täälläkin hoidettava, mutta kyllä sitä toivoo, että sitten, kun kotiudutaan taas, niin pystyttäisiin edelleenkin tekemään asioita enemmän perheen kanssa. Käydä puistoissa (talvellako?? ;)) ja viettää enemmän aikaa ystävien kanssa. Ettei olisi aina sitä muuta pakollista tekemistä ja kiirettä, kiirettä, kiirettä...

Perheen lisäksi täällä on ollut niin parasta, kun on ystäviä ja heidän kanssa on ollut niin mutkatonta lähteä vaikkapa vaan skeittiparkeille tai puistoon viettämään aikaa. Tai niin kuin eilen, aikuisten kanssa hypätä yllättäen illalla autoon ja lähteä pyörähtämään Malagassa kahvilla. Löyty jopa riittävän iso auto neljälle pariskunnalle ja yhdelle vauvalle. Tai torstaisin viettämään naisteniltaa jumppaan ja jumpan jälkeen iltaa istumaan johonkin. Tai shoppailemaan, tai mitä ikinä keksitäänkään. Ihania Naisia täällä <3!

Mutta kyllä on ollut ikävä! Ihan hirveä ikävä yläkerran väkeä, siskoja, veljiä ja kavereita. Kyllä teitä paljon täällä mietitään! Olis niin mukava pyörähtää yläkerran kotona kahvilla <3. Suunnitella vaikka vähän remonttia, jos ei muuta keksisi. Koska aina, kun tekeminen loppuu, pitää vähän rempata, vai mitä mude ;) <3, kerrotaan sitten myöhemmin miesväelle, mitä (ne joutuu tekemään) me tehdään. Ja siskoja ja veljiä on niiin ikävä <3!! Sändin mökille treffit?? Ja miten olisi mustikkamättäälle istahtaminen ihaNaiset ystävät <3?! Kylläpä sitä on tosiaan ikävä...

Ikävästä huolimatta nautimme täällä olosta ihan suunnattomasti. Tätä ei kestä loputtomasti, niin nautitaan nyt täysillä tästä mahtavasta mahdollisuudesta, minkä saimme!!

Laittelen kuvia, kunhan saan laitettua koneelle asti.

Hyvää yötä!

Auringon alla

¡Hola!

Tässä on kolmen viikon aikana niin espanjalaistunut, että blogin kirjoituskin on siirtynyt aina mañanaan. Meillä on mennyt täällä mukavasti. Ollaan päästy muuttamaan asuntoon, missä sitten loppuaika ollaankin. Ja kyllä on ihana asunto. Makuuhuoneita ei ole kuin kolme, mutta onhan sekin enemmän, kuin mitä Suomesta lähtiessä meillä oli (kaksio). Aurinkoa on riittänyt. Ollaan oltu rannalla ja suunnilleen jokatoinen ilta vietetty skeittiparkilla, mikä onkin täällä aivan mahtava. Ollaan kierrelty kaupunkia ja oltu ystävien kanssa. Siskon synttäritkin juhlittiin tuossa sunnuntaina. Tuukan serkku oli tässä meillä muutaman päivän ja nyt Tuukka vei serkun lentokentälle, kotimatkalle. Olihan se mukavaa :)

Arkikin on lähtenyt rullaamaan, jos tätä arjeksi voi sanoa. Auto on hankittu, eikä se niin vaikeaa ollut, mitä annettiin ymmärtää. Ensin etsittiin netistä vaihtoehtoja ja sitten Tuukka lähti tulkin kanssa kiertämään liikkeitä. Sopiva kun löytyi, niin siitä sitten tehtiin paperit. Vakuutukset hoidettiin myös autoliikkeen kanssa kuntoon. Mukana täytyi olla N.I.E-numero, passi ja vuokrasopimus täytyi käydä myöhemmin näyttämässä, kun se ei ollut kauppaa tehdessä mukana. Ilmastointi ei ollut kunnossa, jotan saimme auton hintaan käyttää auton ilmastointihuollossa. Siitä huolimatta viikon kuluttua ilmastointi ei taaskaan toiminut, joten Tuukka nappasi tulkin kyytiin ja meni takaisin autoliikkeeseen. Myyjä sanoi heti, että auton voi viedä takaisin huoltoliikkeeseen korjaukseen, eikä siitä tule meille mitään kuluja. Joku putkihan se siellä vuoti ja liikkeen täytyi tilata joitain osia. Tänään sitten saatiin ilmastointi kunnolla pelittämään ja kylä onkin sitten viileää matkustella!

*N.I.E-numero on ulkomaalainen tunnistenumero, joka tulee hankkia kaikkien yli 3kk maassa olevien. Itse haimme N.I.E.-numeron jo Suomessa, Helsingistä, Espanjan suurlähetystöstä. Sieltä hankittuna numero on voimassa vain 3kk, joten joudumme hakemaan sen uudestaan täällä. N.I.E.:n hakeminen suurlähetystöstä sujui varoitteluista huolimatta erittäin helposti, jos ei lasketa sitä, että virkailija eipäili, että me ei olla vielä täysi-ikäisiä. Täytyi kaivaa passit esiin ja todistaa, että olemme jo vanhoja pieruja ;D*

Tässä vielä kuva meidän uudesta, valmiiksi kolhitusta pirssistä. (jos joku ei tiedä, niin täällä tuskin on kovin montaa kolhimatonta autoa)

Koululaiset on aloittaneet koulun (täällä suomalaisilla koulu alkoi 17.8, paikalliset ovat vielä lomalla) ja tässä vähän ensimmäisen päivän tunnelmia:

Kotiportailla kouluun lähdössä

Rakas eskarilainen

Täällä lapset viedään ja haetaan aina koulusta. Tuukalla onkin mennyt mukavasti aika (PLÄTS, tapoin juuri tiikerimoskiiton) koululaisia kuskatessa. Itse en ole vielä uskaltautunut ajamaan täällä, kun autoja on ihan hirveä määrä ja ajotyyli ei ihan vastaa Suomen olosuhteita. Syyskuussa täytyy sitten alkaa ajamaan, kun paikallisten lomat loppuvat ja väki palailee sisämaahan.
Lasten koulu on lähtenyt mukavasti käyntiin ja kaikki on saaneet kavereita. Osalla on jo ennestään tuttuja luokalla, osa on saanut ihan uusia kavereita. Ollaan itsekin saatu täältä vanhojen tuttujen lisäksi ihania uusia ystäviä <3

Ennen koulujen alkua käytiin siskonperheen ja ystäväperheen kanssa päivän reissu Ardalesin ja El Chorron välissä olevalla tekojärvellä. Automatkaa sinne tuli täältä n.75km. Aivan ihana paikka. Kuvat puhukoon puolestaan, vaikka kuvia en muistanut hirveesti ottaakaan.

Matkalta

Saippuakuplia 

Ihana turkoosi vesi, kyllä kelpaa kellua patjoilla

Pitihän sitä suppausta kokeilla ;)

kotimatkan maisemia (tuulilasin läpi ;p)

Olipas hankala löytää kuvia, missä ei olisi ollut muiden perheen tyyppejä kuvissa. Täytyy seuraavalla kerralla ottaa ihan maisemakuvia.

Hieman reissun hohtoa himmentää oma terveys, mikä ei ole muutamaan kuukauteen ollut järin hyvä. Ensin mulla oli monta kuukautta lämpöilyä, mikä kuin ihmeen kaupalla laski, kun tulimme tänne. Lisämausteena on ollut huimausta, tasapainon heikkoutta ja menneisyydestäkin tuttuakin tutumpaa  nivelsärkyä sekä tietenkin väsymystä, väsymystä ja väsymystä. Suomen päässä ehdittiin vähän tutkia tilannetta, mutta vaiheeseen jäi. Imusolmukkeet olivat suurentuneet, niin ne sitten ultrattiin Suomessa ja kainalosta otettiin ohutneulanäyte. Näytteen perusteella täytyi sitten reissuunlähtöä edeltävällä viikolla ottaa kainalosta biopsia, eli näytepala. Tulokset tulivatkin tuossa viimeviikolla. Mitään syöpään liittyvää sieltä ei onneksi löytynyt, mutta jokin tulehdus siellä imusolmukkeissa on ja sen tutkimista täytyy sitten jatkaa täällä. Jotain epäilyksiä lääkärillä oli, mutta katsotaan nyt ensin tämä loppuun, ennen kuin alan niistä paasaamaan. Pitkälle reissulle lähtiessä kannattaakin hankkia EU-sairaanhoitokortti, niin pääsee täälläkin julkisen terveydenhuollon piiriin samoilla kustannuksilla, kuin paikallisetkin. Tulkin joudun toki ottamaan mukaan ja siitä tulee sitten jotain maksettavaa. Matkavakuutushan ei korvaa tässä tapauksessa tutkimuksia, koska ne on aloitettu jo Suomessa.
Kannattaa huomioida tuo reissuun lähtiessä, jos on ajankohtainen asia.
No haava ainakin on parantunut kuumista ilmoista huolimatta hyvin. Pari viikkoa piti olla uimatta ja suolaa laittelin haavaan monta kertaa päivässä. Eiköhän tämä tästä vielä selviä.

Nyt on pakko lähteä nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä laittamaan lapset kouluun. Loppuun vielä muutama kuva. ¡Adios!

Joka tiistaista markkinatunnelmaa

Milonin lempigraffa (puhelimella kuvattu, niin huono laatu)

Ja toinen lemppari 

synttäritarjoilua

Tuukka ja lapset meriajelulla. Puhelimella taas kuvattu ja eka päivinä oli vähän pilvistäkin 

Kotialtaalta. Poikien piti loikata altaaseen