Huumoria päivään!

Ehkä parasta maailmassa on nauru. Hyvä huumori. Huono huumori. Musta huumori. Tyhmille asioille nauraminen. Itselle nauraminen. Nauraminen.

Joskus saa vaan varoa, ettei naura väärässä paikassa...hmmm...ehkä muutaman kerran sattunut pieni lipsahdus ;D. Esimerkiksi, kun joskus ostin mihelle lahjaksi zippoa ja myyjä olisi ilmeisesti halunnut nähdä paperit tai sitten ei ollut mahdollisuuttakaan uskoa mua täysi-ikäiseksi, "kun ei niitä tulivehkeitä alle 18v saa myydä". Olisi ehkä ollut muitakin vaihtoehtoja entä nauraa, että "hyvä vitsi hei", olisi ehkä voinut myös näyttää vaan ne paperit! Myyjällä meni kuitenkin jokseenkin pasmat sekaisin ja kiltisti pakkas zipon pakettiin ja kaiversi vielä erittäin aikuismaisen tekstin "A Ihanalutunen"(muutaman varmistuksen jälkeen) zipon kylkeen :D Sillä nimellä nyt toi ukon numeo on aina 15v asti ollut mun puhelimessa. Ps. olin ehkä ...24 tai 25v. silloin

Tietenkään ei saa nauraa toisille niin, että se loukkaa toista. Siinäpä se raja sitten onkin.

Olipa meilläki tässä eräänä päivänä hieman hauskaa. Lapset hoksas saman leikin, mitä itekki pienenä leikittiin. Voin kertoa...meinasin OIKEESTI KUOLLA NAURUUN :D Jos, ette usko niin tässä todisteita poikien sumopainija leikistä:

Ei tässä muuta :)

Luomuliikuntaa :)

Mietittiin tuossa viikonloppuna, että mentäiskö luontopolulle. Tehdään eväät mukaan ja lähdetään. Päädyttiin sitten kuitenkin lähtemään Porvoon Emäsaloon merenrantaan. Kyllä kannattikin. Päivä oli mitä hienoin ja paikka upea. Lapset nautti, kun saivat hyppiä kiviltä toisille. Mielummin sitä siellä meren rannassa pomppii, entä jossain sisätiloissa. Olis kyllä tehnyt itellekkin hyvää, mutta keskityin sitten enimmäkseen ruokahuoltoon. Itellä oli välillä pientä ressin poikasta, kun nelivuotias yritti pysyä isompien perässä. Ja ääntähän kyllä meidän katraasta lähtee, ihan senkin verran, että rannalle tulikin äkkiä enemmän tilaa ;) Mutta yritäppä saada lapsia hiljaseksi, kun ne on ihan mielissään. Nyt huvittaa, mutta sillon ei juurikaan naurattanut, kun ihan pikkasen hävetti, kun pari muuta seuruetta alkoi pakkailemaan kamojaan ja vaihtoi paikkaa.

Kamera jäi kotia niin ei saatu kännykällä oikeen kunnon tekemisen kuvia. Nuorimmaisesta saatiin hieno kuva. Ja musta ja lapsista, tosin se on tosi epätarkka.

Minä ja murut <3

Sen verran jäi kuitenkin se luontopolku kaivelee, että lähdettiin sinne sitten tiistaina. Mun sisko ja sen poika, ja minä kahden nuorimman kanssa, kun muut olivat koulussa.

Oikeesti, mikä sen parempi paikka, ku metsä! Siellä pitäis käydä hiukkasen useemmin. Kyllä lapsetkin nauttii. Pikkuset tuli selkärepussa...

ja vähän isompi jaksoi ihan ite kävellä...

Pienen kiipeämisen jälkeen löytyi kiva ruokapaikka, ja olihan se jo nälkäkin...

Ruuan jälkeen jaksoi kuitenkin voimistella. Vitsi meillä on habaa, yks kivi nyt paljo mitään paina. Ja yhellä kädellä puita heilutellaan...

Kivaa oli!! 

Täytynee taas lähteä metsään, kunhan tässä väki paranee. Ja kiitos siskoseni seurastanne <3

Uusi hulluus ;)

Ihminen voi olla jotenkin outo. Sille annetaan käteen valurautanen mötikkä missä on kahva, niin se on ihan mielissään. Siis Wau, 12kg rautaa! Tai kymmenen tai kuusi tai vaikka kaksikymmentä, ihan sama. Ja sitä sitten heilutellan ja ollaan vielä enemmän, että vau.
Myönnetään, oon taas hurahtanut uuteen juttuun, kahvakuulaan. Kävin tuossa kuopuksen odotusaikana parilla kuulatunnilla ja sain joululahjaksi ja synttärilahjaksi kuulat ja olen niitä jopa käyttänytkin. Netissä on ihan kivoja ohjelmia minkä mukaan olen tehnyt itsekseen kahvakuulatreeniä, mutta niistä ei ihan pääse siihen asian ytimeen. Nyt olin perjantaipäivän Tuomo Kilpeläisen vetämässä kahvakuulakoulussa ja voin kertoa, että hän osasi asiansa ja sai minut ja takuulla muutkin kurssilaiset vielä enemmän innostumaan hommasta. Varsinkin ulkona kuulailu oli niin hauskaa, että täytyy heti painua kuulan kanssa pihalle, kunhan nämä lihakset lakkaa kiittämästä :) Olen toki kesällä kuulaillutkin pihalla, mutta että heitelly kuulaa! Huvinsa kullakin, mutta tätä toivoisin kyllä monen muunkin huviksi, kuin itselleni. Mukavuuden lisäksi on vielä todella tehokas laji ja sopii lähes jokaiselle. Joulukuussa menenkin vielä samaisen ohjaajan kahvakuulaohjaaja kurssille.  Siinä onkin sitten odottamista.

Silmäluomet tuntuu painavan enemmän kun tarpeeksi, niin täytynee mennä nukkumaan