Kyllä on ollut rankka viikko. Saatiin miehen kanssa ruokamyrkytys (todennäköisesti pilaantunut fetajuusto) ja sopivasti se tuli siinä kohtaan, kun mies lähti taas Suomeen. Olin täällä ihan järkyttävässä kunnossa. Onneksi ystäviltä tuli apuja ja nyt olen jo elävien kirjoissa.
Haluan jakaa teidän kanssa mielettömän ihanan vaellusretken La Concha vuorelle.
Uskomatonta, että niin lyhyen automatkan päässä kaupungista voi olla niin mielettömän upea paikka. La Conchan vaellusreitin alkupäähän on meiltä n. 50km automatka.
La Concha kuuluu Sierra Blancan vuoristoon ja on sen eteläisin vuori. La Concha tarkoittaa simpukan kuorta ja kyllä sen sanotaan tarkoittavan jotain julkaisukelvotontakin. Siinä sitten voi kukanenkin arvailla, että mitä.
Meillä oli mukava kaveriporukka, kenen kanssa lähdimme aamusta ajelemaan vuorille päin. Repuissa eväitä ja vettä. Vettä varattiin 3l/per naama, että riittää varmasti, jos sattuu aurinko porottamaan. Ja eväitä sillä viisin, että niitä voi syödä vähän joka käänteessä.
Kameraa en saanut mukaan, kun akku oli taas tyhjentynyt. Onneksi miehellä oli kohtuullinen kamera puhelimessa ja sain luvan käyttää myös kavereiden kuvia. Tässäpä ensimmäinen, mikä on jonkun kirjan sivulta napattu. La Concha on Marbellan alueen korkein vuori ja kirjan mukaan korkein kohta näyttäisi olevan 1216m.
Kun saimme auton parkkiin, oli vielä aika viileää, joten lähdin pitkissä housuissa ja hupparissa. Shortsit olin vetänyt pitkien housujen alle. Itseasiassa sitten yllättävästi koko reissun ajan olikin sen verran viileää, että otin hupparin vain hetkeksi poissa. Pilvet roikkuivat hyvin vuorien yllä. Mukava siinä mielessä, että ei läkähdytty, mutta olisihan se muutoin ollut mukavaa, jos olisi ollut kirkas taivas. Varmasti olisi huipulta nähnyt Afrikkaan selkeämmällä säällä.
Yksi meidän porukasta oli ennenkin kävellyt reitin, joten hän sai kulkea etunenässä. Lämmittelyksi kävästiin pari pistoa ohi reitinkin ;D Edellisestä reissusta hänellä olikin se pari vuotta. Alkumatka kulki oliivipuiden lomassa ja siteen metsikön poikki ennen kuin päästiin nousemaan ylöspäin. Sitten nousua. Välissä juotiin kahvia ja maisteltiin eväitä. Ja taas jatkettiin. Ylöspäin mentiin kolme tuntia. Alas taas puolta nopeammin. Mutta voi järki niitä maisemia. Kyllä vuoret on itelle se juttu! Vedestä en niin välitä, vaikka merelläkin on ihan kiva olla. Mutta vuoret! Voisin olla siellä joka päivä. Pienen pätkän kokeilin kiivetäkin. Ihan parasta. Mutta ehkä teen niin, että laitan vain kuvia. Muutoin paasaan tähän niin pitkästi, että kukaan ei jaksa kuviin asti. Eikä sitten tajua itse mennä ja kokea tätä paikkaa. Ja huom! Reitti on joistain kohdista ehkä hieman haastava, mutta ei liikaa. Voisin itse mennä tuonne myös lasten kanssa. En ehkä nuorimman, mutta muiden.
Mutta tästä se lähtee. (Alkupäästä ei tainnut oikeen kuvia ollakaan)
Sori, pakko ;P
Kovasti yritän osoitella tuonne nyrkille, sinne olisi suunta. Siis tuonne vasempaan, missä näkyy vuori tuolla kauempana
Seuraavaa reissua odotellessa :)
-Rebekka
