Elämää Espanjalaisessa kerrostalossa

¡Hola!

Kokeillaanpas kokonaan alusta, kun olen tätä juttua kirjoittanut jo pari viikkoa, enkä ole saanut valmiiksi. Jatkaminen ei olekaan aina niin helppoa seuraavalla kerralla.

Me siis asutaan täysin Espanjalaisessa kerrostalossa. Tässä yhtiössä taitaa olla pari lomavuokraukseen tarkoitettua asuntoa, mutta tällä hetkellä ei asu yhtään muuta suomalaista perhettä meidän lisäksi. Yksi perhe juuri muutti pois. Onneksi ei kuitenkaan kauas <3. Sitten asuu yksi vanhempi pariskunta.
Kun tultiin tähän asuntoon niin mentiin tietenkin ensimmäisenä altaalle pallojen ym tavaroiden kanssa. Mutta ei se käynytkään niin. Tässä yhtiössä on uimalelut kiellettyjä. Ymmärsin kyllä syynkin aika pian, kun altaalla oli aika monta käyttäjää. Sinne jos olis laittanut pari patjaa ja pallopelit niin kyllä olis ollut melkonen show. Juttelin naapurin kanssa asiasta, nin hän sanoi, että pienet ottaa välillä pallon, kunhan yhtiön presidentti ei huomaa.
Allaselämä olikin todella vilkasta alkuun ja heti eka päivinä naapurin pojat ottivat mittaa meidän pojista. Tönittiin altaaseen ja painettiin vedessä päätä veden alle. Meidän lapsille oli todella vierasta, kun espanjalaiset tuli ihan iholle. He olivat keskenäänkin kokoajan toisissa kiinni. Altaassa toisten reppuselässä ja kyljessä kiinni. Isommatkin lapset, ihan teinitkin olivat omien vanhempien kaulassa kiinni altaalla.
Sitten minusta oli mukava huomata, että vanhemmat puuttuivat myös muiden lasten tekemisiin ja lapset kuuntelivat, jos heitä vaikka kiellettiin tekemästä jotain. Kerrankin yksi poika härppi taas meidän poikia ja Tuukka sitten puuttui siihen. Vähän siinä taisi mennä hässäkäksi, niin yksi poika (taisi olla isoveli) sitten huusi sieltä kauempaa ja kyllä poika lähti sitten kipinkapin kotiaan.
Kerran sattui myös hauska tapaus, kun isommat lapset riehuivat ja painivat pienten altaassa ja siinä oli yksi pienempi poika, kuka yritti uida siellä mukana. Niitten lasten vanhemmat, ketkä altaassa riehuivat, eivät sanoneet mitään. Heidän äiti jutteli jonkun toisen naisen kanssa. Muutaman kerran tuon pienen pojan äiti näytti riehuville lapsille, että hiljentäisi vähän vauhtia. Homma kuitenkin vaan jatkui. Sittenkös tämä pienen pojan äiti nousi ja tuli altaan vierelle ja huusi niin, että asia tuli varmasti selväksi. Lapset rauhoittuivat. Riehuvien lasten äiti ei edes kääntänyt katsettaan altaaseen päin vaan jatkoi kokoajan rupattelua toisen naisen kanssa ilmekään värähtämättä. Vaikka oli siinä ihan vieressä.
Vähän erilaista kuin kotomaassa ;D ;D
Muutenkin tuo äänenkäyttö. Meidän lapsethan on hiljaisia hissukoita täällä. Ja minä silloin mietin, että miten me pärjätään noiden kanssa kerrostalossa.

Jokatapauksessa tunteet eivät enää kuumu lasten välillä vaan ensimmäisten päivien kuka-on-kuka leikkien jälkeen lapset ovat kavereita ja pari naapurin poikaa käy meillä joka päivä. Vähän pitää opettaa heille meidän tapoja, kun kaivavat kaapit ja saattavat esim työntää käden muropakettiin ja kahmasta kourallisen suuhun. Ja lapset täällä sanovat Tuukkaa iskäksi ja mua äitiksi <3. Tuukka on heidän hovimekaanikko :D

Nyt ilmat on viilentynyt sen verran, että allasvesi on niin kylmää, että espanjalaiset ei enää ui, meidän lapset kylläkin. Alkavat sitten lapset pelaamaan palloa ja keksimään muuta puuhaa. Onneksi on hyvä tuo sisäpiha. Valitettavasti en pysty siitä kuvaa laittamaan, kun kuvissa näkyy muiden lapsia.

-Rebekka

Vastatuulta

Hello!

No jos nytten vähän kevyempää noiden edellisten kirjoitusten jälkeen. Aika moni on jo saanut maistaa osansa tästä minun yksinhuoltaja-arjesta täällä Espanjassa. Tuukka lähti tuossa 2.9 Suomeen työreissulle ja jäin tänne viiden lapsen kanssa. Pakko myöntää, että jopa vähän odotin tätä yh -arkea. Ajattelin, että on ihan mukavaa tähän väliin tällanen pieni hajurako ottaa miehen kanssa ja kyllähän minä pärjään paremmin kuin hyvin yksinkin. Näin itseni seesteisenä lasten kanssa tekemässä reilu kaksiviikkoisen ajan milloin mitäkin mukavaa, ihan oman määräysvallan kanssa.

Nooh, lauantai aamuna Tuukka olikin sitten lentokoneessa, kun me muun väen kanssa heräiltiin. Tytön kanssa käytiin ostamassa sähköpiano kirpparilta ja pojat oli kaverin mukana urheilupuistossa. Sitten mentiin illasta rannalle ja pelailtiin beach volleytä porukalla. Kieltämättä kyllä silloin jo olo tuntui vähän oudolta. Jotenkin ei pelikään luistanut kun jalat tuntui väsyneiltä. Eipä siinä, vieläkin oli kuitenkin ihan hauskaa. Sunnuntaikin meni ihan ok.
Maanantaina oli kuuma päivä ja oltiin Milonin kanssa rannalla. Ajattelin siinä päivän mittaan monta kertaa, että mikä on kun ei muka nyt meinaa lämpöä kestää, kun normaalisti se ei minua yhtään haittaa, päinvastoin. Kotona sitten kun en meinannut saada ruokaa laitettua, niin tajusin mitata kuumeen. Ja olihan sitä. Ei paljoa, mutta ihan riittävästi, että oli veto täysin pois. Yritin levätä, mutta hankalaahan se on, kun pitää kaikki hommat hoitaa.
Seuraavana yönä heräsin hirveeseen pamaukseen. Meni hetki ennen kuin tajusin, että ulkona oli melkoinen myräkkä. Myrsky oli avannut vessan ikkunan (!) ja ilmavirta paiskannut meidän huoneen oven kiinni. Kesti tovi ennen kuin sain taas nukuttua.
Aamulla oli sitten parvekkeella mukava näky, kun pyykkiteline oli hajonnut ja kaatunut parvekkeelle. Ja tuoli, missä oli puhtaita viikattuja vaatteita. Niitä siinä ihmettelin, kun tyttö huusi huoneestaan, että "äiti onko tuo torakka". No olihan se. Eikä myrkkyä missään. Kokeilin hiuskiinnettä. Ei toiminu. Sitten kuumeisena lapset kouluun. Tulomatkalla myrkkyä kaupasta ja metsästämään torakkaa. Sainkin sen tainnutettua myrkyllä ja kiikutettua ulos. Niitä ei saa tappaa, kun sanotaan, että jos tapat torakan, muut torakat tulevat hautajaisiin. Kyllä mä yhden torakan kerrallaan kestän, mutta en sentäs koko sukua.
Pyykkiteline oli saatava kuntoon, pyykit odotti. Fiksasin sitä, mutta eihän se sitten kestänyt. Rautakaupasta piti osia hakea, että sain sen kuntoon. Mutta kuitenkin sain!
Seuraavaksi hajosi kahvipannu. Mutta mullapa kävi tuuri ja löysin kirpparilta uuden pannun. Se olikin sitten valmiiksi hajalla kun halkesi heti. Täytyi sitten keittää kahvit"mökkimasterilla".
Sitten hajosi ulko-oven lukko/kahva. Ulos ei päässyt ilman avaimia. Äkkiäkös Tuukka olis sen korjannut, mutta eipä nyt sattunut olemaan paikalla. Siinä sitten pelko takamuksessa kokoajan, että milloin joku jättää avaimet sisäpuolelle oveen, ettei ulkoa pääse enää avaimilla sisään.
Noh, ei sitä sitten viitsinyt tätä vielä näihin pikkujuttuihin jättää. Niimpä lapsille ilmaantui täitä. Se se oli lystiä. Pakko pestä kaikki petivaatteet ym ym. Ja tietysti se täiden ja munien metsästys. Parasta mitä voi ihminen kipeänä ja väsyneenä tehdä. Toisaalta, sain istua pitkän tovin, kun kävin hiuksia läpi. Ja missä on Tuukka?!
Mutta niin se onni kääntyy minullakin. Löysin kirpparilta uuden kahvinkeittimen (mikä kylläkin keittää vähän kylmää kahvia...), huoltomies kävi korjaamassa lukon, torakoista on näkynyt vain yksi irtojalka kylppärin lattialla (en halua tietää tarkemmin), täit on toistaiseksi saatu häädettyä ja pidettyä poissa, olo on vähän parempi ja uskalsin jopa käydä läpsyttelemässä padelia tänään.
Vielä tässä tosin ehtisi oksennustauti tulla ennen kuin Tuukka tulee kotia. ;D ;D

Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
 -Rebekka

Ps. Mitä tästä opimme? Ei pidä pitää itseä niin pätevänä, saattaa kopsahtaa omille nilkoille moiset luulot ;D ;D

Täistä en ehtinyt ottaa kuvaa ennen ku väänsin siltä niskat nurin, mutta vois olla vaikka
tämä vähän pienempänä

mökkimasteri

Auton ostaminen Espanjassa osa 1: N.I.E.:n hakeminen

Moikka!

Viime reissulla täällä ostettiin auto heti alkupäivinä. Tällä reissulla ajateltiin, että katsotaan tarvitseeko sitä autoa hommata, vai vuokraako vain sitten vaikka viikonlopun reissuja varten. Suuri osahan täällä pitää vuokra-autoa kokoajan. Talvella se onkin edullista, mutta kesän sesonkiaikaan maksaa tolkuttomasti.
On meillä siitäkin yksi kokemus, kun vuonna 2010 oltiin täällä kolmen viikon reissulla ja vuokrattiin kahdeksi viikoksi tila-auto. Taisi maksaa 1700 € tuo auton vuokra. Saatiin sitten järkyttävä vatsabakteeri ja maattiin koko se aika petissä (siis silloin, kun ei istuttu vessassa), kun tuo vuokra-auto seisoi pihassa. Tai käytiin me autolla viimeisenä päivänä, vielä ihan puolikuntoisina, jopa Benalmadenassa asti. Auts. Sillon kyllä kirpas ja sanoin, etten kyllä koskaan lähde enää koko Espanjaan. Niin ja se yksi viikko ennen kun saatiin tila-auto, me ajettiin sellasella pienen pienellä Fiatilla, millä piti ottaa vauhtia, että pääsi ylämäen kotiin. Noh, sellanen retki se ;D

Mutta jokatapauksessa nyt ajateltiin ihan katsoa miten pärjätään ilman autoa, kun bussi ja juna menee tuosta ihan vähän matkan päästä. Bussi maksaa 1,15€ suunta. Noh, bussilla liikkuminen koko porukalla ei ihan ilmaista olekaan. Kaikki lapset meillä maksaa. Alle 4v matkustaa ilmaiseen, mutta Milonkin täyttää kohta 5v. 7x1,15€ tekee siis 8,05€ suunta. 16,10€ molempiin suuntiin. Eli ihan mukavasti maksaa käydä esim. skeittiparkeilla porukalla.
Tultiin jokatapauksessa sitten siihen tulokseen, että ehkä me ei pärjätä ilman autoa. Kun kerran on mahdollisuus ostaakin joku edullinen auto. Vuokraamaan me ei aleta, koska ei jakseta sitä autonvuokrarumbaa.
Auton ostoa varten tarvitaan uusi N.I.E. numero*, eli ulkomaalaisen henkilötunnus Espanjassa, koska vanha edelliseltä reissulta oli silloin voimassa vain 3kk. Tuo NIE:n voimassaoloaika tuntuu muutenkin elävän. Pari vuotta sitten oli niin, että NIE oli voimassa vain tuon 3kk. Sitä ennen se oli käsittääkseni ollut voimassa 6kk. Nyt numero pitäisi olla voimassa toistaiseksi. Ilmeisesti, kun lähdemme Suomeen, meidän pitäisi käydä ns. poistamassa NIE käytöstä. Kuka tietää. Katsotaan sitä sitten.

*N.I.E. (Número de Identificación de Extranjero) on ulkomaalaisen henkilötunnus Espanjassa. Sitä tarvitaan esimerkiksi asuntoa tai autoa ostettaessa, puhelinlinjaa tai pankkitiliä avatessa, työopimusta tai toiminimeä varten jne. Samainen numerosarja on myös henkilön verotunnus, mutta käytetään lyhennettä N.I.F. (Número de Identificación Fiscal).

(Kopioitu Espanja.com sivulta)

Meillä oli tarkoitus palkata tulkki mukaan hakemaan tuota NIE numeroa, mutta koska ei saatu häntä kiinni niin ajateltiin kokeilla hakemista ihan itse. Numero haetaan Comisaria Nacionalista, joten hyppäsimme bussiin ja menimme sinne. Ovella oli vartijat, joilta kysyttiin minne mennä. Sitten sisään ihmettelemään. Sisältä löytyikin sitten tiski, missä joku oli juuri asioimassa. Lunes lunes. Eli siis jotain maanantaista. Kävi ilmi, että nainen oli suomalainen ja hän olikin niin ystävällinen, että tuli auttamaan meitä puhumisessa. Selvitettiin tiskiin, että meillä oli auton osto edessä. Se nopeuttikin vähän asiaa. Virkailija katsoi kalenteria (paperista ilman muuta) ja sanoi, että meillä kävi tuuri, että saatiin aika jo seuraavalle aamulle klo 9:00. Sitä ennen piti hoitaa kuitenkin nippu papereita. Saatiin lomakkeet mukaan ja ohjeet muihin papereihin.
Lähdettiin sitten lasten koulun kansliaan tulostamaan papereita ja hoitamaan paperit kuntoon.
Sitten piti lähteä vielä hoitamaan veron maksu pankkiin. Ajattelin, että äkkiäkös minä sen käyn hoitamassa, vaikka kanslisti vähän varoitteli, että tähän aikaan ei välttämättä enää onnistu.
Menin sitten kuitenkin ensimmäiseen pankkiin mikä tuli vastaan. Siellä ei käteistä otettu vastaan, kuin klo 8:30-10:30. Kysyin sitten minne muualle voin mennä maksamaan sen. Kuulemma ihan mihin vaan muuhun pankkiin. Jonottamaan siis seuraavaan pankkiin. Siellä olikin jono ulko-ovelle asti. Jonotin varmaan tunnin, mutta nietä ei voinut sinne pankkiin maksaa. Virkailija antoi toisen pankin nimen ja minä lähdin sitä etsimään. Kun pääsin viimein oikeaan paikkaan, pankki oli mennyt  kiinni. Aukeaisi aamulla 8:30 ja 9:00 meillä pitäisi olla poliisitalolla. Pientä säätöä siinä sitten aamun koulukuskauksiin ja Milonin hoitoon, mutta ehdin kuitenkin aamulla jo 8:20 pankkiin. Eteinen oli jo silloin täysi ja ajattelin, että saas nähdä. Jonotin kuitenkin ja sain viimeinkin maksettua veron (reilu 7€, per naama) ja sain kuitin siitä. Pankkivirkailija ei puhunut sanaakaan, joten vähän meinasi olla epäilevä olo, että olikohan nyt kaikki sitten varmasti kunnossa, oikeat kuitit ja kaikki.
Tuukka haki mut moottoripyörällä pankista ja ehdittiin juuri yhdeksäksi poliisitalolle. Sitten tuli meidän numerot ja lätkäistiin kaikki paperit ja passit pöytään. Jonkun aikaa virkailija niitä selaili ja järjesteli. Antoi osan takaisin ja sanoi "manana"(en saa merkkiä ännän päälle) ja näytti tiskiä missä edellisenä päivänä oltiin. Okei. Eihän siinä. Aamulla siis tultaisiin takaisin.
Seuraavana aamuna hypättiin taas bussiin ja mentiin siihen tiskille. Paperit taas pöytään ja virkailija selaili isoa kansiota, mistä sitten löytyi meidän paperit. Ja näin oli NIE numerot kourassa. Oli se nopeaa, vaikka muuta täällä väitetään. Tai sitten meillä kävi vaan tuuri.
Mutta onhan se huumoria, miten nuo asiat täällä järjestetään. Noin yksinkertainen asia vaati kolme käyntiä poliisitalolla, käynnin pankissa (tai minun tapauksessa kolmessa pankissa) ja paljon paperin pyöritystä. Joku sähköinen järjestelmä olisi kätevä ja ehkä tännekin se joskus tulee. Mene ja tiedä.

Autokauppaan ei nyt ehditty ennen kun Tuukka lähti Suomeen. Mutta sunnuntaina hän tulee ja sitten ostetaan auto pikimmiten.

-Rebekka

N.I.E -numerot paperilla. Nää jäi enää käteen siitä paperinipusta :)

Koulunkäynti Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa

¡Hola buenas!

Aika menee nopeasti ja lasten koulunkäyntikin on pyörähtäyt hyvin käyntiin. Mullakin on ollut paljon asiaa ja olen kirjoitellutkin, mutta kun asiaa olisi niin paljon, etten tiedä mihin nämä kaikki jutut laittaisi ;D Piti sitten ruveta jakamaan juttua ja kirjoitan nyt sitten lasten koulusta.

 Lapset käyvät koulua Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa, Colegio Finlandésissa. Kaksi vanhinta meillä saakin jo kulkea kouluun yksin, mutta kaksi täytyy viedä ja hakea joka päivä. Tuosta on kyllä muutama valituksen sana, kun on niin, että molemmilla lapsilla loppuu joka päivä eri aikaan koulu. Kahtena päuvänä sentäs alkaa samaan aikaan. Siinä sitten joko kävelet edestakaisin koululle ja kotiin (1,2km siivu) tai istut jossain odottamassa 1-2h, että toisella alkaa/loppuu koulu. Luulisi, että olisi mahdollista järjestettää niin, että koulut alkaisi ja loppuisi samoihin aikoihin. Paikallisissa kouluissa taitaa olla niin. Täällä koululaiset kuljetetaan kuitenkin viidenteen luokkaan asti. Aika monella perheellä on useampi lapsi koulussa, joten siinä sitten niitä kuljetuksia kertyy. Itse en nyt tee töitä täällä ja jos tuohon pitäisi työt vielä sovittaa niin olisihan se sirkusta. Kutosluokkalaisista ylöspäin saa sitten kävellä itse.
Nythän kuskaukset on mennyt vielä ihan ok, kun ollaan oltu täällä molemmat. Lisäksi samassa taloyhtiössä on yksi perhe, kenellä on samassa koulussa kaksi poikaa. Ei kuitenkaan samoilla luokilla, kun meillä, joten ei heilläkään ole samoja kouluaikoja. Voidaan kuitenkin tehdä parina päivänä niin, että aamulla ei tarvitse viedä kahteen kertaan. Toinen vie ysiin ja toinen kymppiin. Harmi kyllä, he muuttavat tästä pois syyskuun lopussa. Ovat niin hyviä kavereita meidän poikien kanssa.
Mutta voi pojat kun tulee olemaan mukavaa, kun Tuukka lähti juuri Suomeen ja minä sahaan tuota väliä nyt Milonin kanssa. Parit kiukut voi tulla pojalla (ja varmaan äitilläkin ;p).
No mutta, tuo oli tiedossa oleva miinus täällä asumiselle (koulun hinnan lisäksi), mutta ärsyttää se silti. Onneksi plussia on kuitenkin paaaaaljon enemmän! :D

Muutoin koulu ja opettajat vaikuttavat yhtä mukavilta, kuin muistelinkin. Se on kuitenkin pääasia ja hyvillä mielin lapseni siellä pidänkin. Osa opettajista oli jo ennestään tuttuja. Tapasin Jamilin opettajankin tuossa (uusi opettaja), niin kyllä voin luottavaisin mielin hänetkin kouluun laittaa <3 Se oli yksi asia mitä vähän jännitin. Suomessa koulu ei kovin hyvin hänellä sujunut. Tai koulu kai sujui ihan hyvin, mutta kuormitti häntä niin paljon, että kotona käyttäytyminen oli ihan mahdotonta.
Muillakin lapsilla menee hyvin. Kertaakaan ei ole lapset sanoneet, että olisi ärsyttävää mennä kouluun. Kävelyä nyt välillä nurisevat, mutta eihän tuo ole edes pitkä. Ovat vain Suomessa tottuneet liian hyvälle, kun kouluun oli se 600m tai jotain.
Kaikki lapset ovat saaneet myös kavereita. Uusia ja osa on vanhojakin. Toivotaan, että kaikki menee hyvin jatkossakin.

Lasten koululla on lasten ja nuorten kirjasto, mikä pyörii vanhempien toimesta. Se on avoinna tunnin aamuisin ja tunnin iltapäivisin. Oppilaiden vanhemmat ovat siellä pitämässä kirjastoa auki ja kirjat järjestyksessä. Kohta se sitten selviää itsellekin tarkemmin, mitä siellä käytännössä tehdään, kun otin itsellenikin "kirjastotyyppi" vuoron. Olen siis joka perjantai klo 13-14:10 koulun kirjastossa. Jospa ne kirjat vaikka innostaisi itseäkin rustaamaan jotain ;D
Aikuisillekin löytyy kirjasto lukion kahvilasta. Siellä ei meitä vanhempia kuitenkaan tarvita vaan olemme vain koulun kirjastossa.

Siinä kuva koulusta. Kuvasta ei erota miten koulu pullistelee oppilaista. (Muokkasin yli tulevat raajat kuvasta pois ;D)  Onneksi uusi koulu on suunnitteilla, mutta siitä en osaa enempää sanoa, kun ei siitä tunnu kukaan tietävän. Tai ainakaan kertovan :) . Toivovat, että se olisi käytössä syksyllä 2018, mutta ei sitä ole vielä aloitettukaan. Onkohan tonttiasiakaan vielä valmis, että tietäisivät mihin koulun laittavat. Jokatapauksessa uudet tilat tulevat todella tarpeeseen ja toivon mukaan kaikki kouluun hakevat mahtuisivat sitten uuteen kouluun.

Tuosta koulusta pitäisi ottaa kuva kun koulu päättyy ja vanhemmat odottavat lapsiaan portilla ;D ;D

-Rebekka