Rakas päiväkirja

Ensimmäinen päiväkirjani alkoi varmasti jo noilla isosiskoilta opituilla sanoilla: Rakas päiväkirja. Sitten perään ainakin kahden sivun pituinen tarkka kuvaus päivästäni. Muistaakseni en ole vessakäyntejä sinne kirjoittanut, mutta varmasti kaiken muun. Taisin olla kolmannella luokalla, kun tuon ensimmäisen heppakantisen kirjani sain. Se on mulla vieläkin tallessa. Sinne uskalsin kirjoittaa kaiken... kenestä tykkäsin minäkin päivänä, haukuin isosiskoni ja vielä kiroilinkin, kun oli oikein huono päivä. Sitten kun lepyin, niin peittelin rumia juttuja no smoking -tarroilla :)

Siitä vähän vanhempana, kun tulin teini-ikään niin kirjoittelin vieläkin. Kirjoitin ja sitten revin sivut ja poltin. Kirjoitin ja leikkasin sivut silpuksi ja vedin vessanpöntöstä alas. Arvasin, että muuten mun veli lukee ne. Tein kerran oikein salapoliisiansan. Kirjoitin päiväkirjaan oikein mehukkaan jutun jostain pojasta, ketä en ollut edes nähnyt, mutta kenen nimen tiesin. Tais olla parhaan kaverini luokalla. Laitoin päiväkirjan lipastoon ja hiuksen päiväkirjan päälle. Sitten odottelin päivän ja menin tarkistamaan. Ei ollut hiusta enää päiväkirjan päällä. Kiinni jäit veliseni!! Se oli mun viimenen päiväkirjakirjotus. Saatan vieläkin joskus kirjoittaa koneella ja pyyhkiä heti pois. Muuten piirtelen vaan mieleeni ;)

Mutta tämä on ihan loistava idea: Kiitollisuuspäiväkirja. Sain tämän idean koulusta. Varsinkin jos päivät näyttää harmaalta ja tuntuu, että elämä ottaa enemmän ku antaa. Ottaa itselleen päiväkirjan, johon illalla kirjoittaa kuluneelta päivältä kolme asiaa mistä on kiitollinen. Kolme. Se voi olla paljon, jos elämäntilanne on sellainen. Tai sitten se voi olla helppo, jos tuntuu, että kaikki sujuu. Mutta kuitenkin. Ei riitä, että kirjoittaa ne kolme asiaa, vaan asioilta vaaditaan vielä perustelut.
Itse olin aiemmin käyttänyt vähän vastaavanlaista ideaa siten, että illalla kun lapset meni nukkumaan niin kysyin, mikä oli sinä päivänä ollut kivoin asia.

Jaanpa nyt sitten itseltäni kolme asiaa, näin esimerkiksi:

1. Heräsin pirteänä todella väsyttävän viikon jälkeen jo puoli kahdeksalta. Ei ole niin itsestäänselvää, että heräisin pirteänä. Koko viikon olin herännyt 4:45 ja illalla en ollut päässyt ajoissa nukkumaan. Eilen menin kuitenkin 22:30 nukkumaan (nukahdin kirja kädessä) ja aamulla 7:20 olin pirteä kun heräsin. Vaikka nousin vasta tunnin päästä tuosta sain syödä rauhassa aamupalan ja mua ei väsyttänyt. Kiitos siitä!

2. Sain tehtyä (pientä hiontaa vaille valmiiksi) kouluun harjoitusasiakkuuden loppuraportin. Olin antanut itselle aikaa tämän viikon tehdä sitä, eikä ollut yhtään itsestäänselvää, että saisin tehtyä sen. Nyt kuitenkin homma on aikaslailla purkissa ja mulla on yks ressi vähemmän seuraavan kahden viikon ressiputkelta. Hyvä minä!!

3. Viimeisenä ja tärkeimpänä: Päästiin perheen kanssa yhdessä syömään lasten valitsemaan ravintolaan hiihtoloman päätteeksi. Saatiin meidänkin perheelle jotain hiihtolomatunnelmaa, kun muuta ei olla ehditty. Lapset käyttäytyi hyvin, nuorimmainen jätettiin siskon hoiviin, kun olisi vain heitellyt pizzoja pitkin seiniä. Tilalla oli sitten yksi lainalapsi :) Nyt on mahat täynnä, ei nyt ruokaa, mutta jotain sen tapaista. Syödään sitten huomenna taas porkkanaa. Minä ja mun rakkaat  <3

Tänään oli helppo päivä kirjoittaa, onneksi kun näin julkisesti kiitän ;)

Loppuun vielä yksi kiitollisuuden aihe: Teetin isoja julisteita (70*50cm) 3kpl. Yhden Milonista, kaksi minusta ja tuosta, kenestä olen joka päivä kiitollinen... tai no, ainakin keskimäärin jokatoinen päivä. Hienoja tuli ja ifolorilla ne tuli maksamaan jotain 58,80e postikuluineen. Ei paha kolmesta isosta taulusta. Kehyksinä Ikean Saxnäs kehys, hinta 3,99e/kpl

Tällanen löytyy siis olohuoneen hyllyltä:

Miksi?

Viime viikonloppuna koulussa tuli mainituksi muutaman kerran kysymyksen miksi merkitys. Siitä tulikin itselle mieleen omia ajatuksia, kun toisinaan olen miettinyt tämän saman pienen sanan merkitystä.
Uskallan väittää, että useimmiten, kun kysymme joltain tuon "miks?", niin vastaus on "siksi".
Ja kysymys kuuluu:

Itse olen kiinnittänyt aikanaan huomiota siihen, että kun lapselle tulee siinä jossain 4-5v (riippunee lapsesta) ikäisenä se kamala kyselyikä, niin vanhemmat puhuvat siitä tyyliin "Nyt sillä meidän mussulla on se järkyttävä kyselyikä. Ihan sama mitä sanoo, niin mussu kysyy: miksi". Muutaman kerran yritetään vastata asiallisesti, mutta sitten monesti  tullaan siiheen, että vastaus on "no siksi vaan, älä kokoajan jaksa kysellä".


Itse olen tykännyt kauheesti näistä kyselyvaiheista. Varsinkin meidän Emilio on aina ollut sellainen pohtija ja kysyy edelleenkin eskari-iässä vielä useinkin, että "miksi"? Kun itse selviää ensimmäisestä miksistä niin sitä seuraa taas seuraava. Yritän aina vastata niin hyvin, kuin vaan osaan, aina niin pitkälle asti, kuin lisäselvityksiä vaaditaan. Ei se lapsi sitä kysy vain kysymisen ilosta. Lapsella nyt vain herää jossain vaiheessa suurempi tarve ja mielenkiinto selvittää asioita. Ajattele nyt jos itse haluaisit esim. töissä tietää miksi jokin asia tehdään niin kuin se tehdään. Pomo siihen tokaisee tärkeän näköisenä, että "siksi, älä nyt jaksa kokoajan kysellä". Siinä sitten kertoo kahvitauollaan muille pampuille, kuinka taas sillä meidän Tytti-työläisellä on tuo rasittava kyselyikä.
Itsekin kysyn aina "miksi", ja usein joudun (hieman ärsyyntyneenä) kysymään perään myös "miksisiksi". On vaan kivempi tehdä asioita siksi, että asialla on jokin merkitys, jonka ymmärtää, kuin että tehdä asioita vain koska asioita nyt vaan pitää tehdä.

Ehkäpä meidänkin olisi hyvä ihan itsemmekin kanssa pysähtyä joskus miksin äärelle. Selvittää vähän itselle miksi me teemme joitain tiettyjä asioita ja miksi me haluamme jotain tiettyjä juttuja. Eihän sitä tiedä vaikka sitä oppisi jotain uusia asioita niinkin vanhasta asiasta, kuin itsestään.

Sairastelua ikä kaikki

Tässä on yks syy, miksi ei oo ollut aikaa eikä kiinnostusta kirjoitella....sairastelu. Tuntuu tosin, että meillä lapset on sairastellut vuodesta 2004, siitä asti, kun esikoinen syntyi. Nyt tässä on taas ollut ollut sellanen sairasteluputki, ettei mitään järkeä. Joulun jälkeen on ollut kurkunpäätulehduksia, märkärupia, flunssaa, kuumetta... eikä tällä kertaa pelkästään lapsilla. Oli tuo ukkokultakin niin heikossa hapessa, että joutui olla osastollakin monta päivää. Loppujen lopuksi, kaikkien testien jälkeen, sille todettiin astma. Ihan kiva. Mies ei tuumannut juuri mitään (ylläri), mutta mä olin ihan helisemässä. Meinasin jo, että samantie lahtaan kaikki eläimet, olin varma, että minä joudun tehä remontit loppuun, Tuukka joutuu vaihtaa ammattia ja on varmaan allerginen mullekin !"€#€%!

Ajalta jolloin mies vielä oli kunnossa ;)

Mutta ei, mies pysy tyynenä. Kielsin siltä remontit toistaiseksi, kunnes on paremmassa kunnossa. Tuukka kuitenkin uhkasi kaatavansa vanhan vaatehuoneen seinän. Olin ehdoton, että sitä sä et tee. Vien pienet päiväkotiin, ja kun tulen takaisin n. 15 min päästä, on mies haalarit päällä ja maski naamalla sahannut puukkosahalla seinän pois. Ja sitä virnettä naamalla, sitä ei varmaan tarvii selittää. Siinäpä se mun vaikutusvalta taas nähtiin.
No elukat on edelleen hengissä, Tuukka käynyt jo töissäkin, remontti melkeen valmis ja mieski on uskaltautunut mun lähelle ilman siihen kuulumattomia hengenahdistuksia ;)



Tällä hetkellä tilanne on se, että täällä makaa vielä pari kuumeista ja yskivää lasta. Ite sain kahden viikon flunssataudin jälkeen nauttia melkeen viikon melkeen terveenä olosta, ja taas on vähän flunssan elkeitä. Eiköhän tämä tästä. Jos saadaan porukka kuntoon, niin päästään ukkokullan kans viikonloppuna kahdestaan reissuun, tiiä mitä siitäkin tulloo ;D <3

Sairastelua...äitin ja iskän sänky on sillon paras paikka

Tänään sitten soitin miehelle töihin pienen "vihjauksen": "Mä haluun tuliaisia ja tuot mulle tänään, kun et eilen tajunnut tuoda, vaikka yhtä nätisti vihjasin. Mä niin tarviin tuliaisia!"
Mä kato ymmärrän sen verran miesten päälle, että niille on ihan turha vihjailla, paljon parempi "vihjailla" ;D
Sain muuten tänään yllärinä tulppaaneja ja suklaata <3 Mä niin rakastan tota miestä ku se jaksaa vieläkin yllättää :D

Kolomekymppiset

Nyt on kyllä mennyt ihan luvattoman paljon aikaa edellisestä kirjoituksesta.

On ollut joulun jälkeen niin paljon kaikenlaista, että en ole viihtynyt koneella muuta kuin pakolliset koulujutut ym. mitä ei ole voinut jättää tekemättä.

Joulukuussa meillä oli ihan mielettömän kivat synttärit. Mies täytti 30v (viimeinki mäki sain miehen!) ja pitihän niitä sitten juhlia kunnolla, kun raasu ei ole juurikaan synttäreitään juhlinut. Olisi kannattanut miettiä tarkemmin kun päätti änkeä itsensä maailmaan joulupäivänä. Silloin kun ihmisillä on jonkun toisenkin tyypin synttärit mielessä, niin saattaa tämän talon herran synttärit jäädä vähän taka-alalle.
No jokatapauksessa vuokrasin tuosta ihan meidän läheltä sellasen seuraintalon ja kutsuttiin sellanen 60 aikuista paikanpäälle. Osalla oli myös lapset mukana. Kaikki ei luonnollisesti päässyt, vaikka siirrettiin juhlintapäivää 27. päiväksi, mutta tosi paljon porukkaa oli kuitenkin paikalla.
En ressannut turhaan tarjottavista ja tarjottavat riittikin hyvin koko illaksi.
Ihan mielettömän kiva synttäriohjelma oli sumopaini. Vuokrattiin sumopuvut ja pistettiin kisat pystyyn. Kaikilla oli hauskaa! Minäkin pääsin ottamaan matsin appiukon kanssa, eikä se ookkaan mikään ihan-mikä-tahansa-appiukko :) Voitin kuitenkin yhden kolmesta erästä ja se on pääasia, etten kaikkia hävinny :D Synttäreiltä mulla ei oikeen ole kuvia, kun kamera ei ollutkaan ladannut vaikka oli laturissa ollutkin. Sumoilusta olis ollu kiva laittaa pari kuvaa :)
Synttärilahja kavereilta sitten olisi voinut olla oikee jymy-yllätys, jos en sattuneesta syystä olisi osannut pelätä pahinta ;). Kaveriporukasta kun on aina kolmekymppinen mies saanut jonkun lemmikkieläimen.
Mutta olihan se leuan venäyttämisen paikka, kun Tuukalle raahattiin kaks kanaa ja kukko koppeineen/häkkeineen kaikkineen :D :D Pääsi tän talon isäntä heti kotona rakentamaan kanalaa ja kohta pitäis alkaa saada jo muniakin :)

meidän uudet tipuset: Luke, Alma ja Lyyli

Se niistä synttäreistä sitten, seuraavat juhlitaan sitten 40v ;)

Meillä on myös ollut tässä remonttihommia, kun ollaan laajennettu tätä meidän huikean 86m2 lukaalia 60m2 isommaksi. Vielä ei ole ihan valmista, kun tässä on ollut kaikenlaisia mutkia matkassa, mutta teenpä remontista ihan oman postauksen, vähän pienemmällä välillä mitä tässä on edellisestä ollut.