Auringon alla

¡Hola!

Tässä on kolmen viikon aikana niin espanjalaistunut, että blogin kirjoituskin on siirtynyt aina mañanaan. Meillä on mennyt täällä mukavasti. Ollaan päästy muuttamaan asuntoon, missä sitten loppuaika ollaankin. Ja kyllä on ihana asunto. Makuuhuoneita ei ole kuin kolme, mutta onhan sekin enemmän, kuin mitä Suomesta lähtiessä meillä oli (kaksio). Aurinkoa on riittänyt. Ollaan oltu rannalla ja suunnilleen jokatoinen ilta vietetty skeittiparkilla, mikä onkin täällä aivan mahtava. Ollaan kierrelty kaupunkia ja oltu ystävien kanssa. Siskon synttäritkin juhlittiin tuossa sunnuntaina. Tuukan serkku oli tässä meillä muutaman päivän ja nyt Tuukka vei serkun lentokentälle, kotimatkalle. Olihan se mukavaa :)

Arkikin on lähtenyt rullaamaan, jos tätä arjeksi voi sanoa. Auto on hankittu, eikä se niin vaikeaa ollut, mitä annettiin ymmärtää. Ensin etsittiin netistä vaihtoehtoja ja sitten Tuukka lähti tulkin kanssa kiertämään liikkeitä. Sopiva kun löytyi, niin siitä sitten tehtiin paperit. Vakuutukset hoidettiin myös autoliikkeen kanssa kuntoon. Mukana täytyi olla N.I.E-numero, passi ja vuokrasopimus täytyi käydä myöhemmin näyttämässä, kun se ei ollut kauppaa tehdessä mukana. Ilmastointi ei ollut kunnossa, jotan saimme auton hintaan käyttää auton ilmastointihuollossa. Siitä huolimatta viikon kuluttua ilmastointi ei taaskaan toiminut, joten Tuukka nappasi tulkin kyytiin ja meni takaisin autoliikkeeseen. Myyjä sanoi heti, että auton voi viedä takaisin huoltoliikkeeseen korjaukseen, eikä siitä tule meille mitään kuluja. Joku putkihan se siellä vuoti ja liikkeen täytyi tilata joitain osia. Tänään sitten saatiin ilmastointi kunnolla pelittämään ja kylä onkin sitten viileää matkustella!

*N.I.E-numero on ulkomaalainen tunnistenumero, joka tulee hankkia kaikkien yli 3kk maassa olevien. Itse haimme N.I.E.-numeron jo Suomessa, Helsingistä, Espanjan suurlähetystöstä. Sieltä hankittuna numero on voimassa vain 3kk, joten joudumme hakemaan sen uudestaan täällä. N.I.E.:n hakeminen suurlähetystöstä sujui varoitteluista huolimatta erittäin helposti, jos ei lasketa sitä, että virkailija eipäili, että me ei olla vielä täysi-ikäisiä. Täytyi kaivaa passit esiin ja todistaa, että olemme jo vanhoja pieruja ;D*

Tässä vielä kuva meidän uudesta, valmiiksi kolhitusta pirssistä. (jos joku ei tiedä, niin täällä tuskin on kovin montaa kolhimatonta autoa)

Koululaiset on aloittaneet koulun (täällä suomalaisilla koulu alkoi 17.8, paikalliset ovat vielä lomalla) ja tässä vähän ensimmäisen päivän tunnelmia:

Kotiportailla kouluun lähdössä

Rakas eskarilainen

Täällä lapset viedään ja haetaan aina koulusta. Tuukalla onkin mennyt mukavasti aika (PLÄTS, tapoin juuri tiikerimoskiiton) koululaisia kuskatessa. Itse en ole vielä uskaltautunut ajamaan täällä, kun autoja on ihan hirveä määrä ja ajotyyli ei ihan vastaa Suomen olosuhteita. Syyskuussa täytyy sitten alkaa ajamaan, kun paikallisten lomat loppuvat ja väki palailee sisämaahan.
Lasten koulu on lähtenyt mukavasti käyntiin ja kaikki on saaneet kavereita. Osalla on jo ennestään tuttuja luokalla, osa on saanut ihan uusia kavereita. Ollaan itsekin saatu täältä vanhojen tuttujen lisäksi ihania uusia ystäviä <3

Ennen koulujen alkua käytiin siskonperheen ja ystäväperheen kanssa päivän reissu Ardalesin ja El Chorron välissä olevalla tekojärvellä. Automatkaa sinne tuli täältä n.75km. Aivan ihana paikka. Kuvat puhukoon puolestaan, vaikka kuvia en muistanut hirveesti ottaakaan.

Matkalta

Saippuakuplia 

Ihana turkoosi vesi, kyllä kelpaa kellua patjoilla

Pitihän sitä suppausta kokeilla ;)

kotimatkan maisemia (tuulilasin läpi ;p)

Olipas hankala löytää kuvia, missä ei olisi ollut muiden perheen tyyppejä kuvissa. Täytyy seuraavalla kerralla ottaa ihan maisemakuvia.

Hieman reissun hohtoa himmentää oma terveys, mikä ei ole muutamaan kuukauteen ollut järin hyvä. Ensin mulla oli monta kuukautta lämpöilyä, mikä kuin ihmeen kaupalla laski, kun tulimme tänne. Lisämausteena on ollut huimausta, tasapainon heikkoutta ja menneisyydestäkin tuttuakin tutumpaa  nivelsärkyä sekä tietenkin väsymystä, väsymystä ja väsymystä. Suomen päässä ehdittiin vähän tutkia tilannetta, mutta vaiheeseen jäi. Imusolmukkeet olivat suurentuneet, niin ne sitten ultrattiin Suomessa ja kainalosta otettiin ohutneulanäyte. Näytteen perusteella täytyi sitten reissuunlähtöä edeltävällä viikolla ottaa kainalosta biopsia, eli näytepala. Tulokset tulivatkin tuossa viimeviikolla. Mitään syöpään liittyvää sieltä ei onneksi löytynyt, mutta jokin tulehdus siellä imusolmukkeissa on ja sen tutkimista täytyy sitten jatkaa täällä. Jotain epäilyksiä lääkärillä oli, mutta katsotaan nyt ensin tämä loppuun, ennen kuin alan niistä paasaamaan. Pitkälle reissulle lähtiessä kannattaakin hankkia EU-sairaanhoitokortti, niin pääsee täälläkin julkisen terveydenhuollon piiriin samoilla kustannuksilla, kuin paikallisetkin. Tulkin joudun toki ottamaan mukaan ja siitä tulee sitten jotain maksettavaa. Matkavakuutushan ei korvaa tässä tapauksessa tutkimuksia, koska ne on aloitettu jo Suomessa.
Kannattaa huomioida tuo reissuun lähtiessä, jos on ajankohtainen asia.
No haava ainakin on parantunut kuumista ilmoista huolimatta hyvin. Pari viikkoa piti olla uimatta ja suolaa laittelin haavaan monta kertaa päivässä. Eiköhän tämä tästä vielä selviä.

Nyt on pakko lähteä nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä laittamaan lapset kouluun. Loppuun vielä muutama kuva. ¡Adios!

Joka tiistaista markkinatunnelmaa

Milonin lempigraffa (puhelimella kuvattu, niin huono laatu)

Ja toinen lemppari 

synttäritarjoilua

Tuukka ja lapset meriajelulla. Puhelimella taas kuvattu ja eka päivinä oli vähän pilvistäkin 

Kotialtaalta. Poikien piti loikata altaaseen

Keskellä Unelmaa

Hetki vierähtänyt edellisestä tekstistä. Tässä on ollut muutaman viikon ajan kiireitä. Ja kerrankin oikein syystä.

Kaikille on varmasti tuttua "sitten joskus" puheet. Kaikkea olisi kiva kokea, mutta tuntuu että sopiva hetki on vasta sitten joskus. Näin on ollut meilläkin.
Vuosina -09 ja -10 oltiin Espanjan Fuengirolassa kolmen viikon reissut ja rakastuttiin paikkaan oikein kunnolla. Siitä asti ollaan haaveiltu, että sitten joskus lähdetään sinne pidemmäksi aikaa. Meidän puheissa se oli aina se "sitten joskus" paikka.
Syksyllä sitten soitin Tuukalle töihin, että lähdetäänkö seuraavana kesänä vuodeksi Espanjaan. Oikeastaan se ei ollut kysymys. Tuukka kuitenkin vastasi tuohon, että "lähdetään vaan". Se oli sitten siinä! Päätetty. Odottamalla sopivaa hetkeä me ei tehtäisi sitä ikinä.

Siitä alkoi sitten suunnittelu ja laskeskelu. Mitä siellä tehtäisiin. Töitä vai opiskelua vai lomailua vain. Mitä maksaa mikäkin ja mitä kaikkea joutuu järjestämään ennen reissua. Lähtöaikatauluksi suunniteltiin heinäkuun alkua. Asunnon hankinta aloitettiin jo ajoissa. Kovin tuntui olevan kiven alla asunnot siltä alueelta, minne haluttiin mennä. Hakusessa oli asunto lasten suomalaisen koulun lähteltä, jotta kouluun olisi helppo viedä ja hakea lapset kävellen. Siellä lapset tosiaan täytyy viedä ja hakea koulusta.

Asunnon saannin vaikeudesta johtuen lähtöpäivä vaihtuikin elokuun alkuun. Suunnitelmien edetessä reissun pituuskin kutistui viiteen kuukauteen.
Laitoin oman asunnon vuokrailmoituksen nettiin ja soittoja alkoikin tulla heti. Tosin meidän asunto haluttiin vuokralle jo huhtikuun alusta. Kilpilahdella alkoi seisakki ja työntekijöitä oli hirveä määrä vailla asuntoa. Puntaroitiin asiaa ja ajateltiin, että mikä ettei, jos sopivat vuokralaiset löytyy.
Vuokralaisten saaminen varmistui vasta muutamaa päivää ennen, kun vuokralaiset tulivat. Meillä oli muutama päivä aikaa tehdä väliaikainen asunto meidän kuntosalille. Tilaa siellä oli 60m2, mutta ratkaisimme asian siten, että otimme omasta asunnosta ison vaatehuoneen ja toisen kylpyhuoneen kuntosalin puolelle. Meiltä oli jo kulku suoraan omasta asunnosta kuntosalille, joten asia ei vaatinut muuta, kuin pariovien poistamisen ja aukon levyttämisen umpeen. Kuntosali jaettiin kahteen osaan. Toiselle puolelle tuli lasten makuuhuone ja toiselle puolelle tehtiin keittiö/olohuone ja siellä me myös nukuttiin Tuukan kanssa. Asunnosta tuli oikein viihtyisä. Tilaa ei ollut paljoa, mutta sen kanssa ei tullut ongelmaa. Nii joo, piti meidän myös muuttaa kamat sinne. Olihan siinä hommaa.

Muut reissua varten tehdyt järjestelyt loksahtivat paikoilleen pikkuhiljaa. Auto myytiin, samoin mönkkäri ja kaikki mitä sai myytyä.
Loppujen lopuksi järjestelyt ei vaatinut hirveän paljoa. Ainakaan näin jälkikäteen ajateltuna.
Asunnon hankinta tuntui hankalimmalta ja lopulta saimmekin ensimmäiseksi kymmeneksi päiväksi saman asunnon missä oltiin edellisellä reissulla. Oltaisiin haluttu tuo asunto koko ajaksi, mutta se ei valitettavasti onnistunut. Toiseksi asunnoksi saatiin okt Mijas Costasta, vähän kauempaa, mitä oltaisiin haluttu. Sieltä on pakko liikkua autolla, mutta asunto vaikutti muuten todella mukavalta.

Ennen reissua tuntui olevan kiinnostusta vuokrata myös meidän kuntosaliin tehty asunto. Mietimme taas asiaa. Ajatus tuntui todella työläältä, kun lomia ei ollut ja asunnon vuokrakuntoon jättäminen vaatisi kuitenkin aikaa ja lisäremonttia, tavaroiden laittamisesta puhumattakaan. Järkeä kun meillä ei tunnu olevan, niin päädyttiin kuitenkin siihen, että laitetaan se asunto sitten kans vuokralle.
Edellisenä iltana ennen lähtöä saatiinkin sitten vuokralainen sovittua siihenkin.

Muutama viikko ennen lähtöä oli kiireistä ja työntäyteistä. Harmitti, kun lapsille oli liian vähän aikaa. Helpotti kuitenkin ajatella, että sitten, kun päästään reissuun, niin on viisi kuukautta aikaa olla lasten kans. Oikeasti.

Kaiken kiireen keskeltä sitten viimein saatiin laukut pakattua ja jätettyä toinenkin asunto vuokrakuntoon (tai melkeen, äiti hoitaa vielä siivouspuolen). Huh, se oli kyllä melkonen homma. Lapset hyppi jännityksestä seinille ja siinä sitten samalla yritettiin rempata, pakata kamppeita laukkuun ja pois asunnosta.

Perheen ja ystävien hyvästely kirpaisi, mutta mukava tietää kuitenkin, että kotiin jäi paljon tärkeitä ihmisiä.

Viimein se sitten koitti!

3.8 kello soi kolmen aikaan ja puolentoista tunnin yöunien jälkeen lähdettiin klo 03:50 taksilla kohti lentokenttää. Kuudelta kone sitten lähti rullaamaan ja meidän matka alkoi tuntua todelta.

Jännitystä ilmassa

Matka meni erittäin hyvin ja tultiin taksilla meidän asunnolle. Mikä ihana tunne avata tuttu portti ja kävellä sisälle. Kyllä sitä oli niin poikki, ettei oikeasti tajunnut yhtään, että nyt me sitten ollaan täällä. Koko päivä meni ihan sumussa. Ystäväperhe oli tullut tänne jo heinäkuun alkupuolella ja he pyyhälsivätkin illalla meille. Kyllä oli mukava nähdä! Siskon perhe tuleekin sitten torstaina. Kyllä meillä tulee mukava reissu! Toinen päivä menossa ja nyt vain palaudutaan eka viikko rauhassa kaikista niistä kiireistä mitä kotosuomessa oli ennen lähtöä. Ja hengitetään.

Olipa hankala supistaa tekstiä näin pieneksi, mutta täytyy kirjoittaa lisää kun tästä ajatus vähän kirkastuu;) Tässä pari kuvaa...

Vähän nää kaipaa väriä ;)

Siesta

Parvekkeelta pihakuva

Milonin piti kokeilla porttia ;D