Omat suosikkilahjat lapsille

Teinkin aiemmin postauksen lahjaostoksista. Ajattelin vielä laittaa omat suosikkilöydöt tähän. Meillä lapset saa sen 2 lahjaa, ja jos jotain tarpeellista (petivaatteita, aluvaatteita tms.) vielä tulee niin käärästään nekin pakettiin.

Kaikki lasten lahjat tilasin BR-leluilta
Lisäys tekstiin: Näemmä kuvat näkyivät vain omalla koneellani hetken. Muilla ei näkynyt, eikä itsellänikään enää, pahoittelen. Jos kuitenkin kiinnostaa nähdä tarkemmin, mitä tavarat ovat, kirjoittaa vaan BR-lelujen hakukenttään niin löytyy.

9-vuotiaalle minun oma suosikki on tämä ULTIMATE MAGIC -katutaikatemppupakkaus

8-vuotiaalle tämä BLINGLES-studio

4- ja 6-vuotiaat saa molemmat DUNE BLASTER radio-ohjattavat autot

 Vielä ehdit ostoksille BR-leluihin

Näemmä kuvat näktenkin kiinnostaa nähdä tarkemmin, mitä tavarat ovat, kirjoittaa vaan BR-lelujen hakukenttään niin löytyy.

Saa mullakin lapsettaa :)

Tässä pari iltaa sitten oli vähän levoton olo. Oltiin käyty Ikealla ja sitten saatiin illaksi vieraita. Tuli syötyä joulutorttuja ja ties mitä kaikkea. Sitten ku vieraat lähti niin alko vähän jalat vispaamaan, että mitä sitä tekis.

Hetken kun mietin niin alko vallan lapsettamaan ja ajattelin kokeilla miltä tuntuis olla siinä omien lasten paikalla. Aina siihen hetkeen asti tämä on näyttänyt minun silmiin ihan tavalliselta olohuoneelta:

Mutta kas kummaa, jo rupes maisemat muuttumaan. Eikö vain, että tuon kulmasohvan vasemmanpuoleinen käsinoja näyttää kyllä paljon enemmän pomppulaudalta, ku käsinojalta? ;) Niin mä sen homman näin ja kiipesin sinne... sieltä sitten pääedellä patjaan ;) no ei sentäs ihan päälleen, kyllä tääki matami pääsi pyörähtää ympäri asti. Se ei ollu se sen jutun vaikeus...mutta se jonotus, kun kaikki lapset tuli tietenki mukaan hyppimään, sitä mä en kestäny. Mun vuoro olis pitäny olla ainaki joka toisella hypyllä. Jo olis tehnyt mieli käyttää kyynärpäätä ja laittaa jalkaa toisten eteen ja ties mitä kaikkea sitä mielessä liikku :D huh, kyllä nyt ymmärrän ettei se niin helppoa ole. Voluumit nousee ja meno yltyy, lapset on mielissään, "äiti tekee voltteja!"(ps. ne ei ollut niitä).

Olihan se mukavaa. Ens kerralla vaan odotan, että lapset menee nukkuu ja saan yksin vallottaa koko sohvan! 

Kokeilee kuka uskaltaa ;D

Haaste

Nonni, mä oon niin aloittelija täällä blogirintamalla, etten ole saanut vielä yhtään haastetta...siis ennen tätä :) Katsotaan nyt miten saan haasteen hoidettua.

Minut haastoi http://clivianna.blogspot.fi , kiitos haasteesta!!

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa itsestäni:

1. Olen 28 (tammikuussa 29) vuotias nainen
2. Olen ollut mieheni kanssa naimisissa 10 vuotta ja yhdessä jo 13 vuotta <3
3. Meillä on 5 rakasta lasta ja koira <3
4. Rakastan liikuntaa
5. Opiskelen Personal Traineriksi
6. Ammatiltani olen rakennusmaalari, lisäksi olen käynyt kiinteistönvälittäjän ammattitutkinnon, josta näyttö on tekemättä
7. Innostun (liian) helposti asioista ;)
8. Huumorilla pärjään pitkälle
9. Olen vähän yllytyshullu
10. Rakastan kesää ja aurinkoa
11. Tykkään sisustamisesta, mutta kotona sisustetaan lasten ehdoilla

Kysymykset joihin minun täytyy vastata:

1. Mikä olisi aihepiiri, josta et ikinä blogiisi suostuisi kirjoittamaan?
- Toisia alentavia ja haukkumiskirjoituksia en ainakaan lähtis kirjoittamaan
2. Jos sinulla olisi 5000 euroa rahaa, joka tulisi lahjoittaa johonkin, mihin lahjoittaisit?
Yllättävän vaikeeta. Haluaisin kuitenkin konkreettisesti nähdä lahjoituksen vaikutuksen, joten lähettäisin pari isoa perhettä, joilla ei muuten olisi mahdollisuutta reissuun, aurinkoon lataamaan akkuja ja toivoisin, että joku tekisi saman meidän perheelle  ;)
3. Mikä on unelma-ammattisi, jos olet jo työelämässä ja voisit sormia napsauttamalla vaihtaa alaa mikä se olisi?
Tällä hetkellä olen juuri napsauttamassa sormia ja minusta tulee Personal Trainer. Sitten isompana haluan vielä psykologiksi, toivottavasti sormiennapsauttamistarjous on vielä voimassa silloin. :)
4. Jos voisit antaa jollekkin henkilölle 5 tähden hemmottelupäivän, kuka se olisi?
Äitini <3 (tosin jos joku tuntemani henkilö olisi vaikeassa elämäntilanteessa ja todellakin ekstrahemmottelun tarpeessa niin sitten se menisi hälle)
5. Elämäsi liikuttavin hetki?
Kysymyksessä on kaiketi haettu erilaista vastausta, mutta tässä minun vastaus ;) : 
Minun elämän liikuttavin hetki on ehdottomasti ollut päätös uhmata lääkäreiden ja toimintaterapeuttien ohjetta lopettaa liikunta ja olla uskomatta heidän ennustettaan (ilman diagnoosia vaivojen aiheuttajasta) siitä, että jatkamalla liikkumista olen viiden vuoden sisällä täysin toimintakyvytön. Päätin lisätä liikuntaa ja muuttaa ruokavaliota ja takuulla tämä päätös on liikuttanut enemmän kuin mikään. Liikun jopa viikon jokaisena päivänä, kohta olen valmis Personal Trainer ja kivut on... niin missä?! (toki siihen viiteen vuoteen on vielä jotain vuosi, joten ehkä mä vielä hajoan ;) )
6. Rakkain esineesi/tavarari ja miksi juuri se on rakkain?
En juurikaan kiinny tavaroihin ja heitänkin aika helpolla tavaraa pois/kiertoon. Tuli kuitenkin mieleen vanhat sim-kortit, missä on jotain tositosi vanhoja viestejä. Nykyajan rakkauskirjeitä, niitä mulla on <3 ;)
7. Voisit muuttaa yhden asian Suomen hyvinvoinnin asioissa, mikä se olisi? 
Saisin liikunnan jokaisen tallaajan arkipäivään!
8. Jos voisit blogillasi vaikuttaa johonkin asiaan, mikä se olisi?
Pientä pilkettä lukijoiden silmiin ja liikettä niveliin ;)
9. Onko Joulu mielestäsi liian materialistinen nykyisin?
Toisaalta tekisi mieli sanoa, että on, mutta toisaalta siihenkin voi kuitenkin itse vaikuttaa aika paljon. Toki paineita tulee joka tuutista, mutta paluuta entiseen ei kuitenkaan ole niin sen mukaan on elettävä :)
10. Suomeen syttyy sota, olisitko valmis lähtemään rintamalle tekemään oman osasi, kuten sotilaat ja lotat ennen?
Löisin kirveellä miestäni jalkaan, että sekään ei pääsis. Tämä on ensimmäinen ajatus...sitten sitä alkaa miettimään, että sinnehän sitä olis mentävä :/
11. Luottovaatteesi/asusteesi, jota ilman tnnet ettei kaapissasi ole yhtään mitään?
Conversen nahkaiset, korkeavartiset kengät, FitFlopin talvikengät

Kysymykseni haastamilleni blogeille:
1. Mitä odotat eniten joulussa?
2. Kehitätkö huumoria vaikeissa tilanteissa? (musta huumori)
3. Milloin viimeeksi nauroit vedet silmissä? Miksi?
4. Jos saisit minkä tahansa tavaran, hinnasta viis, mikä se olisi?
5. Ruoka, jota et suostuisi syömään?
6. Mikä on suurin kohteliaisuus, mitä sinulle on ikinä sanottu?
7. Mieluisin liikuntamuoto? Miksi?
8. Vanha kupla-volkkari vai uusi audi?
9. Jos saisit matkustaa viikoksi minne vaan, minne menisit?
10. Vapaavalintainen lahja. Kenelle ja miksi?
11. Tutustuitko blogiini? ;) (myönnän, vaikea keksiä kysymyksiä, mutta tämä kiinnostaa ;) )

Haastan:
http://fitfatmamatiina.blogspot.fi
http://oisiskonimun.blogspot.fi
http://babydreamscomestrue.blogspot.fi
http://lindajessica.blogspot.fi
http://mooondelsson.blogspot.fi
http://myfavoritereason.blogspot.fi
http://tilauslakko.blogspot.fi
http://vekaroidenvaltakunta.blogspot.fi
http://mxviisi.blogspot.fi
http://vainmeidanmaailma.blogspot.fi
http://diivs.blogspot.fi

Jotain jos kertoisin, jostain mitä omistan. Arvokkaimpia aarteita mitä voi olla, tosin pankintätit vaan kohauttaa olkiaan, kun tarjoan niitä merkittäväksi omaisuudekseni. Miettii minne lähettää tän höyrähtäneen, rahojaan ei ainakaan anna ;)

Yksi puuhaa uutta kotia; miettii, päättää, peruu, päättää sittenkin. Rakentaa, purkaa, haluaa sittenkin toisenlaisen...se on se valinnan vaikeus ;) Lopputulos on kuitenkin aina hyvä! Kun hän kokkaa, ei kukaan voi kuolaamatta kulkea ohi. Vatsa kasvaa, vaan ei se johdu ruuasta, vain uudesta ihmisenalusta <3 Mikä on hänen vahvin lihas? Se mikä kantaa kahvikuppia kahviseuraksi, se se on!  <3

Yksi töissä huolehtii muista, kotona ollessaan sitä jatkaa. On rauhallisen rakastava. Laittaa pyykit, pesee nurkat, kaikki hommat haldaa. Luontoa rakastaa ja keskellä sen asustaa. Oppii uutta koulun penkillä. Itse opettaa muita ymmärtämään erilaisia ihmisiä, pojatkin ovat ylpeitä äitinsä työstä, kaikkien pitäisi olla! <3

Yksi punkkarisielu, ravistaa ja rakastaa. Omistaa hoitajan kädet ja mielen. Sanoo sanansa suoraan, elää tunteella. Jos hänen vieressä on tyhjä paikka, on siihen istuttava. Ei voi tietää huomisesta, kun eihän tätäkään päivää ole vielä eletty <3

Yksi, joka järjestää aikaa kaikille, puuhaa ja tekee kakut ja muut. Jos on jossain tarvetta, niin käärii hihat ja alkaa hommiin. Puhuu hassua kieltä, saanut ehkä tartuntaa siihen ;) Jos mietin, kuka lähtis mun kanssa, ni hän lähtee aina. Jos hällä tulee hammaslääkärissä ongelmia, niin lääkäri kilauttaa mulle ;D <3

Yksi, joka katsoo mua melkeen peilistä. Ehkä ollaan kymmenen vuoden päästä kaksosia ;). Tuntee ja elää sen mukaan. Tunti sitten oli eri hetki, kuin nyt. Päähänpisto ja teko, siitä hänet on tehty. Hyvän tuulen huomaa koko talo, ehkä naapurikin, niin myös huonon. Kertakaikkinen pakkaus! <3

Yksi leidi, vaatteet on suorissa riveissä kaapissa, ja niitä muuten sitten on. Minkä vaan kun laittaa päälleen niin on kuin hälle tehty. Ei niin blondi, mitä voisi luulla ;) Haluaa kaikille hyvää. Tulee teelle, kysyy kuulumiset, tulee myös aamukahville :) Nukkui yhden ajan, sinnekkö meni meidän ikiliikku. Ennen oli näin: Miten tehdä ikiliikkuja? Päästä hänet irti ;D <3

Yksi beibi, häslää ja puhuu. Sanoo, että mun poika ei ole koskaan hiljaa, oletko ite ;D Haluaa mennä, eikö ei haluakkaan. Lähtee silti, nauraa ja puhuu. Osaa myöskin suutaan mutristaa, jos ei joku mennytkään mielen mukaan. "Arvaa mitä, arvaa mitä, Rebekka, arvaa mitä" se on hän! <3

Olisihan tämän voinut tiivistää lyhempäänkin: Rakkaat siskot <3

Vinkkejä Joulupukin asialle

Tänä vuonna aion tehdä saman kun viimevuonna. En lähde kauppoihin kiertämään joululahjoja. Aion shoppailla netissä ihan rauhassa. Jos nyt jouluna voi säästää, niin siinä sitä säästöä tulee. Ei tuu niin paljoa heräteostoksia. Aiemmin, kun hain lahjat kaupoista, kävi aina niin, että kun olin kotona ja aloin pakkaamaan lahjoja, niin ihmettelin, että mitenkäs sitä tulikaan taas tuolle ja tuolle noin monta pakettia, kun mullahan oli listaan laitettu ne tietyt jutut. Sitten, kun kävi mielessä kauppareissua läpi, niin hoksas ne monet lelun ohitusyritykset, kun mietti, että tarviiskohan sitä sitten kuitenkin vielä ottaa vaan tämä yksi paketti lisää. Yksi on äkkiä tällä porukalla yksitoista... ;)
Pystyn oikeen kuvittelemaan itseni sinne kauppaan kärryjen kans päättäväisenä listan kanssa seisomaan niinkuin mikäkin tiukan-linjan-talous-mamma, joka kaikkien niiden söpöjen kamojen keskellä muuttuu höpön-löpön-lässyttäväksi-pehmo-mamiksi. Huhhuh, säästän muut siltä näyltä...tai molemmilta näyiltä ;)

Br-leluilla oli sopivan laaja valikoima niin täytyy perehtyä sinne nyt. Postikulujakaan ei tule yli 40e ostoksista.
Olen joskus tilannut Tuukalle lahjaksi lehden, sekin on aika kiva lahja, kun saa sen lehden joka kuukausi (tai viikko). Täällä oli lehtiä -40% ja (oikeasti!) kiva tilaajalahja!
Löysinpä vielä teineillekin hyvän lahjaidean, tosi mageita kännykänkuoria!

Kyllä minäkin silti sinne jouluostoksille halua ihan konkreettisestikin mennä. Mutta menen sitten ajan kanssa kattelemaan vähän mitä sitä tuolle ukkokullalle laittais pakettiin ja jos näkyisi jotain kivaa parille ystävällekin <3 Siinä vaiheessa vain ostostunnelma on hitusen verran mukavampi :)

Mutta nyt...aaahh! Kuppi kahvia ja pipari, niin jo kelpaa shoppailla. Järkevästi ja edullisesti ;) Tarjouksiakaan ei tarvitse etsiä, nekin on ihan siinä linkin takana.
joululaulut soimaan ja shoppailemaan!!

Ruoka- ja liikuntapäiväkirja

Mulla on ollut ongelmia tän blogin kanssa, kun en ole saanut tekstejä ulos. Kokeillaanpas taas.

Ajattelin tehdä tällaisen postauksen, mihin laitan viikon ajalta mun syömiset ja liikunnat niin tarkasti, kun pystyn. Pidin siis viikon ruokapäiväkirjaa (sitä on ihan hyvä välistä pitääkin niin näkee mitä oikeasti syö, kaunistelematta ;) ).

Mun elämä pyörii paljolti ruuan ympärillä, ihan pakonkin edestä, koska joudun ruoka-aineherkkyyden vuoksi jättää melko monta ruoka-ainetta pois omasta ruokavaliosta. Ja kuitenkin haluan syödä terveellisesti ja monipuolisesti ja sen lisäksi vielä usein. Helpoin vaihe on tällä hetkellä tuo usein, muuhun joutuu paneutumaan tarkemmin. Sporttilehdistä saa hyvin tsemppiä itselle ruoka- ja liikuntajuttuihin, niitä kannattaa kyllä ehdottomasti lueskella. Täältä löytyy yksi lehtivaihtoehto, jota itse tykkään lueskella.

Oma seurantaviikko meni näin:

Maanantai

Aamupala: kvinoa puuroa, marjoja, 1 kanamuna

Välipala: banaani

Lounas: kana, uunijuurekset

Välipala: mandariini

Päivällinen: Kalaa (lohta), perunaa, (tässä pitäisi olla jokin salaatti, mutta en muista mikä, kun oli jäänyt merkkaamatta. Otan oikeastaan aina jotain salaattia tai vihanneksia ruualle)

Iltapala: 3 kanamunaa ja paistettua tomaattia

Liikunta: Juoksu pururadalla 7km, jonka päälle palautusjuoma. Palautusjuomaksi teen lähes aina smoothien näistä aineista: marjoja, banaania, turkkilaista jugurttia (tuorepuristettua omenamehua), vettä

Tiistai

Aamupala: kvinoa puuroa, marjoja, raejuustoa, tattarinäkkäri

Lounas: kala (lohi), peruna, tomaatti, muutama oliivi ja feta-juusto

Välipala: banaani

Päivällinen: ankankoipi ja salaatti

Välipala: mandariini

Iltapala: pieni pala kotitekoista pizzaa, turkkilaista jugurttia

Liikunta: 1h sählyä, 1h salitreeniä. Palautusjuoma

Keskiviikko

Aamupala: kvinoa puuroa, marjoja, raejuustoa

Lounas: munakas (3 munaa, tomaattia, chilitonnikalaa)

Välipala: mandariini, 2 tattarinäkkäriä

Päivällinen: kanaa, paistettua kesäkurpitsaa, tomaattia ja kurkkua

Iltapala: 1 täysjyväruisleipä, 1 tattarinäkkäri, lohi-turkkilaisjugurttimössöä leipäpalojen päälle, jälkkäriksi omenaa, mandariinia, banaania

Liikunta: 5,5km reipas kävely

Torstai

Aamupala: kvinoa puuro, mangosose (100% mangoa), raejuusto

Välipala: 2 tattarinäkkäriä lohi/turkkilaisjugurttimössöllä

Lounas: jauhelihakeittoa (kalkkunan jauhelihaa)

Välipala: omena

Päivällinen: jauhelihakeittoa, 1 ruisleipä

Välipala: mandariini

Iltapala: kanamunaa, tomaattia, vähän chilitonnikalaa

Liikunta: 1h 30 min juoksua Uusimaa juoksee-yhteisjuoksussa. Vetoja, mäkiä, juoksua, jouksua; yhteensä n. 10km

Perjantai

Aamupala: kvinoa puuroa, omenasosetta (100%), raejuustoa

Lounas: kana-, kvinoa-, porkkana-, paprikawokkia

Välipala: banaani

Päivällinen: peruna-, pinaatti-, jauhelihamuusi (vihreää jätkänmuusia) 

Välipala: mandariini

Iltapala: 2 kanamunaa, 3 kalkkunaleikettä

Liikunta: 15min tehokasta kahvakuulatreeniä

Lauantai

Aamupala: 2 kanamunaa, 2 täysjyväruisleipää

Välipala: banaani

Lounas: valmis kanasalaatti

(Päivällinen): kanankoipi ja omena

Iltapala: Pizza (kana, tonnikala, paprika, aurajuusto, valkosipuli, ilman juustoa)

Liikunta: 2h sählyä

Synttäri-sunnuntai

Aamupala: 3 kanamunaa, kakkupala pojan synttärikakusta

Tytön synttärit: kakkua, vähän sipsiä, muutama karkki

Lounas/Päivällinen: kana-pestosalaatti

Tytön synttärien jatko-osa: mandariini, pala kakkua, unelmakääretorttupala, keksi

Iltapala: turkkilaista jugurttia, mangososetta

Liikunta: käden vieminen lautaselta suuhun*1 000000

Pojan synttärikakku

Tytön synttärikakku

Itse pyrin syömään aina usein, liikuntojen määrät vaihtelee viikoittain. Ruokapoikkeuksena tällä viikolla oli tuo synttäripäivä, yleensä sunnuntaisin syödään hyvin ja hyvää ruokaa.

Kaivakaapas vihkot kaapista ja katsokaa millaset viikot teillä on :) 

Nuoruus, tuo kasvatusvirheen tulos

Tämä on iänikuinen jutunaihe. Hyvät nuoret, pahat nuoret, hyvät vanhemmat, huonot vanhemmat. Nuorisohan on värikästä sakkia. Toiset on "kilttejä" vanhempiaan kunnioittavia, toiset taas kokeilevat kaiken mahdollisen ja mahdottoman.

On miljoonia asioita, mitkä vaikuttavat nuoren käyttäytymiseen. Sivustahan sitä näkee vain nuoren käyttäytymisen, ei sitä mistä se johtuu. Vanhemmat seuraavat jälkipolven touhuja monesti kauhuissaan. Usein toisten lasten touhuja. Omat lapset on ehkä vielä vähän nuorempia, ehkä ala-asteikäisiä. Tai ehkä vain niitä kilttejä.

Sitä mietitään miten muiden perheiden teini-ikäiset voivatkaan olla niin hirveitä. Miten heidän vanhemmat antavat nuorten käyttäytyä noin? Minä kyllä antaisin ympäri korvia, enkä sietäisi moista käytöstä. Tai vain kieltäisin, se kyllä riittää meidän murulle.

Että muiden nuoret kehtaavatkin rällätä mopoillaan, että kehtaavatkin notkua kylän nurkilla syljeskelemässä. Meillä se on sitten aivan toista, kunhan tuosta kasvavat. Kauluspaidat on ja rusetit. Tulevat kotiin seitsemältä, kun ovat olleet toisella rusettikaulaisella tekemässä koulutehtäviä ja ehkä hieman juomassa teetä.

Sitä aika avoimestikin arvostella toisia vanhempia ja heidän kasvatustaitojaan. Sehän on aivan täysin kasvatusvirhe tuo koko nuoruus.

Nuoruushan on irrottautumista omista vanhemmistaan ja kasvua itsenäiseksi minäksi. Toisilla tämä prosessi on vaikeampi ja tie voi olla hyvinkin kivinen. Toisilla tämä käy ehkä hieman kivuttomammin, mutta varmasti omat vaikeutensa saa jokainen nuori. Nuori on ailahtelevainen ja keittää monenlaista soppaa, kokeilee, onnistuu, epäonnistuu. Me ei tiedetä päältäpäin mitä nuoren elämässä tapahtuu. Ei tiedetä mitkä kaikki asiat vaikuttavat käyttäytymiseen. Syytetään niin helposti vanhempia, kun ovat näin päästäneet nuorukaisensa valloilleen. Ei nähädä sinne kotiin, kuinka siellä istutaan ilta illan perään keskustelemassa vanhempien kesken ja nuoren kanssa. Ei nähdä niitä epätoivon hetkiä eikä itkuja. Nähdään huono äiti, huono isä, epäonnistunut, välinpitämätön.

Entäs näkeekö kukaan sitä, kun rusettikaulainen muruliini arvostelee koulussa tätä kasvatusprosessin epäonnistumista sellaisella hetkellä, kun tämä kipuilee juuri pahimmoilleen arvostelun aiheen kanssa. Jos kerrankin on laitettu kouluun ne vaatteet, jotka tuntuvat eniten omalta. Ne joita ei uskaltanut aikaisemmin laittaa. Ja juuri silloin...se rusettikaulaisen tirskahdus. Se nuoren tunne, kun ei kelvannutkaan.

Entä se hetki, kun nuori notkuu kaupalla ja aikuinen käskee mennä jonnekin muualle notkumaan. Nuori käskee kalkkiksen painua ite sinne mistä on tullutkin. Se järkyttävän huonosti kasvatettu nuori. Näkikö kalkkis, että nuori sai juuri nyrkistä koulussa. Ei onneksi nähnyt ne koviskaveritkaan. Nuori yrittää vain olla vahva ja pärjätä. Pärjätä itse.

Ei huomata sitä, kuinka omat lapset tarkkailevat sitä keskustelua kotona, missä arvostellaan mahdollisesti aika avoimestikin toisia vanhempia, puidaan nuorten käyttäytymistä. Mitä omat lapset tästä oppivat? Kenestä tulee rusettikaulaisia, kenestä rusettikaulaisia tirskujia, kenestä kasvatusprosessin epäonnistumisia? Lapset ja nuoret kuulee keskustelut kyllä, jos kuuloetäisyydellä ovat.

Sitäpaitsi... Kaikkihan me vanhemmat ollaan oltu nuoria. Itekki oon tehnyt vaikka mitä mahdollista ja kattokaa mitä musta tuli -> yksi maailman rehellisimmistä ihmisistä  ja muutenkin kaikinpuolin ihana ja tykätty ihminen ;D ;D Aatelkaa, siitä muiden vanhempien inhokista, kenen kanssa ei annettu omien rusettikaulaisten olla.

PS. Täytyy illalla lisätä kuvia tai tehdä uusi postaus kuvien kera nuoriin liittyen

Kommentteja?

Vilkkaat lapset vaatii villit huvit!

Sanotaanko, että arki ylivilkkaiden lasten kanssa ei ole aina (lähes koskaan) helppoa. Rikasta kylläkin, mutta välillä tuntuu, että kun saisi vaan sellasen kypärän, ettei näkisi tai kuulisi mitään. Tai sieltä voisi näkyä vaan aurinko, joka lämmittäis mieltä.

Niinkuin esimerkiksi nyt, kun olen kipeänä. Lapset huomaa, etten jaksa olla niin skarppina ja käyttää jokaisen mahdollisen hetken hyödyksi. Tai tottapuhuen, jos lapsille ei ohjaa jotain tekemistä, niiden energia vaan purkautuu riehumiseen.

Eilen katsoin ihan huvikseni, miltä touhu näyttää, jos en puutu siihen hirveesti.

Yritin laittaa tähän videon tilanteesta, mutta jostain syystä se ei nyt onnistu niin valitsin tämän kuvan tilalle. Tästä meidän vierestä kesäisin kulkevasta veturista kuuluu samanmoinen pauke, kolina, pihinä ja puhina kuin meidän poppoosta. Ja kaikki mitä on tiellä niin lentää kyllä aika joutuin pois edestä. Ja se höyry mikä siitä nousee, lähtee mun päästä ;)

Lauantaina taas, kun olin itse koulussa, täällä kotona oli sellainen päivä, että voi miesparkaa. Vauhtia ja vaaratilanteita on kyllä aina, mutta joskus on sellaisia päiviä, että kun sille linjalle lähdetään, sitä jatkuu sitten koko päivän. Kun olin lähdössä koulusta kotiin, mieheni oli laittanut tällaisen face-päivityksen:

Ensin jamil tuli ja sanomaa mulle ku olin ulkona nukuttamassaa Milonii et lasimuki hajos lattiaa. Ajattelin et käyn sit siivoo ku Milon nukahtaa. Pojat (Jamil ja Emilio) juoksi liiketilaa ja viidensekunnin kuluttua ankara kilinä ja minä juoksen kattoo ni rengaskeinu ikkunasta läpi. Enimmät sirpaleet siitä sivuun ja sisälle siivoomaa ni johan se oli vesi turvottanu laminaatin. Kun nämä sain siivottua ni huomasin että lasipintainen taulu oli oli lattialla palasina. JA REBEKKA ON KOULUSSA!!!

Ja mitä mä tein? Nauroin! Laitoin kommentin "Kulta...Mä oon kohta kotona ;)" 

Kokemusten Turkki

NoniH! Sitä me kuultiin Turkin matkalla useaan otteeseen, yleensä biitsipojan huudahduksena. Enää ei voi edes käyttää sitä sanaa itse. Ja nyt myös huomaa kuinka me Suomessa käytetään sitä kokoajan. "Noniin, mennääs tonne", "Noniin, katsotaan mitä tästä tulee" Ihan mitä vaan :)

Olihan tuo kokemus. Käydä Turkissa, Alaniassa. Sitä kun matkalla miettii niitä kaikkia kivoja juttuja, mitkä jää varmasti muistiin pitkäksi aikaa: kauniit maisemat, hyvä ruoka, ystävälliset ihmiset jne jne.

Ja nyt ollaan kotona. Päälimmäisenä mielessä oleva matkamuisto on kuitenkin seuraavanlainen:
Matkaseurueemme miespuolinen matkaaja oli etsinyt sanakirjasta jotain sanaa ja törmännyt vahingossa lauseeseen "step on the shit" tai jotain vastaavaa. Naurettiin tämän lauseen hyödyllisyydelle. Niimpä sitten eräänä iltana, kun tultiin hotellille, mentiin hissillä omaan kerrokseen. Hississä oli havaittavissa pientä kulmien kurtistusta ja pälyilyä samaan tyyliin, kuin tilanteessa, jolloin p***a haisee, mutta kukaan ei tunnusta. Hissistä lähtiessä oli pakko palata hissiin takaisin ja niimpä niin.... niin järkyttävää kun se olikin, niin sitä itteään siellä hissin lattialla oli. En tarvinnut enää sanakirjaa, kun menin ilmoittamaan hotellipojalle ongelmasta :D

On mulla toinenkin muisto. Se, kun siskoa vedetään jollain ihmeen kärryllä ambulanssiin. Ei kai portaissa sentäs tarvii keventää?!
Pillit soittamaan ja kaasu pohjassa turvalliseen Turkkilaiseen liikenteeseen. Ei kait potilas turvavyötä tarvii, onhan se jo valmiiksi lanssissa, jos jotain sattuu. Mitäs ne keilatkaan auton tiellä haittaa, nehän saa kätevästi kumoon lanssin puskurilla. Turavllista matkaa siskoseni <3 (Onneksi sisko pääsi takaisin vielä lomanviettoon, eikä mitään vakavampaa tapahtunut)

On mulla muutakin. Mutta, ette varmaan halua tietää enempää. Ette ainakaan siitä, kun jotenkin huijattiin tuo miesväki meijän kans turkkilaiseen saunaan, eli hamamiin. Ja kun sattui pieni väärinkäsitys, joten oltiin siellä kaikki neljä samalla kertaa. Ettekä tosiaan halua kulla, kuin miehet rentoutu omalla tavallaan ja tekivät hieman suurempaa vatsavaivaa muistuttavia ääniä selillään märkään marmoriin. Ja kyllä muuten kaiku. Ihan varmasti hotellin joka kolkkaan. Ei me oltais haluttukkaan kuunnella sitä ihanan rentouttavaa musiikkia, rentoutus on kireitä ihmisiä varten ;)
Noh, mitäs tästä opimme? Seuraavalla kerralla mennään ihan vaan siskon kanssa kaksin, ehkä jopa salaa, ettei miehet vain tuu mukaan ;)

Tosipuheessa meillä oli aivan mahtava reissu, vastoinkäymisistä huolimatta. Mulla on vaan vähän outo huumorintaju ;) Tuli käytyä myös jeeppisafarilla, Kale-kukkulalla (laitan siitä pari kuvaa loppuun), veneen perässä vedettävällä varjolla liitelemässä ja sellasta.
Aurinko, hiekkaranta, lämpö. Mitä muuta ihminen tarvitsee?

Homeista päivää vaan kaikille! Jamil katto aamulla ulos ja totesi, että "ulkona on taas hometta" (Jamilin sana sumulle)

Jos on korvat höröllä, niin joka päivä kuulee näitä lasten loistojuttuja :) Tähän päivään mahtuu myös yksi tapaus, mikä sai naurun karkaamaan. Milon (11kk) istui syöttötuolissa syömässä ja kurkotteli varpaisiin. Sillä pääsi sitten hirvee pieru siinä taivuttelun keskellä. Säikähti niin, että silmät lävähti heti pöllönsilmiksi ja suusta kuulu hätänen"Täh?!" Olisittepa nähneet sen ilmeen :D
Pieruhuumoria pojat meillä viljeleekin aika ahkeraan. Vanhimmainen kun paukauttaa niin kommentti tulee perään "Se oli vasta heviä" tai "Se oli vasta laimee". Ja mistä lie tuo nelivuotias oppinut tämän pierun jälkeisen kommentin...: "Uuu beibeee!" Huh, kaikenlaista.
Niin ja toki sillä pierulla voi ylpeilläkkin. Arvasin heti äänensävystä, kun kuulin Jamilin huutavan "ÄITI, ÄITI", että nyt ollaan niin ylpeitä jostain onnistumisesta. Ja oikeassa olin, vaikken ihan tätä odottanut "Äiti, mä haistan mun pierun!"

Tänään onkin sitten tosiaan se päivä, kun viimeinkin lähdetään tuota hajua karkuun ukkokullan ja siskon ja miehensä kanssa. Turkki kutsuu!!
Liput on ja aurinkolasit, tarviiko vielä muuta? Heitin parit kamppeetkin matkalaukkuun. Lenkkikamat on tottakai, ja näin ennen lomaa on vakaa aikomus lenkkeillä ahkeraan joka päivä todellakin! (totuus on varmaan se, etten saa ahteria ylös rantatuolista muutoin kun syömään). Mutta kamat on mukana ihan varulta!

Kyllä tulee jo valmiiksi ikävä omia murusia. Mielessä on vanhimmaisen isoiso rutistus, kun lähti kouluun. Timillä on pitkä päivä niin ehditään lähteä, ennen kuin Timi kotiutuu. Mummulan pöydältä löytyi tämä Jeminan tekemä kirje...

Vaikka ikävä tulee, niin tekee hyvää käydä reissussa ihan kahdestaankin. Ei tässä arjessa kuitenkaan ehdi toisen kanssa niin paljoa olla. Facessa oli tänään kaveri linkannut ihanan kuvan, laitan loppuun vielä tekstin, jos kuva ei aukea. Tätä ajatellen lähdetään reissun päälle <3

                                                                 

Eräs toimittaja kysyi vanhalta pariskunnalta: 

"Miten olette eläneet, kun avioliittonne on kestänyt 65 vuotta?"

"Me synnyimme aikana jolloin jos jotain meni rikki, se korjattiin,

sitä ei heitetty pois!

Ikärasismia itseä vastaan

Tää kiinnostaa aina. Minkä ikäinen olen? Minkä ikäiseltä näytän? Minkä ikäiseltä vaikutan? Nuorempana pitäisi näyttää vanhemmalta ja vanhempana nuoremmalta. On kolmenkympin kriisi, on viidenkympin villitys. Oon rupsahtanu, oon babyface. Se luuli mua vanhemmaksi, tämä luuli nuoremmaksi. Luuleeko se mua joksku pennuksi? Ihanku mä muka olisin niiiiin aikuinen. Kuvitteleeko se, että mä oon jo niin kalkkis? Mikä on hyvä? Onko mikään hyvä?

Mä oon siinä mielessä onnekas, että mulle ei todennäköisesti tule kolmenkympin kriisiä. Mikä sen parempi ikä? Saa olla ihan justiin niinku on. Ei tarvii esittää mitään (ennen sitähän pitää kuitenkin mm. esittää aikuista näyttämällä 17 vuotiaalta), ei ole niin paljon paineita, sinut otetaan vakavasti (hope so, ei jaksa odottaa ;) ), tietää jo ehkä, mikä itsestä tulee isona, voi mennä ulos vaikka collareissa ja korkkareissa, ei hävetä. Kyllä mulle kelpaa! Sehän voisi olla toiselta nimeltään vapaakymppinen.

Mikä musta tulee isona?!?!

Entä miten se ilmiö, kun ennen 18v ikää, kaikki haluaa, että näyttää jo täysi-ikäiseltä. Kuinka ylpeitä ollaan, kun saadaan ostettua tupakkaa. Ja entä sitten kun on täytetty 18. Kuinka ylpeitä ollaan kun kysytään papereita. Kaikki on silleen niinku "Wou!!" Ei kukaan sano, että "eikö se vois jo näyttää niinku aikuiselta". Kun taas, jos käyttäydyt ikääsi nuoremman tavoin, niin sitten mutistaan, "että eikö se vois jo käyttäytyä niinku aikuinen".

Miksi 30v ei saa näyttää 30v. Tai 50v näyttää 50v. Eikö rypyty naamalla tuo jonkionlaista arvokkuutta? Ja kerro eletystä elämästä? Haittaako se jos se näkyy? Jos haittaa, niin ketä? Läheisiä? Itseä? Ketä?
Kaikkihan nyt kuitenki tietää, että jokainen päivä on yksi eletty päivä lisää. Kaikille. Niin se vaan menee.

Pitipä sitten testata tuo henkinen ikä nettitestillä. Mulla se näkyi olevan 21 ;) Aivan höpöhöpötesti :D

Pidetään vaan hymy huulilla niin näytetään kaikki hyvältä! Vanhoina ja nuorina.

Reissusta selvinneet

Olipas kiva viikonloppureissu! Aika vaan hurahti ihan siivillä, hyvä kun ehti huomatakkaan ennen kuin oltiin jo lentokoneessa paluumatkalla.
Matkasuunnitelma meni silviisin, että perjantaiaamuna mentiin ensin mun isän kyydillä Vantaalle, sieltä veljen asuntoautolla Tampereelle -> veli palaveriin ja me muut viettämään aikaa Hervantaan pieneen ostariin. Tavattiin siellä mun serkku ja sen ihana-ihana vauva.

Sieltä sitten matka jatkui asuntoautolla Ouluun. Tosin ei ilman mutkia selvitty siitäkään matkasta. Oulussa oltiin sitten maanantaihin asti, ja olisihan siellä voinut olla vaikka kuinkaki pitkään. Kelle ei kelpais loistava seura, lenkkikaveri ja muuten vaan laatuajan vietto parhaimmillaan?!
Laitanpas kuvia reissusta. Tosin tällä mun lumia 800 kameralla tulee niin surkeita kuvia, että oikeen hävettää puhelimen puolesta. Ja siks toisekseen, reissussa oli paljon muutakin mahtavaa, kuin mitä kuvista näkyy, mutta ne on talletettu muistoihin. Veljentytön sanoin: "Mulla on aivoissa kuva ja sydämessä muisto" <3

Perjantaiaamuna tunnelma oli vielä tätä luokkaa...

Matkalla, kun lapsilla oli mun seuraa parempaa tekemistä, sai ite keskittyä koulujuttuihin.

Shoppailua. "äiti saanko...pliide?!"

Matkan yllättäjä. Rengas päätti räjähtää kesken matkan

Ei siinä auttanut muu, kuin ottaa pikku unet silläaikaa, kun veli hoiteli vakuutusasioita

Ja saikin hommat toimimaan, niinkuin aina! Tässä meille saapuu pirssi, jotta päästään jatkamaan matkaa. Asuntoauto lähtee sitten hinausautolla renkaan vaihtoon.

Perillä! Aamulla leikit maistuu ja tytöt nauttii olostaan :)

Meille ruvettiin oikeen nähtävyyksiä esittelee. Tässä sitä oli nähtävää oikeen koko Oulun edestä: Toripolliisi :) Raukka oli niin surullinen ku tori oli melekeen tyhyjä :(

mutta saipahan kuitenkin tytöt kainaloon :)

Lentokentällä kerkesi taas vähän jännitellä ennen lentoa

Kyllä me tykättiin reissusta <3 Kiitos heille kelle se kuuluu! ;) Me tullaan taas!

Tyttöretki :)

Noooonni. Nyt on enää yksi yö, että päästään viimeinkin mun prinsessamuruliinin kanssa KAHDESTAAN reissuun. Me tehdään oikee tyttöretki. Niinku meidän Timi joskus 7v suunnitteli, että sitten kun ne on isoja ja ne asuu niitten vaimojen kanssa talossa, missä niitten vaimojen vanhemmat asuu yläkerrassa, niin ne tekee sitten aina välillä äijäretkiä. Sinne ei oteta naisia ja siellä vaan parkourataan kokoajan. Mutta tää on TYTTÖretki! Me supatetaan ja kikatetaan ja ollaan vaan ihan rauhassa ilman yhtäkään meidän perheen miespuolista tyyppiä. Jesss! Me ei olla käyty koskaan, ei siis koskaan missään reissussa kaksin, ja nyt mennään oikeen Ouluun asti veljen perheeseen kyläilemään. Ollaan me tietty käyty shoppailemassa ja syömässä ja sen sellaista...

Ollaan me myöskin leivottu (joskus) ja tehty ruokaa yhdessä. Jemina rakastaa molempia hommia

Mutta niin harmi, kun se onkin, niin tämä pikkuneiti jää monesti ihan liian vähälle huomiolle vilkkaitten ja touhukkaitten poikien rinnalla. Kun toinen on niin reipas <3 Meidän vauvakin tykkää Jeminasta niiiiin paljon. Kulkee välillä vaan perässä ja tahtoo syliin. Ja Jemina tykkää hoitaa ja paapoa <3

Nyt sitten ollaan tässä laskettu öitä ja pinnistelty, että jaksetaan odottaa...aamulla lähdetään! Autolla mennään ensin Tampereelle ja ollaan eka siellä päivä ja sitten jatketaan Ouluun. Ja maanantaina tullaan lentokoneella takaisin. Vaan mä ja mun rinsessa <3

Nälkä...mikä ihana tekosyy

Mikä se tässä maailmassa herättää tunteita, jos ei ruoka. Mä niin rakastan ruokaa. Mietin sitä...lähes kokoajan. Oli aika, jolloin suorastaan vihasin sitä. Se sai vatsan kipeäksi, nivelet kipeäksi, väsytti ja ärsytti. Silti oli syötävä. Mutta silloin söin niin harvoin, kuin mahdollista. Mikä oli mulla kaksi kertaa päivässä. Ja silti...mietin sitä aina silloin ja mietin sitä aina nyt.

Siskon kanssa aina nauretaan, kun soitellaan ns. ruokapuheluita. "Tiiätkö se ja se ruoka, kun siihen laittaa sitä ja tätä, niin se maistuu niiiiin hyvälle!" Ja jos jommalta kummalta kysyy, mitä mietit, niin vastaus on: "ruokaa, RUOKAA, ruokaa" ;)

Toisinaan oikeen suututtaa, jos ruoka on niiiin hyvää, että tulee syötyä vähän liikaa. Toisinaan ärsyttää, kun haluaa tehdä, jotain erilaista ruokaa, eikä ole tarvikkeita. Ja tarvikkeet on tietenkin niitä, mitä lähikaupasta ei löydy. Toisen ruuan kun saa syötyä, täytyy jo alkaa miettimään seuraavan valmistusta. Mieheni kammoaa puheluita siihen aikaan päivästä, kun pitää alkaa päivällistä suunnittelemaan. "Mitä me tänään syödään, mitä sä haluut syödä" (teen kuitenkin loppujen lopuksi sitä mitä itse haluan syödä). Mutta haluan kuitenkin puhua siitä ruuasta.
Helposti voisi ajatella, että jos rakastaa ruokaa, niin rakastaa hampurilaisia, pizzaa (sitä kyllä rakastan), pikaruokaa. Mutta sen voin sanoa, että itse syön kyllä tosi terveellisesti. En kuitenkaan ole nipo, saa ihminen myös herkutella, ehdottomasti!

Tässä nyt kuitenkin yksi helppo ja nopea ruoka. Sovellettu Alaskanseiti-paketin ohjeesta. Voit tietenkin myös itsekin soveltaa tätä ohjetta. Aikaa menee kaikkinensa n. 20-30min, riippuen tahdista ja lisukkeesta.

Tarvitset broilerin fileesuikaleita 300g, 2-3 porkkanaa, paprikasuikaleita (itse käytän pakastesuikaleita), currytahnaa, suolaa, kookosöljyä (tai -öljyä)

Kuori porkkanat. Laita pannulle loraus oliiviöljyä. Kuullota porkkanoita pari-kolme minuuttia ja lisää paprikat. Paista pari minuuttia (Aloita samalla lisukkeen valmistus)

lisää broilerin fileesuikaleet ja paista niin kauan että lihat ovat kypsiä. Lisää suolaa vajaa tl, kukkurallinen tl currytahnaa ja reilu tl (tai maun mukaan) kookosöljyä. Anna maustua vähän aikaa...

Tarjoile esim. quinoan (tai riisin)kanssa sekoitettuna

tai vaikka salaattina

NAM!

Tähän pienenä loppukevennyksenä kuva edellämainitulta siskoltani saamasta luomuporkkanasta. Miksi lie tämä kyseinen yksilö löysi tiensä minun ruokaan. Tässä se tulee...

Minne mun mieli jäi?

Huh, on ollut aika tiukka viikonloppu opiskelujen parissa. Lihaksia, liikkeitä, kestävyyttä, maximia, sarjoja, toistoja jne. jne. Hirrrrveen paljon asiaa. Aivan loistavat opettajat, jopa niinkin, että kaikki tämä tieto on päässyt perille :) Joillain ihmisillä on aivan uskomaton taito saada sanoin ja elein tuotua kaikki asiat esille niin, että ne ymmärtää. Ja muutenkin vetää se homma niin putkeen. Ja meidän ohjaus oli juurikin sellaista (voin kertoa, että itse en kuulu niihin ;) ) Ja kyllä, musta tulee aivan loistava kuntosaliohjaaja. Ehdottomasti.

Mikä myös on mahtaavaa, niin se, että saa olla samanhenkisten ihmisten kanssa. Tekee todellakin hyvää. Vaikka onhan se aina pomppaus hypätä todellakin tiiviisti työskentelevään opiskeluporukkaan tästä kotiopiskelun keskeltä. Vähän kuin hyppäis toiseen elämään. Meillä on siellä tosiaankin ihan loistava porukka. Erilaisia ihmisiä erilaisine taustoineen, mutta kaikissa tietty samanhenkisyys. Ja kyllä, voisin puhua tästä nyt loputtomiin. Juuri mitään muuta ei nyt ole mielessä. Pari kirjaa pitäisi nyt lukea ja jatkaa tätä kotona opiskelua.

Yöllä tosissaankin mulla oli aivan mahtavat opiskelut itseni kanssa. Jostain syystä nukuin vähän levottomasti ja heräilin vähän väliä. Jotenki oli sellanen fiilis, että se kuulu siihen opiskeluun. Että jos heräsin oikealla kyljellä niin mitä teki nelikulminen lannelihas saatikka hauis, että olin siihen päätynyt. Ja seuraava herätys piti tapahtua selällään, ja tämä liike piti olla tehtynä pakaralihaksia käyttäen. Siinä minä sitten pyörin koko yön pakarat ja hauikset hytkyen. Ja tosi tärkeenä. :D

Että jos sitä ottais tämän päivän nyt ihan rennosti ja lepyttelis tuota nuorimmaista poikaa, kun se oli niin kovin loukkaantunut, kun äiti oli pois koko viikonlopun. Eilen en saanut edes katsoa siihen päin ilman, että se olis alkanut huutamaan. Nyt meidän välit on taas ok ;) <3
Ja rupeaisi kaivamaan sitä omaa mieltä tuolta lihaksien ja liikkeiden uumenista :)

Riehakasta opiskelua

Se olisi sitten opiskeluviikonloppu edessä. Nyt starttaa kuntosalivalmentajan osuus personal trainer putkessa. On tätä odotettu. Sen huomaa, kun on oikea ala valittuna, niin sitä ei millään malttais odottaa, että saa taas uutta tietoa ja taitoa. Onhan tässä opiskelussa haasteensakin. Osa opiskelusta tehdään kotona, niin täytyy osata tässä arjen keskellä keskittyä. Ja mikäs tässä on opiskellessa...

Toisinaan, kun opiskelee kotona, saattaa talossa tapahtua jotain, mitä ei haluaisi. Lapset kyllä huomaa, jos äitin pitää kekittyä johonkin. Tässä eräässä tilanteessakin oli niin, että kun minä kävin olohuoneessa, niin siellä leikittiin nätisti. Sitten kun käänsin selän, niin hirveä meteli ja tällanen meno...

Lapset on siltäkin osalta sulosia, että ne luulee, että jos ei näe, ei myöskään kuule. Riittää, kun selän kääntää niin sama meno voi jatkua. Edistystä siihen nähden, kun parivuotiaana luulevat, että kun laittaa silmät kiinni, niin kukaan ei näe. No eipä tuo hirveesti haittaa, jos tuossa hyppivät... mutta toinen sohva... auta armias, jos siinä hypitään!  ;)

Onhan tuo ihan mielettömän kiva nyt itse lähteä koululle opiskelemaan, niin voi ihan rauhassa keskittyä ja olla. Treenikamppeet kassiin vaan ja yhtä iso kassillinen evästä, niin niillä pärjään pitkälle. Kohta kurvaan tienpäälle. Vauhdikasta viikonloppua! Ps. Eväskassi ei mahdu kuvaan ;)

Etpäs saakkaan ;)

Musta on kivaa, kun miehellä on tuossa vähän matkan päässä työmaa. Pääsee aina ruokatunnilla kotiin syömään. Musta on kiva tehä Tuukalle ruoka ja onhan se kiva nähä sitä kesken päivääkin vaikka mitään en myönnä ;). Oon siis tosi hyvä vaimo, ehdottomasti ;)

Eilen aattelin sitten, että teenpä ruuaksi jotain mistä tuo ukkokulta oikeen tykkää ja laitan vähän kivemmin ruuat esille ku yleensä. Päädyin itsetehtyihin jauhelihapihveihin (jääkaapissa oli vaan jauhelihaa ;) ), perunoihin ja salaattiin.

Tein salaatin valmiiksi ja keitin perunat. Kun olin paistanut pihvejä sen verran, että ajattelin että nyt vois Tuukka lähteä ajelemaan kotiin, niin lähetin kuvaviestin Tuukalle:

kohta..

Tulikin sitten vastausviesti: -No just, mä oon Mäntälässä

Ainii, en ollut muistanut, että tänään se menikin sinne. Varmasti tästä viestistä välittyi sellanen viesti, että hei kulta, mä aattelin ihan vaan ilahduttaa sua, en ollenkaan ärsyttää ;)

Täytyi sitten syödä meidän nelivuotiaan kanssa kahden. Ja kyllä maistui. Jamilkin sanoi että NAMM! NAMM! ja se se vasta onkin jotain. Teinkin pihvit vähän eri mausteilla kun yleensä ja ihan takuulla teen enskerrallakin. Oli pakko mainita myös Tuukalle kuin hyvää ruoka oli *ups

Jamilin kanssa sitten nautittiin ruuasta ja riittihän sitä sitten lämmitettäväksi päiväruuallekin. Mutta eipä se ollutkaan sitten lähimainkaan niin hyvää lämmitettynä, kuin justiin paistettuna. Pari kuvaa ruuasta ja lopuksi vielä pihvin resepti

400g kalkkunajauhalihaa

n.1dl quinoa-hiutaleita

2 kananmunaa

spruutaus tomaattipyrettä

n.1tl suolaa

mustapippurirouhetta

oreganoa

hotshot-suolaa

Sotketaan kaikki aineet sekaisin ja annetaan taikinan turvota...joku 10min.

Itsellä on noita ruoka-aineallergioita niin siksi nämä raaka-aineet. Tästä voi korvata hyvinkin kalkkunajauhelihan jollain muulla, hiutaleet voi laittaa kauraa tai vehnälesettä tms.

HotShot suola sisältää cayannepippuria, mustapippuria ja suolaa, joten niitä voi ihan erikseenkin laittaa.

Mutta tuo oregano teki ihan mielettömän hyvän maun ruokaan, vaikka en siitä yleensä niin välitäkkään.

Helppoa ja herkullista!