Edelliseltä reissulta jäi kuumotus ja takaisin oli päästävä. Silloinen (syksy 2015) 5kk tuntui liian lyhyeltä ajalta ja nyt täällä olisi tarkoitus olla ensi kesään asti. Katsotaan kuinka käy.
Hommahan meni jokseenkin niin, että Espanjaan lähtö oli meidän puheissa todella usein sen jälkeen kun sieltä kotiuduimme. Lapsetkin puhuivat siitä lähes joka viikko. Tammikuussa alkoi sitten koulupaikkojen haku Aurinkorannikon suomalaiseen kouluun. Olin aiemmin ajatellut, että hakisiko niitä paikkoja ihan varulta. Päätin, että en. Ja sitten päätin että haen. Ja taas toisin päin. En ollut puhunut edes asiasta kenellekään. Sitten eräs <3 alkoi houkutella hakemaan paikkoja. Siltikin emmin vielä ennen kuin hain paikkoja. Mutta hain. Hain vuodeksi. Ajattelin, että eihän niitä paikkoja ole pakko ottaa vastaan, vaikka ne saisikin.
Tuukalle lähetin sitten fiksusti tekstarin, että olin hakenut lapsille koulupaikat. Kuulemma olin hullu, mutta mikäpä siinä.
Sittenhän ne vielä kaiken lisäksi tuli ne paikat. Eihän siinä auttanut, kuin tehdä päätös, lähteäkö vai jäädäkö räntäsateeseen. No, ei ollut vaikeaa päättää. Harmi, että meitäkin lähtemään houkutelleet eivät saaneet koulupaikkoja lapsille, kun hakivat vain syksyksi. Oli ollut niin paljon hakijoita. Koko vuodeksi hakevat ovat ensisijalla. Onneksi hain vuodeksi kerralla.
Siinä sitä sitten alettiin järjestämään asioita niin, että olisi mahdollista lähteä. Asunto laitettiin vuokralle ja hommattiin itselle asunto Espanjaan. Tällä kertaa päätettiin kokeilla kerrostaloasumista lähempänä palveluita ja kävelymatkan päästä koulusta. Meidän omat vuokralaiset halusivatkin asunnon jo ennen, kuin lähdettäisiin, joten sitä ennen piti remontoida meidän siivessä oleva kaksio ja mennä siihen asumaan siihen asti, että lähdettäisiin. Remontti ei ollut mitenkään pieni ja se vaati paljon työtä ja hermoja. Ja se, että asuttaisiin tilapäisesti seitsemän henkeä alle 65m2 asunnossa. Retkimeininkiä. Tai luksusta, jos vertaa siihen, että jotukut voi asua asuntovaunussa. Miten sen nyt ottaa. Maaliskuussa jokatapauksessa aloitettiin remontti ja huhtikuun lopussa päästiin muuttamaan asuntoon. Joten se homma oli sitten hoidettu.
Onhan tässä ollut paljon muutakin, mutta lopulta päästiin kuin päästiinkin perjantai aamuna klo 3:45 kömpimään unenpöpperöisinä lentokenttätaksiin, vaikkakin vielä lähtiissä yksi lompakko saatiin potkaistua terassin alle juuri silloin ja sitä piti sieltä kaivella. Onneksi ei oltu liian tiukalla aikataululla ja ehdittiin hyvin lentokentälle. Oli meillä laukkuja. 8 isoa laukkua ja 7 pienempää laukkua ja kaikilla lapsilla taisi olla reputkin selässä. Oli kyllä hyvää tuuria, kun halusivat lentokentällä laittaa meidän käsimatkatavaratkin ruumaan, kun tilaa laukuille ei hirveästi koneessa ole, ja kone oli ihan täysi. En pistänyt vastaan. Lasten kanssa muutoinkin lentokentällä on helppoa, kun pääsee turvatarkastukseenkin perheportista.
 |
| Lompakon metsästystä |
Lento sujui kohtuullisesti (näin jälkikäteen ajateltuna). Tuo meidän herkkä lapsi vaan kärsi aika paljon ahtaanpaikankammosta ja matka ei ollut kovin miellyttävää sen jälkeen, kun alun parin tunnin unien jälkeen hän heräsi. Kielenkäyttö on tuollaisen ahdistuksen takia melko mukavaa, eikä paljoa kiinnosta alkaa kanssamatkustajille selittämään, mistä moinen johtuu. Saivat siis lähimmät matkustajat nauttia loppumatkasta "erkkieräreikä, erkkiperäreikä, erkkipersereikä" -jutuista. Onneksi ei kuitenkaan kovin paljoa ;D Välillä on mukavaa, kun on erilaisia lapsia. Mutta eipä poika muistanut enää pelätä lentokoneen tippumista, kun oli niin ahdasta.
Perille päästiin jokatapauksessa ja nyt alkaa olla poikakin jo vähän rauhallisempi. Nyt vähän rentoudutaan muutama päivä ennen kuin alkaa koulut. Maanantaina lapset aloittavat. On tässä muutama kuukausi revitetty niin, että pieni hengähdys tekee hyvää! Tuukallakin on elokuu lomaa ja sen jälkeen lentääkin Suomeen töihin ja minä pääsen nauttimaan yh-äidin arjesta vieraalla maalla. Hmmmm... mitähän sillä saadaan aikaan ;D
 |
| Meidän allasalueelta. Oikealla olevassa talossa on meidän asunto. |
 |
| Ei mahdu yhteen kuvaan koko talo, mutta tuossa toisen kerroksen mutkassa on meidän asunto. |
Mutta nyt on kyllä niin väsy, että myöhemmin lisää. Julkaisen ilman oikolukua ;p
-Rebekka
