perjantai 15. helmikuuta 2013

Remontin katkua

Tässäpä sitä onkin ollut niitä päiviä, jotka heti välittömästi vaihtaisin pois. Vauvan kanssa ollaan oltu osastolla rsv:n takia, mahatautia on ollut kotona lähes kaikilla. Itse olen toistaiseksi säästynyt. Että sellasta mukavaa. Ja kuntoilukin on sitten unohtunut aivan kokonaan... tai no lähes kokonaan. Meinaan mä elän urheilusta. Tuun hulluksi jos en pääse liikkumaan. Ja sitten käy niinku nyt: olen koneella ja syön turkinpippureita ja fazerin sinistä. Enkä oikeastaan vois elää ilman niitäkään. Tietenkään.

Mutta urheilusta puheenollen. Tossa raskausajan loppupuolella, kun miehen olkapääleikkaus läheni, läheni minun paniikki saada meidän n. 60m2 tila käyttöön. Aiemmin se oli ollut vuokrattuna ja oli todella huonossa kunnossa, koska sitä ei ollut remontoitu. Että mahan kanssa sitten rupesin tätä remppaamaan...



... näissä kuvissa on jo osa remontista tehty, seinät purettu ja lattian vinyylilaatat melkeen kokonaan.
Tämä remontti oli tarkoitus tehdä todella pienellä budjetilla. Ja olin suunnitellut sen niin, että mieheni sen tekisi niin että minä vähän auttelisin. No miehenipä ei oikein jaksanut tästä projektista innostua, olihan tuota tehty jo jos jonkinlaista remonttia ja vielä oli kaikenlaista keskenkin. Niinpä sitten tein sen lähes kokonaan ite.
Lattia purettiin lasten ja äitini kanssa. Pölystä hommaa, mutta kaikki lähti.

Kaikki vanhat sähköt piti repiä pois...

Seiniä kun mietin niin hoksasin että siellä levyjen alla on varmasti umpilaudoitus joka paikassa, katossa myös. Niimpä purin katon ja seinät paljaalle puulle ja nypin naulat ja niitit pois. Äiti oli onneksi auttamassa niin ei yksin tarvinut tehdä. Ja kyllä tuntu kivalta, kun ite sai repiä yhtä levyä sorkkaraudan ja vasaran kanssa jonki aikaa ennen ku irtos niin sitten, kun sain armaan mieheni käymään siellä, niin tämäpä tuumas ottaa aina yhden levyn käsien väliin ja "nyppästä" sen irti seinästä. Että reilu homma. Saiki sen jälkeen loput nyppiä pois (harmi kun melkeen kaikki oli jo taisteltu irti).

Miesväki hoiti ikkunoiden ja ovien vaihdot.

Ajattelin tehä oikein homman helpoksi ja otin maaliruiskun ja maalasin seinät ja katon valkoseksi, ihan vaan suoraan siihen karvalaudan päälle. Yksi väliseinä tehtiin ajatellen saunatilaa, mikä joskus tehdään näihin tiloihin. Tämän seinän tekemiseen minun ei onneksi tarvinnut paljoa osallistua. Appiukko teki sen melkeen kokonaan.

Lattialle ajateltiin laittaa veljen talosta purettua kokolattiamattoa ja pienelle osalle, sen oven eteen mistä kuletaan, laminaattia. Lattiamattoa oli jämäpaloissa justiin sen verran että saatiin riittämään. Jos laminaattia ei olisi tullut, niin ei olisi riittänyt. Sai jonki aikaa pyöritellä palasia, että sai koko lattian täyteen. Tässä hommassa mies sai tulla jeesimään.

Halusin sitten välttämättä karvalaudasta mustat jalkalistat ja ikkunanpielet. Niissäpä oliki sitten hommaa tehdä ne, varsinkin ikkunanpielet, mutta onnistuin! Kyllä siinä oli varmasti naapurit ihmeissään kun tehtiin ikkunoiden alusia. Niihin täytyi laittaa kokonaan uudet laudat ja äitin kanssa niitä laiteltiin, toinen sirkkelöi ja toinen laitto naulapyssyllä paikalleen :)

Kaikenkaikkiaan homma meni hienosti ja nyt tila on kuntosalikäytössä. Mutta tältä näytti heti remontin jälkeen. Täytyy käydä ottaa uusi kuva nykyhetkestä



tältä näyttää, eikä rahaa mennyt paljoa. Minä tykkään kun on vähän tollasta karun näköstä. Mieheniki oon sen perusteella valinnu <3 ;)

Ja tässä tämän hetkistä näkymää :)


sunnuntai 3. helmikuuta 2013

HullunHaloo?

Kun en osannut tohon "tietoa minusta" laittaa omaa kuvaa niin laitoin sen sitten tähän :) en sentäs ihan oikeeta kuvaa viittiny laittaa ;)

Täytyy sanoa, että blogin nimi on ehkä hieman outo. Mietin, minkä voisin blogin nimeksi laittaa, kun ei nyt ole mitään tiettyä aihetta mistä kirjoittelis. Jostain syystä tuli tästä omasta elämästä mieleen Hullunmylly ;)
Hullunmylly nyt valitettavasti oli varattu niin tuli mieleen toi HullunHaloo. Nimen merkityshän on tosissaankin aivan eri mitä alkuperäisessä nimivaihtoehdossa, mutta mun mielestä ei paha. Kyllä musta sen verran hullua löytyy :)

No entä miksi sitten ylipäätään laittaa blogia? Eteenkään kun en ole ajatellut ainakaan nyt jakaa tätä, eikä mulla ole hajuakaan mitä kautta kukaan löytäisi lukemaan tätä.
Mutta ei se mitään. Täällä ainaki voin kirjottaa itestäni niin paljon ku sielu sietää ja ehkä vähän helpottaa kavereiden korvia, kun ei sitten tarvii niin paljon paasata omista jutuista kun näkee. Täällä voi hyvinkin olla ihan minäkeskeinen ;) Minä tein, minä olin, minä sain, minä menin... kuin hauskaa ;D

Elämä tosissaan on jonkinlaista hullunmyllyä. Pelkästään arjen pyörittämiseen tarviis jo paljo enemmän mitä on, vois ainakin kuvitella. Mutta niin vain (lähes) kaikki aina hoituu vaikka viiden lapsen, kahden koiran ja miehen kanssa on välillä semmosta soppaa, että huhhuh. Siihen sekoitetaan vielä työt, opiskelut, harrastukset ja ne kun ei päästäkkään harrastamaan niin oijjoi... Tähän väliin kuuluis sanoa: "mutta päivääkään en vaihtais", mutta täytyy kyllä sanoa, että minäpä vaihtasin. Ja montaki. Kaikki sairastelut, turhat tappelut, aamusta-iltaan-huonopäivät, 3vk:n lomareissusta puolet sängyssämakuuta koko porukalla niin, että törkeen kallis, vuokrattu tila-auto seisoo pihassa, superkiukkupäivät ym. ym. Keksin kyllä heti vaikka kuinka paljon vaihtopäiviä, että jos joku tarvii näitä niin vaihdetaan parempaan ;)

Mutta totta on että hyviä päiviä on paljon enemmän kuin huonoja. Todellakin.
Ja mikä parasta niin lapsista saa niin paljon naurua kun niillä on niin hyvät jutut :D Pitäis saada kaikki muistiin, mutta eipä niitä tule koskaan laitettua.

Voisin keräillä vähän remonttikuvia ja laitella tänne, kun kerran tykkään tosta remppaamisesta :)