Kaikille on varmasti tuttua "sitten joskus" puheet. Kaikkea olisi kiva kokea, mutta tuntuu että sopiva hetki on vasta sitten joskus. Näin on ollut meilläkin.
Vuosina -09 ja -10 oltiin Espanjan Fuengirolassa kolmen viikon reissut ja rakastuttiin paikkaan oikein kunnolla. Siitä asti ollaan haaveiltu, että sitten joskus lähdetään sinne pidemmäksi aikaa. Meidän puheissa se oli aina se "sitten joskus" paikka.
Syksyllä sitten soitin Tuukalle töihin, että lähdetäänkö seuraavana kesänä vuodeksi Espanjaan. Oikeastaan se ei ollut kysymys. Tuukka kuitenkin vastasi tuohon, että "lähdetään vaan". Se oli sitten siinä! Päätetty. Odottamalla sopivaa hetkeä me ei tehtäisi sitä ikinä.
Siitä alkoi sitten suunnittelu ja laskeskelu. Mitä siellä tehtäisiin. Töitä vai opiskelua vai lomailua vain. Mitä maksaa mikäkin ja mitä kaikkea joutuu järjestämään ennen reissua. Lähtöaikatauluksi suunniteltiin heinäkuun alkua. Asunnon hankinta aloitettiin jo ajoissa. Kovin tuntui olevan kiven alla asunnot siltä alueelta, minne haluttiin mennä. Hakusessa oli asunto lasten suomalaisen koulun lähteltä, jotta kouluun olisi helppo viedä ja hakea lapset kävellen. Siellä lapset tosiaan täytyy viedä ja hakea koulusta.
Asunnon saannin vaikeudesta johtuen lähtöpäivä vaihtuikin elokuun alkuun. Suunnitelmien edetessä reissun pituuskin kutistui viiteen kuukauteen.
Laitoin oman asunnon vuokrailmoituksen nettiin ja soittoja alkoikin tulla heti. Tosin meidän asunto haluttiin vuokralle jo huhtikuun alusta. Kilpilahdella alkoi seisakki ja työntekijöitä oli hirveä määrä vailla asuntoa. Puntaroitiin asiaa ja ajateltiin, että mikä ettei, jos sopivat vuokralaiset löytyy.
Vuokralaisten saaminen varmistui vasta muutamaa päivää ennen, kun vuokralaiset tulivat. Meillä oli muutama päivä aikaa tehdä väliaikainen asunto meidän kuntosalille. Tilaa siellä oli 60m2, mutta ratkaisimme asian siten, että otimme omasta asunnosta ison vaatehuoneen ja toisen kylpyhuoneen kuntosalin puolelle. Meiltä oli jo kulku suoraan omasta asunnosta kuntosalille, joten asia ei vaatinut muuta, kuin pariovien poistamisen ja aukon levyttämisen umpeen. Kuntosali jaettiin kahteen osaan. Toiselle puolelle tuli lasten makuuhuone ja toiselle puolelle tehtiin keittiö/olohuone ja siellä me myös nukuttiin Tuukan kanssa. Asunnosta tuli oikein viihtyisä. Tilaa ei ollut paljoa, mutta sen kanssa ei tullut ongelmaa. Nii joo, piti meidän myös muuttaa kamat sinne. Olihan siinä hommaa.
Muut reissua varten tehdyt järjestelyt loksahtivat paikoilleen pikkuhiljaa. Auto myytiin, samoin mönkkäri ja kaikki mitä sai myytyä.
Loppujen lopuksi järjestelyt ei vaatinut hirveän paljoa. Ainakaan näin jälkikäteen ajateltuna.
Asunnon hankinta tuntui hankalimmalta ja lopulta saimmekin ensimmäiseksi kymmeneksi päiväksi saman asunnon missä oltiin edellisellä reissulla. Oltaisiin haluttu tuo asunto koko ajaksi, mutta se ei valitettavasti onnistunut. Toiseksi asunnoksi saatiin okt Mijas Costasta, vähän kauempaa, mitä oltaisiin haluttu. Sieltä on pakko liikkua autolla, mutta asunto vaikutti muuten todella mukavalta.
Ennen reissua tuntui olevan kiinnostusta vuokrata myös meidän kuntosaliin tehty asunto. Mietimme taas asiaa. Ajatus tuntui todella työläältä, kun lomia ei ollut ja asunnon vuokrakuntoon jättäminen vaatisi kuitenkin aikaa ja lisäremonttia, tavaroiden laittamisesta puhumattakaan. Järkeä kun meillä ei tunnu olevan, niin päädyttiin kuitenkin siihen, että laitetaan se asunto sitten kans vuokralle.
Edellisenä iltana ennen lähtöä saatiinkin sitten vuokralainen sovittua siihenkin.
Muutama viikko ennen lähtöä oli kiireistä ja työntäyteistä. Harmitti, kun lapsille oli liian vähän aikaa. Helpotti kuitenkin ajatella, että sitten, kun päästään reissuun, niin on viisi kuukautta aikaa olla lasten kans. Oikeasti.
Kaiken kiireen keskeltä sitten viimein saatiin laukut pakattua ja jätettyä toinenkin asunto vuokrakuntoon (tai melkeen, äiti hoitaa vielä siivouspuolen). Huh, se oli kyllä melkonen homma. Lapset hyppi jännityksestä seinille ja siinä sitten samalla yritettiin rempata, pakata kamppeita laukkuun ja pois asunnosta.
Perheen ja ystävien hyvästely kirpaisi, mutta mukava tietää kuitenkin, että kotiin jäi paljon tärkeitä ihmisiä.
Viimein se sitten koitti!
3.8 kello soi kolmen aikaan ja puolentoista tunnin yöunien jälkeen lähdettiin klo 03:50 taksilla kohti lentokenttää. Kuudelta kone sitten lähti rullaamaan ja meidän matka alkoi tuntua todelta.
 |
| Jännitystä ilmassa |
Matka meni erittäin hyvin ja tultiin taksilla meidän asunnolle. Mikä ihana tunne avata tuttu portti ja kävellä sisälle. Kyllä sitä oli niin poikki, ettei oikeasti tajunnut yhtään, että nyt me sitten ollaan täällä. Koko päivä meni ihan sumussa. Ystäväperhe oli tullut tänne jo heinäkuun alkupuolella ja he pyyhälsivätkin illalla meille. Kyllä oli mukava nähdä! Siskon perhe tuleekin sitten torstaina. Kyllä meillä tulee mukava reissu! Toinen päivä menossa ja nyt vain palaudutaan eka viikko rauhassa kaikista niistä kiireistä mitä kotosuomessa oli ennen lähtöä. Ja hengitetään.
Olipa hankala supistaa tekstiä näin pieneksi, mutta täytyy kirjoittaa lisää kun tästä ajatus vähän kirkastuu;) Tässä pari kuvaa...
 |
| Vähän nää kaipaa väriä ;) |
 |
| Siesta |
 |
| Parvekkeelta pihakuva |
 |
| Milonin piti kokeilla porttia ;D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti