Heipähei vaan pitkästä aikaa! Edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt pieni hetki, mitä nyt reilu vuosi. Mietin ensin pitkään, että miten sitä jatkaisikaan blogin kirjoittamista. Mitä sitä sanoo tuollaisen tauon jälkeen. Sitten hoksasin. Jatkan niinkuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Ihan tuosta noin vaan. Unohdetaan nyt se vuosi siinä välissä, eipä siinä juuri mitään tapahtunutkaan. Ja ollaan niinku ei oltaiskaan. Hyvä! Näillä mennään!

Sitten asiaan. Yllättäen näin ystävänpäivänä mietin ystäviä. Voi että, ne ne on ihania <3. Minulla on kyllä niin monensorttista ystävää, että! Monet keskenään niin erilaisia. Monenlaiseen tarpeeseen. Joku ystävä on sellanen, kuka heittää aina hyvät jutut, mille nauretaan... ja paljon. Toinen sellainen, kenen kanssa pohditaan syntyjä syviä. Yksi pitää maan pinnalla, kun alat tuntea ilmaa jalkojen alla, toinen lisää ilmapalloja, jotta antaisit mahdollisuuden myös haaveillesi. Järkikaveri laskee markat ja kehoittaa sinuakin tekemään niin, kun taas toinen houkuttelee ostamaan toisetkin farkut, samaa mallia, jos ne kerran oli niin mukavat. Sporttinen kaiffa hakee lenkille, kun taas toinen keittää kahvit ja tarjoaa suklaata kaveriksi. Ja onhan näitä. Kaikki niin rakkaita <3 Ja kun minulla on paikka näille kaikille.

Tänä ystävänpäivänä mietin myös, millainen ystävä itse olen. Yritin olla armollinen siinä kohtaan, kun mietin, että ei millään ehdi muistaa kaikkia ystäviä niin paljoa, kun haluaisin. Arki sen kun rullaa ja sitä jää niin helposti pyörimään siihen omaan pyöräänsä. Itse olen niin laiska soittamaan tai laittamaan viestiä, että ystävien kanssa ollaan yleensä tekemisissä silloin, kun nähdään. Joidenkin kanssa enemmän, joidenkin kanssa vähemmän. Mutta ystävissä on se hyvä puoli, että ei oikeastaan ole väliä, vaikka ette olisi nähneet kolmeen vuoteen, niin silti on aina yhtä mukavaa, kun näkee seuraavan kerran. Mutta niin, luulen, että itse olen ystävänä välillä turhan suorasanainen. Voi olla, että johtuu siitä, että itse arvostan paljon sitä, jos ystävä pystyy myös olla eri mieltä ja sanoa, jos olen tekemässä jotain typerää tai muuten vaan sanonut jotain tyhmää (vaikka se sillä hetkellä ärsyttääkin). Tai mitä nyt sitten ikinä olen keksinytkään. Ne on ne joojoo tyypit sitten erikseen ;)
En minä kuitenkaan pelkkää  huonoa keksinyt. Kyllä minun ystävät voivat aina vähän luottaa minuun. Siis jos uskaltavat ;)

Maalasin sormella soman sydämen levylle ja otin siitä kuvan tänne. Mutta olisihan se jo ollut liikaa, jos olisin sen tänne saanut. Joku raja tällä munkin hempeilyllä.