Viuhahdus

Viime tekstin jälkeen aloin miettimään miksi kirjoitan blogia ja mitä sinne haluan kirjoittaa. Jotkut tekstit tuntuu itsestä vähän samanlaiselta, kuin voisi kuvitella tuntuvan, jos menisi ulos alasti seisomaan. Tai, että kävelisi jopa pikku lenkin. Ihan pokkana. Mutta toisaalta…ainahan niitä viuhahtelijoita on ollut. Ehkä tämä on vain oma sellainen ;)

Rahan takia olisi mukava kirjoittaa, mutta harmi vaan, kukaan ei maksa mulle siitä. Kyllä senkin ajan, minkä kulutan tähän näppäimistön näpyttämiseen, olisi voinut käyttää työhön ja siitä olisi saanut sitä rahaakin.

Mulla ei ole mitään selkeää linjaa, mistä kirjoittaisin. Vähän vain siitä, mikä nyt milloinkin mieleen juolahtaa. Mutta tarviiko olla? Ei kyllä tarvitse. itsekin olen tällanen ailahtelevainen tyyppi, niin olkoon jututkin sen mukaisia.  Niinhän se on radiossakin, että jos kanava ei miellytä, niin sitä vaihdetaan. Tai sitten sammutetaan radio. Ei tässä nyt niin suurta lukijakuntaa ole, että sen puolesta tarvitsisi miettiä. Kuka näitä sitten lukee. Tiedän, että jotkut näitä lukee ja tottakai haluankin niin, enhän mä tänne muuten kirjoittelis, kirjoittaisin päiväkirjaan. On mulla tosin päiväkirjakin. Tyhjältä näyttää sen sivut. Muutama rivi tekstiä ja se oli sitten siinä.

Todellisuudessa kirjoitan siksi, että rakastan kirjoittamista. Mun unelma olisi, että voisin vain päivät pitkät kirjoitella. Ja joku vielä maksaisi siitä. Pitää uskaltaa unelmoida, jos sitä saisi edes vähän reunasta siitä mitä tavoittelee :)

Näissä blogeissa on se juttu, että aina pitäisi olla niitä kuvia. Mutta, kun ei nyt ole. Ehkä voisin laittaa itestä sellasen viuhahduskuvan, mutta jätetään nyt tällä kertaa väliin.