Noin niinku omasta mielestä

Kuten aiemmin jo taisin mainita, en täällä reissussa ole ehtinyt "tuhlata" aikaa mitäminäoikeastielämältähaluan -juttujen miettimiseen. Siitä tulikin mieleen, että voisin pohtia tässä mikäminäoikeastiolen -juttuja. Siis noin niinku omasta mielestä. Olen minä muista kirjoittanut, kuten vaikka siskoistani. Kun ei kerran siskot kostaneet, niin teen sen sitten itse. Tiesti tätä olisi voinut pohjustaa jotenkin ajatustasolla, mutta vedetään nyt ihan lonkalta.

Ensimmäisenä tulee mieleen, että mulla on huumorintajua. Siis ihan mielettömän hyvä huumorintaju suorastaan. Noin niinku omasta mielestä. Parhaiten ymmärrän omia vitsejä, ja niille myös nauran parhaiten. Välillä myös itsekseen. Musta oli esimerkiksi tosi hyvää huumoria laittaa mun uusista farkuista kuva tänään yhteen muutaman kaverin WhatsApp -ryhmään. Takapuolestahan ne farkut näkee parhaiten. Oli muuten hyvät farkut. Noin niinku omasta mielestä.
Tykkän kyllä myös nauraa muiden jutuille. Esimerkiksi vahingonilo on... jotenkin luontaista meille ihmisille, siis myös minulle. En siis mielestäni ole erityisen poikkeava. Rakastan hauskoja ihmisiä. Esimerkiksi yhdelle mun siskolle sattuu aina kaikkea, sille on ihan kiva nauraa. Siis sille, kuka asuu meidän kanssa täällä, jos ei joku jo heti arvannut (<3 niin mäkin sua).

Nauran myös itselleni...siis silloin, kun en itke. Osaan mä siis myös itkeä. Se taas tarkoittaa, että on mulla myös tunteita. Tottapuhuen olen mielettömän herkkä. Ja itkunpidätyksen maailmanmestari. Koska herkistyn aika vähästä, enkä viitsisi aina vollottaa. Kerran pari vuodessa varmasti riittää, kysykää vaikka Tuukalta. Ei takuulla kestäisi enempää.

Kestämisestä tulikin mieleen, että olen myös aika vahva ihminen. Terveyteni on ollut aika surkee nyt jo jonkin aikaa, ja muutama vuosi takaperin myös, mutta olen kestänyt sen. Ja paljon muutakin. Jos en ole kestänyt, niin sitten olen romahtanut. Noustakseni.
Kooltani olen pieni, mutta ehkä ei kannata kimppuun käydä, sillä voin pistää nippuun isommankin kaverin. Sitkeä kun olen. Noin niinku omasta mielestä.

En pelkää seistä heikompien puolella. Ja jos pitää valita hyvä tai paha puoli, tai oikea tai väärä, olen aina hyvän ja oikean puolella. Noin niinku omasta mielestä. Riidallahan on esimerkiksi kaksi puolta. Toisen hyvä on toisen paha. Oikea ja väärä. Ja kun minä riitelen, olen takuulla oikeassa.
En myöskään siedä itseään ylempiarvoisina pitäviä. Ylemmyys on heikkoutta, huonoa heikkoutta.

Heikkoudesta tulikin mieleen, että olen itsekin heikko ihminen. Tarvitsen miestäni, perhettäni ja ystäviäni. Yksin en pärjäisi. Tärkeimmistä en luopuisi. Vaikka mitä nyt tuossa aiemmin mainitsemani riidan aikana saattaisin kyllä pariksi tunniksi luopuakin.

Luopumisesta tulikin mieleen vanha mottoni. Elän liikkuakseni ja liikun elääkseni. Olen siis kuollut. Kerran pari ainakin. Rakastan liikkumista, kaikessa määrin. Terveyteni vei sen ilon toistaiseksi. Olen kuitenkin taas liikkunut jonkin verran. En tiedä onko se nyt sitten kuolemaksi vai elämäksi. Katsotaan kuinka käy. Elin ja elän siis jokatapauksessa. Täytynee keksiä uusi motto. Liikun niin varovasti, ettei se olisi kuitenkaan "liikun kuollakseni".

Mistä mä nyt taas puhuinkaan. Muistamattomuudesta tulikin mieleen, että olin myös aika viisas. Noin niinku omasta mielestä. Kiitos terveyteni, tyhmyys taisi kuitenkin tulla jäädäkseen. Ei ole helppoa olla tyhmä, kun muistaa sen kaiken viisauden. Siis taistelen. Olen taistelijaluonne. Kuitenkin. Voisiko siitäkin sanoa, kiitos terveyteni.
Kiitollisuudesta tulikin mieleen, että kaiken tämän huumorin, välillä kovinkin mustan, naurun ja kyynelten, hyvän ja pahan, oikean ja väärän, vahvuuden ja heikkouden, viisauden ja tyhmyyden keskellä olen kiitollinen. Kaikesta näistä.

Ps. Olisin voinut kertoa, että olen myös ärsyttävä, mutta sitä olenkin vain muiden mielestä. Tämä tuli mieleen noin niinku omasta mielestä.

Pps. Se oli viuhahdus......