Kokeillaanpas kokonaan alusta, kun olen tätä juttua kirjoittanut jo pari viikkoa, enkä ole saanut valmiiksi. Jatkaminen ei olekaan aina niin helppoa seuraavalla kerralla.
Me siis asutaan täysin Espanjalaisessa kerrostalossa. Tässä yhtiössä taitaa olla pari lomavuokraukseen tarkoitettua asuntoa, mutta tällä hetkellä ei asu yhtään muuta suomalaista perhettä meidän lisäksi. Yksi perhe juuri muutti pois. Onneksi ei kuitenkaan kauas <3. Sitten asuu yksi vanhempi pariskunta.
Kun tultiin tähän asuntoon niin mentiin tietenkin ensimmäisenä altaalle pallojen ym tavaroiden kanssa. Mutta ei se käynytkään niin. Tässä yhtiössä on uimalelut kiellettyjä. Ymmärsin kyllä syynkin aika pian, kun altaalla oli aika monta käyttäjää. Sinne jos olis laittanut pari patjaa ja pallopelit niin kyllä olis ollut melkonen show. Juttelin naapurin kanssa asiasta, nin hän sanoi, että pienet ottaa välillä pallon, kunhan yhtiön presidentti ei huomaa.
Allaselämä olikin todella vilkasta alkuun ja heti eka päivinä naapurin pojat ottivat mittaa meidän pojista. Tönittiin altaaseen ja painettiin vedessä päätä veden alle. Meidän lapsille oli todella vierasta, kun espanjalaiset tuli ihan iholle. He olivat keskenäänkin kokoajan toisissa kiinni. Altaassa toisten reppuselässä ja kyljessä kiinni. Isommatkin lapset, ihan teinitkin olivat omien vanhempien kaulassa kiinni altaalla.
Sitten minusta oli mukava huomata, että vanhemmat puuttuivat myös muiden lasten tekemisiin ja lapset kuuntelivat, jos heitä vaikka kiellettiin tekemästä jotain. Kerrankin yksi poika härppi taas meidän poikia ja Tuukka sitten puuttui siihen. Vähän siinä taisi mennä hässäkäksi, niin yksi poika (taisi olla isoveli) sitten huusi sieltä kauempaa ja kyllä poika lähti sitten kipinkapin kotiaan.
Kerran sattui myös hauska tapaus, kun isommat lapset riehuivat ja painivat pienten altaassa ja siinä oli yksi pienempi poika, kuka yritti uida siellä mukana. Niitten lasten vanhemmat, ketkä altaassa riehuivat, eivät sanoneet mitään. Heidän äiti jutteli jonkun toisen naisen kanssa. Muutaman kerran tuon pienen pojan äiti näytti riehuville lapsille, että hiljentäisi vähän vauhtia. Homma kuitenkin vaan jatkui. Sittenkös tämä pienen pojan äiti nousi ja tuli altaan vierelle ja huusi niin, että asia tuli varmasti selväksi. Lapset rauhoittuivat. Riehuvien lasten äiti ei edes kääntänyt katsettaan altaaseen päin vaan jatkoi kokoajan rupattelua toisen naisen kanssa ilmekään värähtämättä. Vaikka oli siinä ihan vieressä.
Vähän erilaista kuin kotomaassa ;D ;D
Muutenkin tuo äänenkäyttö. Meidän lapsethan on hiljaisia hissukoita täällä. Ja minä silloin mietin, että miten me pärjätään noiden kanssa kerrostalossa.
Jokatapauksessa tunteet eivät enää kuumu lasten välillä vaan ensimmäisten päivien kuka-on-kuka leikkien jälkeen lapset ovat kavereita ja pari naapurin poikaa käy meillä joka päivä. Vähän pitää opettaa heille meidän tapoja, kun kaivavat kaapit ja saattavat esim työntää käden muropakettiin ja kahmasta kourallisen suuhun. Ja lapset täällä sanovat Tuukkaa iskäksi ja mua äitiksi <3. Tuukka on heidän hovimekaanikko :D
Nyt ilmat on viilentynyt sen verran, että allasvesi on niin kylmää, että espanjalaiset ei enää ui, meidän lapset kylläkin. Alkavat sitten lapset pelaamaan palloa ja keksimään muuta puuhaa. Onneksi on hyvä tuo sisäpiha. Valitettavasti en pysty siitä kuvaa laittamaan, kun kuvissa näkyy muiden lapsia.
-Rebekka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti