maanantai 5. toukokuuta 2014

Myyntistailausta

Pitkästä aikaa. Meinaa myyntistailausta. Meillä on Vantaalla Kulomäessä kaksio, jossa on vuokralainen juhannukseen asti. Päätettiin nyt laittaa asunto myyntiin, niin pitihän se päästä stailaamaankin. Nythän niitä stailauksia alkaa taas tulemaan, kun olen takaisin kiinteistönvälityshommissa. Ja mehän lähes aina stailataan myytävät asunnot.
Ja ettei käy elämä tylsäksi niin siinä sivussa teen Personal Trainerin töitä, joten ei muuta kun puhelimet pirisemään, jos olet myymässä tai ostamassa tahi sitten jos haluat panostaa itseesi ;) Saat ihan itse valita minkä otat :)

Muutama sana myyntistailauksesta...
Myyntistailauksella halutaan tuoda asunnosta parhaat puolet esille. Stailatussa asunnossa tilan tuntua pystyy hahmottamaan huomattavasti paremmin. Esimerkiksi tyhjästä asunnosta saa helposti tunteen, että asunto on liian pieni. Monet, ketkä ovat itse rakentaneet, tietävät varmasti tunteen, kun omakotitaloon on saatu väliseinät pystyyn ja kaikki-näyttää-niin-pieneltä... Keittiönpöydän paikkaa mitataan ja silti epäillään, että pöytä ei mahdu. Niin se vaan menee.
Asutun asunnon stailauksessa huomioidaan myös tietty neutraalius, jotta ostajalla ei tulisi liiaksi tunne, että on toisen kotona. Pyrkimys on saada asiakas hahmoittamaan asunto omana kotinaan.
Tarvittaessa myös tehdään pieniä maalautöitä tms. pieniä korjauksia. Kunnon remontit on sitten erikseen ;)
Joskus stailauksessa joutuu tekemään poikkeavia ratkaisuja, kuten nyt meidän asunnossa, kun laitoimme kaksi 120cm sänkyä vierekkäin, jotta olohuoneesta saatiin sänky pois. Sänky vie siis tilaa makkarista 240cm, mutta tärkeysjärjestyksessä tämä on parempi ratkaisu


Minä jään odottelemaan torstain esittelyä!




perjantai 11. huhtikuuta 2014

Kuvavinkki :)

Meillä on tietokone siinä pisteessä, että ei tiedä onko se tänään vai huomenna vaiko jopa vasta viikon päästä kun tämä leikkaa kiinni. Joten kiitos vain Macbook näistä, ehkä viidestä vuodesta, mitä olet meidän kaltoin kohtelua kestänyt. On tiputettu, on paiskottu, on kävelty päällä, on painettu kaikkia näppäimiä kerrallaan, suorastaan hakattu. Ja vain kerran huollettu yhden kohtalokkaan tiputtamisen jälkeen. Olet palvellut loistavasti ja voit olla varma, että seuraava kone on kaltaisesi!

Tästä syystä tulin siis pelastamaan koneelta kuvia, vielä kun ehdin. Osan olen jo siirtänyt tikulle, mutta vielä niitä on. Tehän tiedätte kuinka paljon niitä kuvia nykysin kertyy... ei viitsisi teettää kovin montaa tuhatta kuvaa. Niinpä ajattelin, että kun kerran käyn nyt läpi näitä niin teettäisin vaan suoraa niistä muutaman kuvakirjan. Ei jää teettämisen jälkeen kuvat nurkkiin pyörimään. Niinpä menin ifolorin sivuille ja sielläpä olikin sekä kuvakirjat, että digi-kuvat tarjouksessa. Samoin julisteet, joista olen aiemmin maininnut. Joten käykääpä ihmeessä tekin tsekkaamassa tarjoukset ja tehkää kevätsiivous tietokoneen kuva-kansioon! Oli pakko tulla linkittämään tämä vinkki myös tänne :)

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kevätsiivousta ja selittelyn makua

Vähän hävettää. Etää kun tätä blogia pitää niin eikö voisi vähän julkaistakin jotain juttuja. Mulla on ollut tuossa jonkun aikaa juttu työn alla. Sain tuossa vähän aikaa sitten Personal Trainig opiskelut loppuun ja olen oikeen virallisesti lisensoitu Personal Trainer. Hyvä minä!! Olihan tuossa opiskeltavaa ja lisää vielä pitäisi opiskella, että saa vähän tätä tiedonnälkää tyydytettyä. Tuntuu tuo nälkä aika suurelta.
Aloitin siis tekemään juttua siitä, minkälainen oli oma tieni varmasti monenkin mielestä yllättävään alavalintaan. Sattui vain tuo juttu menemään niin henkilökohtaiseksi, että se jäi jumittamaan ja mietin, että teenkö sitä juttua sittenkään :) Enkä ole sitten saanut itsestä mitään muutakaan ulos. Että tällaista selittelyä ;)

Tein tässä tällä viikolla kevätsiivousta vähän omalla tavallani, ens viikolla vielä vähän jatkan. Suosittelen muillekin tätä loistavaa siivousvinkkiä. Tässä on meidän kevätsiivousvälineet, telat ja pensselit on toisen purkin sisällä.



Meillä lapset sotkee seiniä ihan hirveesti, joten näillä välineillä saa kyllä huomattavan muutoksen kodin ilmeeseen. Työ ei ole kovinkaan suuri, isompi homma on saada aloitettua se. Keittiöön olisi tosin järkevää laittaa vähän kiiltävämpi maali, niin kestäisi vähän paremmin pesua. Kyllä tuota seiskan kiiltoasteen maaliakin jonkin verran pesee, mutta varsinkin keittiössä meillä on ruokapöytä sen verran ahtaassa paikassa, että seiniin tulee tosi helposti jälkiä. Selvennykseksi niille ketkä eivät noista kiiltoasteista tiedä, niin mitä korkeampi numero, sitä kiiltävämpi maali (2=täyshimmeä < 20 puolihimmeä). Täyshimmeää maalia käytetään lähinnä katoissa.

Rajaajalla kiertää katonrajat ja listan vierustat (ei tarvitse poistaa listoja). Rajaajassa se puoli missä on renkaat, kattoa kohti siten, että katon ja maalin välille jää n. 1cm valoraja. Listat voi rajata sillä puolen missä ei ole renkaita. Tulee siisti jälki, eikä listat sotkeennu. Pensselillä kiertää nurkat ja rasiat (itse poistin pintarasiat maalauksen ajaksi). Pikkutelalla (kun en viitsi kirjoittaa mulkkurissalla, mikä se oikeasti on) patterin taukset (mikäli on pattereita) sekä kapeammat kohdat mihin iso tela ei mahdu. Sitten vaan isoa telaa ämpäriin ja maalia seinälle. Hauskaa hommaa! Jos joku tarvitsee tarkempia maalausohjeita niin ilman muuta neuvon. Tulee vähän ikävä maalaustöihin ;)

Suosittelen ehdottomasti tätä hommaa kaikille, kenen seinissä on piirustusjälkiä tai muita mukavia sinne kuulumattomia länttejä. Pienellä vaivalla saa niin paljon pirteämmän ilmeen.

Ei muuta kuin tela kouraan ja maalia seinille :)

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Noloja tilanteita

En nyt varsinaisesti ole mikään nolojen tilanteiden nainen, mutta kerrankos sitä mutkin nolattiin oikein huolella. On ihan parasta kuulla toisten noloja juttuja, mutta kas, kun sattuu omalle kohdalle niin mua ei naurata, ei sitten yhtään.

Olen nyt ollut toista kuukautta väliaikaisduunissa varastolla, jotta saan opiskelut hoidettua loppuun. Ne työt ei kyllä tule kotia mukaan :)
Olin siinä varmaan toista viikkoa töissä, kun armas mieheni nolas mut ihan (kai?) tietämättään.

Tein töitä ja puhelin oli siinä mun vieressä pöydällä. Katoin, että Tuukka oli laittanu WhatsAppiin mulle kuvan. Painoin siinä samalla sitten kuvan auki, mutta se ei auennut heti vaan jäi lataamaan. Tein siinä samalla kokoajan töitä, enkä kummemmin miettinyt sitä viestiä.
Tuli sitten siinä nokkamies käymään ja ite olin vähä kauempana puhelimesta, kun yhtäkkiä alkoi hirveä mökä kuulumaan mun puhelimesta. Nokkamies kyllä näki, kun video lähti pyörimään, minä yritin niin äkkiä, kuin pystyin, peittää puhelimen ja sammuttaa videon. Äänestä (jotain miehen ähinää, huom. ei mun miehen) kyllä ymmärsin, että kyseessä oli kyllä todellakin joku todella härö video.
Ei siinä. Sain videon kiinni, nokkamies katto mua vähän pitkään, ei sanonut mitään, minä jatkoin töitä, ja nokkamies lähti pois.

Näin kuljin loppupäivän ja tunsin oloni juurikin näin näkymättömäksi ;D


Kyllä siinä oli sitten pitkä aika odottaa, että työt loppuu. Heti kun pääsin autoon, niin katoin, että mitä p***aa se mies oli mulle lähettänyt.
Aluksi videolla näkyy miehen jalat ja sen edessä naisen jalat ja tottakai liikehdintää sen mukaan. Mies siinä ähisee niin, että video kyllä antaa tässä vaiheessa tietynlaisen mielikuvan. Sitten kuva nousee ylemmäs ja paljastaa isohkon äijän, jolla on käsissään naisten saappaat ja niitten kanssa heiluu siinä. Sitten hirvee nauru päälle. Ja kas. Mua ei sitten naurattanut yhtään. Ei sitten senttiäkään. Tuli vaan sellanen totaalijäätyminen. Soitin miehelle, että mitä sen päässä liikkuu. Sai kuulemma viestin yhdeltä meidän kaverilta, joten kiitos sinä nimeltä mainitsematon kaveri!

Illalla menin siskon kanssa syömään ja näytin videon. Ja mitä sisko tekee. Nauraa. Mua ei edelleenkään naurattanut.

Siinä viikon päästä näytin videon työkavereille ja silloin irtos itellekin hymy ja lopulta nauru. Joten rakkaat Tuukka ja ystävä, saatte anteeksi! :D

Arvoitukseksi jää, kuinka paljon nokkamies ehti nähdä videota ja mitä hän kuvittelee minun töiden oheessa katselevan :D :D :D

Kuka uskaltaa paljastaa omat nolot hetket?

maanantai 24. helmikuuta 2014

Rakas päiväkirja

Ensimmäinen päiväkirjani alkoi varmasti jo noilla isosiskoilta opituilla sanoilla: Rakas päiväkirja. Sitten perään ainakin kahden sivun pituinen tarkka kuvaus päivästäni. Muistaakseni en ole vessakäyntejä sinne kirjoittanut, mutta varmasti kaiken muun. Taisin olla kolmannella luokalla, kun tuon ensimmäisen heppakantisen kirjani sain. Se on mulla vieläkin tallessa. Sinne uskalsin kirjoittaa kaiken... kenestä tykkäsin minäkin päivänä, haukuin isosiskoni ja vielä kiroilinkin, kun oli oikein huono päivä. Sitten kun lepyin, niin peittelin rumia juttuja no smoking -tarroilla :)
Siitä vähän vanhempana, kun tulin teini-ikään niin kirjoittelin vieläkin. Kirjoitin ja sitten revin sivut ja poltin. Kirjoitin ja leikkasin sivut silpuksi ja vedin vessanpöntöstä alas. Arvasin, että muuten mun veli lukee ne. Tein kerran oikein salapoliisiansan. Kirjoitin päiväkirjaan oikein mehukkaan jutun jostain pojasta, ketä en ollut edes nähnyt, mutta kenen nimen tiesin. Tais olla parhaan kaverini luokalla. Laitoin päiväkirjan lipastoon ja hiuksen päiväkirjan päälle. Sitten odottelin päivän ja menin tarkistamaan. Ei ollut hiusta enää päiväkirjan päällä. Kiinni jäit veliseni!! Se oli mun viimenen päiväkirjakirjotus. Saatan vieläkin joskus kirjoittaa koneella ja pyyhkiä heti pois. Muuten piirtelen vaan mieleeni ;)

Mutta tämä on ihan loistava idea: Kiitollisuuspäiväkirja. Sain tämän idean koulusta. Varsinkin jos päivät näyttää harmaalta ja tuntuu, että elämä ottaa enemmän ku antaa. Ottaa itselleen päiväkirjan, johon illalla kirjoittaa kuluneelta päivältä kolme asiaa mistä on kiitollinen. Kolme. Se voi olla paljon, jos elämäntilanne on sellainen. Tai sitten se voi olla helppo, jos tuntuu, että kaikki sujuu. Mutta kuitenkin. Ei riitä, että kirjoittaa ne kolme asiaa, vaan asioilta vaaditaan vielä perustelut.
Itse olin aiemmin käyttänyt vähän vastaavanlaista ideaa siten, että illalla kun lapset meni nukkumaan niin kysyin, mikä oli sinä päivänä ollut kivoin asia.

Jaanpa nyt sitten itseltäni kolme asiaa, näin esimerkiksi:

1. Heräsin pirteänä todella väsyttävän viikon jälkeen jo puoli kahdeksalta. Ei ole niin itsestäänselvää, että heräisin pirteänä. Koko viikon olin herännyt 4:45 ja illalla en ollut päässyt ajoissa nukkumaan. Eilen menin kuitenkin 22:30 nukkumaan (nukahdin kirja kädessä) ja aamulla 7:20 olin pirteä kun heräsin. Vaikka nousin vasta tunnin päästä tuosta sain syödä rauhassa aamupalan ja mua ei väsyttänyt. Kiitos siitä!

2. Sain tehtyä (pientä hiontaa vaille valmiiksi) kouluun harjoitusasiakkuuden loppuraportin. Olin antanut itselle aikaa tämän viikon tehdä sitä, eikä ollut yhtään itsestäänselvää, että saisin tehtyä sen. Nyt kuitenkin homma on aikaslailla purkissa ja mulla on yks ressi vähemmän seuraavan kahden viikon ressiputkelta. Hyvä minä!!

3. Viimeisenä ja tärkeimpänä: Päästiin perheen kanssa yhdessä syömään lasten valitsemaan ravintolaan hiihtoloman päätteeksi. Saatiin meidänkin perheelle jotain hiihtolomatunnelmaa, kun muuta ei olla ehditty. Lapset käyttäytyi hyvin, nuorimmainen jätettiin siskon hoiviin, kun olisi vain heitellyt pizzoja pitkin seiniä. Tilalla oli sitten yksi lainalapsi :) Nyt on mahat täynnä, ei nyt ruokaa, mutta jotain sen tapaista. Syödään sitten huomenna taas porkkanaa. Minä ja mun rakkaat  <3

Tänään oli helppo päivä kirjoittaa, onneksi kun näin julkisesti kiitän ;)
Loppuun vielä yksi kiitollisuuden aihe: Teetin isoja julisteita (70*50cm) 3kpl. Yhden Milonista, kaksi minusta ja tuosta, kenestä olen joka päivä kiitollinen... tai no, ainakin keskimäärin jokatoinen päivä. Hienoja tuli ja ifolorilla ne tuli maksamaan jotain 58,80e postikuluineen. Ei paha kolmesta isosta taulusta. Kehyksinä Ikean Saxnäs kehys, hinta 3,99e/kpl

Tällanen löytyy siis olohuoneen hyllyltä:


lauantai 22. helmikuuta 2014

Miksi?

Viime viikonloppuna koulussa tuli mainituksi muutaman kerran kysymyksen miksi merkitys. Siitä tulikin itselle mieleen omia ajatuksia, kun toisinaan olen miettinyt tämän saman pienen sanan merkitystä.
Uskallan väittää, että useimmiten, kun kysymme joltain tuon "miks?", niin vastaus on "siksi".
Ja kysymys kuuluu:






Itse olen kiinnittänyt aikanaan huomiota siihen, että kun lapselle tulee siinä jossain 4-5v (riippunee lapsesta) ikäisenä se kamala kyselyikä, niin vanhemmat puhuvat siitä tyyliin "Nyt sillä meidän mussulla on se järkyttävä kyselyikä. Ihan sama mitä sanoo, niin mussu kysyy: miksi". Muutaman kerran yritetään vastata asiallisesti, mutta sitten monesti  tullaan siiheen, että vastaus on "no siksi vaan, älä kokoajan jaksa kysellä".


Itse olen tykännyt kauheesti näistä kyselyvaiheista. Varsinkin meidän Emilio on aina ollut sellainen pohtija ja kysyy edelleenkin eskari-iässä vielä useinkin, että "miksi"? Kun itse selviää ensimmäisestä miksistä niin sitä seuraa taas seuraava. Yritän aina vastata niin hyvin, kuin vaan osaan, aina niin pitkälle asti, kuin lisäselvityksiä vaaditaan. Ei se lapsi sitä kysy vain kysymisen ilosta. Lapsella nyt vain herää jossain vaiheessa suurempi tarve ja mielenkiinto selvittää asioita. Ajattele nyt jos itse haluaisit esim. töissä tietää miksi jokin asia tehdään niin kuin se tehdään. Pomo siihen tokaisee tärkeän näköisenä, että "siksi, älä nyt jaksa kokoajan kysellä". Siinä sitten kertoo kahvitauollaan muille pampuille, kuinka taas sillä meidän Tytti-työläisellä on tuo rasittava kyselyikä.
Itsekin kysyn aina "miksi", ja usein joudun (hieman ärsyyntyneenä) kysymään perään myös "miksisiksi". On vaan kivempi tehdä asioita siksi, että asialla on jokin merkitys, jonka ymmärtää, kuin että tehdä asioita vain koska asioita nyt vaan pitää tehdä.

Ehkäpä meidänkin olisi hyvä ihan itsemmekin kanssa pysähtyä joskus miksin äärelle. Selvittää vähän itselle miksi me teemme joitain tiettyjä asioita ja miksi me haluamme jotain tiettyjä juttuja. Eihän sitä tiedä vaikka sitä oppisi jotain uusia asioita niinkin vanhasta asiasta, kuin itsestään.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Sairastelua ikä kaikki

Tässä on yks syy, miksi ei oo ollut aikaa eikä kiinnostusta kirjoitella....sairastelu. Tuntuu tosin, että meillä lapset on sairastellut vuodesta 2004, siitä asti, kun esikoinen syntyi. Nyt tässä on taas ollut ollut sellanen sairasteluputki, ettei mitään järkeä. Joulun jälkeen on ollut kurkunpäätulehduksia, märkärupia, flunssaa, kuumetta... eikä tällä kertaa pelkästään lapsilla. Oli tuo ukkokultakin niin heikossa hapessa, että joutui olla osastollakin monta päivää. Loppujen lopuksi, kaikkien testien jälkeen, sille todettiin astma. Ihan kiva. Mies ei tuumannut juuri mitään (ylläri), mutta mä olin ihan helisemässä. Meinasin jo, että samantie lahtaan kaikki eläimet, olin varma, että minä joudun tehä remontit loppuun, Tuukka joutuu vaihtaa ammattia ja on varmaan allerginen mullekin !"€#€%!


Ajalta jolloin mies vielä oli kunnossa ;)


Mutta ei, mies pysy tyynenä. Kielsin siltä remontit toistaiseksi, kunnes on paremmassa kunnossa. Tuukka kuitenkin uhkasi kaatavansa vanhan vaatehuoneen seinän. Olin ehdoton, että sitä sä et tee. Vien pienet päiväkotiin, ja kun tulen takaisin n. 15 min päästä, on mies haalarit päällä ja maski naamalla sahannut puukkosahalla seinän pois. Ja sitä virnettä naamalla, sitä ei varmaan tarvii selittää. Siinäpä se mun vaikutusvalta taas nähtiin.
No elukat on edelleen hengissä, Tuukka käynyt jo töissäkin, remontti melkeen valmis ja mieski on uskaltautunut mun lähelle ilman siihen kuulumattomia hengenahdistuksia ;)



Tällä hetkellä tilanne on se, että täällä makaa vielä pari kuumeista ja yskivää lasta. Ite sain kahden viikon flunssataudin jälkeen nauttia melkeen viikon melkeen terveenä olosta, ja taas on vähän flunssan elkeitä. Eiköhän tämä tästä. Jos saadaan porukka kuntoon, niin päästään ukkokullan kans viikonloppuna kahdestaan reissuun, tiiä mitä siitäkin tulloo ;D <3


Sairastelua...äitin ja iskän sänky on sillon paras paikka


Tänään sitten soitin miehelle töihin pienen "vihjauksen": "Mä haluun tuliaisia ja tuot mulle tänään, kun et eilen tajunnut tuoda, vaikka yhtä nätisti vihjasin. Mä niin tarviin tuliaisia!"
Mä kato ymmärrän sen verran miesten päälle, että niille on ihan turha vihjailla, paljon parempi "vihjailla" ;D
Sain muuten tänään yllärinä tulppaaneja ja suklaata <3 Mä niin rakastan tota miestä ku se jaksaa vieläkin yllättää :D