Homeista päivää vaan kaikille! Jamil katto aamulla ulos ja totesi, että "ulkona on taas hometta" (Jamilin sana sumulle)

Jos on korvat höröllä, niin joka päivä kuulee näitä lasten loistojuttuja :) Tähän päivään mahtuu myös yksi tapaus, mikä sai naurun karkaamaan. Milon (11kk) istui syöttötuolissa syömässä ja kurkotteli varpaisiin. Sillä pääsi sitten hirvee pieru siinä taivuttelun keskellä. Säikähti niin, että silmät lävähti heti pöllönsilmiksi ja suusta kuulu hätänen"Täh?!" Olisittepa nähneet sen ilmeen :D
Pieruhuumoria pojat meillä viljeleekin aika ahkeraan. Vanhimmainen kun paukauttaa niin kommentti tulee perään "Se oli vasta heviä" tai "Se oli vasta laimee". Ja mistä lie tuo nelivuotias oppinut tämän pierun jälkeisen kommentin...: "Uuu beibeee!" Huh, kaikenlaista.
Niin ja toki sillä pierulla voi ylpeilläkkin. Arvasin heti äänensävystä, kun kuulin Jamilin huutavan "ÄITI, ÄITI", että nyt ollaan niin ylpeitä jostain onnistumisesta. Ja oikeassa olin, vaikken ihan tätä odottanut "Äiti, mä haistan mun pierun!"

Tänään onkin sitten tosiaan se päivä, kun viimeinkin lähdetään tuota hajua karkuun ukkokullan ja siskon ja miehensä kanssa. Turkki kutsuu!!
Liput on ja aurinkolasit, tarviiko vielä muuta? Heitin parit kamppeetkin matkalaukkuun. Lenkkikamat on tottakai, ja näin ennen lomaa on vakaa aikomus lenkkeillä ahkeraan joka päivä todellakin! (totuus on varmaan se, etten saa ahteria ylös rantatuolista muutoin kun syömään). Mutta kamat on mukana ihan varulta!

Kyllä tulee jo valmiiksi ikävä omia murusia. Mielessä on vanhimmaisen isoiso rutistus, kun lähti kouluun. Timillä on pitkä päivä niin ehditään lähteä, ennen kuin Timi kotiutuu. Mummulan pöydältä löytyi tämä Jeminan tekemä kirje...

Vaikka ikävä tulee, niin tekee hyvää käydä reissussa ihan kahdestaankin. Ei tässä arjessa kuitenkaan ehdi toisen kanssa niin paljoa olla. Facessa oli tänään kaveri linkannut ihanan kuvan, laitan loppuun vielä tekstin, jos kuva ei aukea. Tätä ajatellen lähdetään reissun päälle <3

                                                                 

Eräs toimittaja kysyi vanhalta pariskunnalta: 

"Miten olette eläneet, kun avioliittonne on kestänyt 65 vuotta?"

"Me synnyimme aikana jolloin jos jotain meni rikki, se korjattiin,

sitä ei heitetty pois!