Niinkuin esimerkiksi nyt, kun olen kipeänä. Lapset huomaa, etten jaksa olla niin skarppina ja käyttää jokaisen mahdollisen hetken hyödyksi. Tai tottapuhuen, jos lapsille ei ohjaa jotain tekemistä, niiden energia vaan purkautuu riehumiseen.
Eilen katsoin ihan huvikseni, miltä touhu näyttää, jos en puutu siihen hirveesti.
Yritin laittaa tähän videon tilanteesta, mutta jostain syystä se ei nyt onnistu niin valitsin tämän kuvan tilalle. Tästä meidän vierestä kesäisin kulkevasta veturista kuuluu samanmoinen pauke, kolina, pihinä ja puhina kuin meidän poppoosta. Ja kaikki mitä on tiellä niin lentää kyllä aika joutuin pois edestä. Ja se höyry mikä siitä nousee, lähtee mun päästä ;)
Lauantaina taas, kun olin itse koulussa, täällä kotona oli sellainen päivä, että voi miesparkaa. Vauhtia ja vaaratilanteita on kyllä aina, mutta joskus on sellaisia päiviä, että kun sille linjalle lähdetään, sitä jatkuu sitten koko päivän. Kun olin lähdössä koulusta kotiin, mieheni oli laittanut tällaisen face-päivityksen:
Ensin jamil tuli ja sanomaa mulle ku olin ulkona nukuttamassaa Milonii et lasimuki hajos lattiaa. Ajattelin et käyn sit siivoo ku Milon nukahtaa. Pojat (Jamil ja Emilio) juoksi liiketilaa ja viidensekunnin kuluttua ankara kilinä ja minä juoksen kattoo ni rengaskeinu ikkunasta läpi. Enimmät sirpaleet siitä sivuun ja sisälle siivoomaa ni johan se oli vesi turvottanu laminaatin. Kun nämä sain siivottua ni huomasin että lasipintainen taulu oli oli lattialla palasina. JA REBEKKA ON KOULUSSA!!!
Ja mitä mä tein? Nauroin! Laitoin kommentin "Kulta...Mä oon kohta kotona ;)"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti