On miljoonia asioita, mitkä vaikuttavat nuoren käyttäytymiseen. Sivustahan sitä näkee vain nuoren käyttäytymisen, ei sitä mistä se johtuu. Vanhemmat seuraavat jälkipolven touhuja monesti kauhuissaan. Usein toisten lasten touhuja. Omat lapset on ehkä vielä vähän nuorempia, ehkä ala-asteikäisiä. Tai ehkä vain niitä kilttejä.
Sitä mietitään miten muiden perheiden teini-ikäiset voivatkaan olla niin hirveitä. Miten heidän vanhemmat antavat nuorten käyttäytyä noin? Minä kyllä antaisin ympäri korvia, enkä sietäisi moista käytöstä. Tai vain kieltäisin, se kyllä riittää meidän murulle.
Että muiden nuoret kehtaavatkin rällätä mopoillaan, että kehtaavatkin notkua kylän nurkilla syljeskelemässä. Meillä se on sitten aivan toista, kunhan tuosta kasvavat. Kauluspaidat on ja rusetit. Tulevat kotiin seitsemältä, kun ovat olleet toisella rusettikaulaisella tekemässä koulutehtäviä ja ehkä hieman juomassa teetä.
Sitä aika avoimestikin arvostella toisia vanhempia ja heidän kasvatustaitojaan. Sehän on aivan täysin kasvatusvirhe tuo koko nuoruus.
Nuoruushan on irrottautumista omista vanhemmistaan ja kasvua itsenäiseksi minäksi. Toisilla tämä prosessi on vaikeampi ja tie voi olla hyvinkin kivinen. Toisilla tämä käy ehkä hieman kivuttomammin, mutta varmasti omat vaikeutensa saa jokainen nuori. Nuori on ailahtelevainen ja keittää monenlaista soppaa, kokeilee, onnistuu, epäonnistuu. Me ei tiedetä päältäpäin mitä nuoren elämässä tapahtuu. Ei tiedetä mitkä kaikki asiat vaikuttavat käyttäytymiseen. Syytetään niin helposti vanhempia, kun ovat näin päästäneet nuorukaisensa valloilleen. Ei nähädä sinne kotiin, kuinka siellä istutaan ilta illan perään keskustelemassa vanhempien kesken ja nuoren kanssa. Ei nähdä niitä epätoivon hetkiä eikä itkuja. Nähdään huono äiti, huono isä, epäonnistunut, välinpitämätön.
Entäs näkeekö kukaan sitä, kun rusettikaulainen muruliini arvostelee koulussa tätä kasvatusprosessin epäonnistumista sellaisella hetkellä, kun tämä kipuilee juuri pahimmoilleen arvostelun aiheen kanssa. Jos kerrankin on laitettu kouluun ne vaatteet, jotka tuntuvat eniten omalta. Ne joita ei uskaltanut aikaisemmin laittaa. Ja juuri silloin...se rusettikaulaisen tirskahdus. Se nuoren tunne, kun ei kelvannutkaan.
Entä se hetki, kun nuori notkuu kaupalla ja aikuinen käskee mennä jonnekin muualle notkumaan. Nuori käskee kalkkiksen painua ite sinne mistä on tullutkin. Se järkyttävän huonosti kasvatettu nuori. Näkikö kalkkis, että nuori sai juuri nyrkistä koulussa. Ei onneksi nähnyt ne koviskaveritkaan. Nuori yrittää vain olla vahva ja pärjätä. Pärjätä itse.
Ei huomata sitä, kuinka omat lapset tarkkailevat sitä keskustelua kotona, missä arvostellaan mahdollisesti aika avoimestikin toisia vanhempia, puidaan nuorten käyttäytymistä. Mitä omat lapset tästä oppivat? Kenestä tulee rusettikaulaisia, kenestä rusettikaulaisia tirskujia, kenestä kasvatusprosessin epäonnistumisia? Lapset ja nuoret kuulee keskustelut kyllä, jos kuuloetäisyydellä ovat.
Sitäpaitsi... Kaikkihan me vanhemmat ollaan oltu nuoria. Itekki oon tehnyt vaikka mitä mahdollista ja kattokaa mitä musta tuli -> yksi maailman rehellisimmistä ihmisistä ja muutenkin kaikinpuolin ihana ja tykätty ihminen ;D ;D Aatelkaa, siitä muiden vanhempien inhokista, kenen kanssa ei annettu omien rusettikaulaisten olla.
PS. Täytyy illalla lisätä kuvia tai tehdä uusi postaus kuvien kera nuoriin liittyen
Kommentteja?
niin,pitäisi kai yrittää katsoa kokonaisuutta, eikä tuomita omasta kapeasta kulmastaan.vähemmän juoruilua ja kyräilyä,vaikka jotkut vanhemmat kyllä nauttivat jälkeläistensä eristämisestä, alistamisesta ja nöyryyttämisestä.
VastaaPoistaAika harvoin ulkopuolinen voi nähdä perheen sisälle tilannetta. Ja aivan totta, mistä tiedämme mitä tämä mahdollinen "naapurin kauhukakara" on joutunut kokemaan elämänsä aikana esimerkiksi koulumaailmassa ja jopa aikuistenkin taholta.
VastaaPoistaTänään työpaikkallakin tuli puhetta vanhasta sanonnasta "meidän lapset, naapurin kakarat ". Varmaan ikuisuusaihe mutta erittäin harmillista että näin on. Sekin nuorten kohdalla usein tapahtuu että saman porukan samaa tyhmyyttä tehneistä osa vain on"syyllisiä" tapahtumiin, ei ne omat äidin kullat. Toivottavasti itse vaan osaisi olla tasapuolinen kaikkien, niin omien kun vieraiden lasten/nuorten kanssa. Omasta puolesta vaan tuntuu että aika vaikea olisi mennä arvostelemaan jonkun kasvatusta. Kuinkahan moni meistä oikeasti voi ottaa kunniaa itselle täydellisestä kasvatuksesta. Ja näinpä voisin itsekkin sanoa että nuorena tuli monta juttua tehtyä mutta ihan kunniallinen kansalainen on minustakin tullut:)
VastaaPoistaHuh, omat lapset on vielä niin pieniä, mutta se on yks kaks vaan meilläkin se teiniaika ja toivonpa vaan, että siitä selvitään pienillä kolhuilla :)
VastaaPoistaNäissä kasvatusasioissa pitäisi keskittyä olennaiseen, eikä lähteä ollenkaan ratsastamaan sinne "muiden epäonnistumisen" harjalle. Se on niin helppo nostaa itsensä sen kaiken yläpuolelle, mutta mitä korkeammalle kiipeää, niin sen korkeempi on pudotus.
Tottahan tuo tekstisi on. Kuten myös se, että kun nuoret tekevät jotain väärää heille pitää tulla siitä joku tuntuva seuraus jotta oppivat. Ja ei, nyt en tarkoita selkäsaunaa. Katumus ja anteeksipyyntö ovat tärkeitä, koska ilman niitä ei myöskään nuori voi saada kokemusta anteeksiannosta ja teko voi jäädä sisälle painamaan. Koska tunteettomia eivät ole nuoretkaan, päinvastoin. Eivätkä nuoret ole mitään harmaata massaa. Aina on ollut heitä jotka soittavat suuta silloinkin kun aikuinen aiheesta huomauttaa. Toivottavasti nuoretkin ymmärtävät, että se aikuisten huomauttaminen on usein sitä että välitetään. Välinpitämättömyys on se rakkauden vastakohta, ei puuttuminen :)
VastaaPoistatuo kirjoittamani ylimmäinen kommentti jäi vähän hävettämään.aika huonosti muotoiltu.ajattelin lähihinnä omia huonoja kokemuksiani omasta perheestäni,itselläni ei ole lapsia.en halunnut ratsastaa toisten epäonnella,enkä arvostella mainiota, ajatuksia herättävää kirjoitustasi.
VastaaPoistaEi tosiaankaan tarvitse hävetä, enkä ole kokenut, että tekstiäni arvosteltaisiin huonossa mielessä :) kiitos vain kommenteista!
VastaaPoistaTuo on totta, että täytyy ehdottomasti oppia syy-seuraussuhteet ja se mikä on oikeaa ja mikä väärää. Asioita ei voi tietenkään painaa villasella vaan siksi, että tyhmyyden tekijä on nuori.
Voisin kyllä tästä puhua vaikka ikuisuuden, mutta silmäluomet painaa... Hyvää yötä vain kaikille!