En ole tyhmä

"Tyhmä äiti!". Kuinkahan monesti kuulen tuon lauseen päivässä. Lieneekö kasvatus mennyt tässä kohdassa metsään, mutta meillä ainakin pienemmät haukkuu tyhmäksi lähes aina, jos ei saa jotain mitä mieli tekisi. Eihän ne pikkuset edes tiiä mitä se tarkottaa. Isommat taas sanovat: "se oli niin tyhmä kun se teki sitä ja se oli niin tyhmä ku se sano tätä".
Sitten ku kysyy lapsilta että "Mistä tiiät? Mistä tiiät, että se on tyhmä? Entä, jos se onkin tosi älykäs? Niillä menee jauhot suuhun. Sitten ku ovat taas sanavalmiita, niin "äiti...sä et nyt tajuu". Eli palataan taas siihen tyhmyyteen(!).

Mä oon nyt miettinyt. En ole tyhmä, mulla on luomuaivot.
En ole mitenkään tieteellisillä keinoilla yrittänyt kehittää aivojani. Sanon ei lisäaineille.
Olen pyrkinyt käyttämään vain luonnonmukaisia ärsykkeitä. Hoitanut hyvällä ravinnolla ja oikeilla rasvoilla. Lepoa unohtamattakaan. Tuulettanut säännöllisesti ulkoilmalla ja vapaailloilla (juuri parhaillaan nelivuotias sanoo minun olevan kirahvi, täytynee perehtyä niidenkin älyelämään).
Tämä luomuasia on muutenkin aika pinnalla kokoajan. Itekkin suosin kyllä ehdottomasti luomua. Nyt täytyy vaan hommata omalle ohimolle... vaikkapa luomu leppäkerttumerkintä.

Oottakaapa vaan, kunhan mun lapset kasvaa vähän viisaammiksi, niin kerron, että parikymppisenä äo-testissä mun sanottiin omaavan lähes professorin äly. Lähes.

Kyllähän se kieltämättä mua vähän muistuttaa.

Hauskaa päivää!