Minne mun mieli jäi?

Huh, on ollut aika tiukka viikonloppu opiskelujen parissa. Lihaksia, liikkeitä, kestävyyttä, maximia, sarjoja, toistoja jne. jne. Hirrrrveen paljon asiaa. Aivan loistavat opettajat, jopa niinkin, että kaikki tämä tieto on päässyt perille :) Joillain ihmisillä on aivan uskomaton taito saada sanoin ja elein tuotua kaikki asiat esille niin, että ne ymmärtää. Ja muutenkin vetää se homma niin putkeen. Ja meidän ohjaus oli juurikin sellaista (voin kertoa, että itse en kuulu niihin ;) ) Ja kyllä, musta tulee aivan loistava kuntosaliohjaaja. Ehdottomasti.

Mikä myös on mahtaavaa, niin se, että saa olla samanhenkisten ihmisten kanssa. Tekee todellakin hyvää. Vaikka onhan se aina pomppaus hypätä todellakin tiiviisti työskentelevään opiskeluporukkaan tästä kotiopiskelun keskeltä. Vähän kuin hyppäis toiseen elämään. Meillä on siellä tosiaankin ihan loistava porukka. Erilaisia ihmisiä erilaisine taustoineen, mutta kaikissa tietty samanhenkisyys. Ja kyllä, voisin puhua tästä nyt loputtomiin. Juuri mitään muuta ei nyt ole mielessä. Pari kirjaa pitäisi nyt lukea ja jatkaa tätä kotona opiskelua.

Yöllä tosissaankin mulla oli aivan mahtavat opiskelut itseni kanssa. Jostain syystä nukuin vähän levottomasti ja heräilin vähän väliä. Jotenki oli sellanen fiilis, että se kuulu siihen opiskeluun. Että jos heräsin oikealla kyljellä niin mitä teki nelikulminen lannelihas saatikka hauis, että olin siihen päätynyt. Ja seuraava herätys piti tapahtua selällään, ja tämä liike piti olla tehtynä pakaralihaksia käyttäen. Siinä minä sitten pyörin koko yön pakarat ja hauikset hytkyen. Ja tosi tärkeenä. :D

Että jos sitä ottais tämän päivän nyt ihan rennosti ja lepyttelis tuota nuorimmaista poikaa, kun se oli niin kovin loukkaantunut, kun äiti oli pois koko viikonlopun. Eilen en saanut edes katsoa siihen päin ilman, että se olis alkanut huutamaan. Nyt meidän välit on taas ok ;) <3
Ja rupeaisi kaivamaan sitä omaa mieltä tuolta lihaksien ja liikkeiden uumenista :)